Vuonna 2007 pelimaailman kiintotähtenä loistaa nettiroolipeli The World, joka on houkutellut koukkuunsa jo miljoonia virtuaaliaddikteja. Yksi heistä olet sinä.

Toimintarooliseikkailu .hack//infection kopistelee perusideallaan genren pölyisiä kaavoja. Kyse on ensimmäisestä nettiroolipelistä, jolla ei oikeasti pääse nettiin. Satusankarin sijaan pelaaja on aivan tavallinen japanilainen teininörtti, joka ensi kertaa tutustuu The World -nettipeliin.

Varsinaisella päähenkilöllä ei liikuta, vaan pääosassa on piikkitukkainen pelihahmo Kite. Neitsytmatkallaan The Worldiin Kite tapaa koulukaverinsa Yasuhikon, joka tutustuttaa keltanokan virtuaalimaailman saloihin. Kaverukset eivät ehdi koluta kuin yhden sokkelon, kun toimintahäiriö värisyttää verkkoa ja Yasuhiko vaipuu koomaan.

Neljän pelin mittaiseksi paisutettu, viruksia, hakkereita ja suuria salaliittoja pursuava juoni kertoo Kiten kasvusta virtuaalimaailman messiaaksi, joka selvittää syyn ystävänsä kohtaloon. Sarjan eri osat julkaistaan tiheässä tahdissa vuoden 2004 aikana episodipeli-idealla, eli uusi osa on saatavilla pari kuukautta edellisen osan ilmestymisen jälkeen.

Hakkausta & sähläystä

Hack jakautuu The World -nettipeliin, joka on seikkailun sydän, ja päähenkilön tietokoneen työpöytään, josta käydään lukemassa muiden pelaajien lähettämiä sähköpostiviestejä ja selaamassa keskustelufoorumeiden sananvaihtoa tarinaa edistävien tiedonrippeiden toivossa.

Suurin osa peliajasta kuluu The Worldissä, joka on ahkeraan hirviöiden tappamiseen perustuva toimintaroolipeli. Tuttuun nettiropetyyliin pelimaailma jakautuu hirviöitä kuhiseviin erämaihin sekä keskenään chattailevia pelihahmoja viliseviin kaupunkeihin.

Pelikaava ei yllätä. Kaupungissa Kite tuhlaa rahansa kauppoihin ja kerää ympärilleen halutunlaisen seurueen hahmoista, joihin on matkallaan tutustunut. Sitten varpataan tarinan määräämään erämaahan ja etsitään sokkelo. Kun käytävät on koluttu hirviöverta vuodattaen ja aarrearkkuja availlen, kohdataan tasopomo, jonka jälkeen juoni nytkähtää eteenpäin ja ympyrä alkaa alusta.

Tietokone synnyttää hirviöalueet satunnaisgeneraattorilla, mutta erämaapaikkoja voi tehdä itsekin. Omatekoisissa paikoissa pelaaja päättää maiseman teeman ja vaikeusasteen. Koska juonta edistävät erämaat paljastetaan ennalta, pelaajalla on vapaus valita, milloin kahlata juonta eteenpäin ja milloin kasvattaa hahmoja vapaaehtoisella hirviönmetsästyksellä.

Reaaliaikaan tapahtuva taisteleminen on miellyttävän vauhdikasta. Miekka heiluu toimintanappia rämpyttämällä ja loitsut sinkoutuvat valikosta. Muita seurueen hahmoja ei voi suoraan kontrolloida, vaan niitä ohjaillaan antamalla taktisia ohjeita, kuten käskemällä lähi- tai kaukotaisteluun.

Kiitettävän persoonalliset hahmot edustavat eri luokkia taistelijoista maageihin ja saavat käyttöönsä taistelutaitoja sen mukaan, mitä varusteita päälleen pukevat. Pelkkä hahmonkasvatus on takuuhauskaa, mutta tasoissa nousemista olisi voinut nopeuttaa.

Seikkailua ilman koukkua

Kameramies ansaitsisi potkut. Kuvakulmaa on jatkuvasti käänneltävä oikeaan suuntaan, minkä ansiosta taisteluissa on helppoa kadottaa vihollinen näkyvistä. Toinen ärsyttävä piirre on, ettei sokkeloissa voi tallentaa. Voi riemua, kun muutaman kerran tasobossi käräytti ensihenkäyksellä seurueen eetteriin tuntikausien kärsivällisen hirviöteurastuksen jälkeen ja pakotti aloittamaan kaiken alusta.

Selkein ongelma on aneeminen juoni. Tarina lähtee liikkeelle mielenkiintoisesti, mutta ei etene juuri minnekään ja jättää liian monta juonenkäännettä jatko-osien taakaksi. Pelipaketissa on kylkiäisenä taustatarinaa syventävä 45-minuuttinen Hack-anime-DVD, mutta arvosteluversion mukana sitä ei tullut.

Hahmot on juonivälikkeissä mallinnettu hyvin ja silloin tällöin joku ympäristö säväyttää komeudellaan, mutta muuten grafiikka on yhdentekevää keskitasoa. Japanin ja englannin välillä valittava ääninäyttely on yllätyksetöntä peruslaatua, samoin musiikki.

Kokonaisuutena Hackia vaivaa vakava koukun puute. Vaikka peli-idea on raikkaan omaperäinen ja illuusio nettipelaamisesta suht vakuuttava, mieltä hiertää kysymys, mitä järkeä on leikkiä nettiropen pelaamista, jos oikeitakin on jo.

Koska kunnollista juonta ei ole, seikkailu ryytyy nopeasti puuduttavan yksinkertaiseksi ja itseään toistavaksi hirviönlahtaukseksi, joka ei rakenna kovin korkeita odotuksia myöhemmin tänä vuonna ilmestyville kolmelle jatko-osalle.