Halo 4

Pomon paluu

Halo 4 on uuden trilogian alkusoitto.

Räiskintäpeleissä on vallalla trendejä, joista en erityisemmin välitä. Raiteilla rullaavat ajoneuvojaksot ovat vasta kakkosinhokkini, sillä pidän kaiken pahan alkuna ja juurena Gears of Warin popularisoimaa suojautumismekanismia. Esteen takaa tulittaminen saattaa näyttää elokuvamaiselta, mutta pelattavuuden kannalta se tarkoittaa poikkeuksetta paikoilleen jämähtämistä. Suojautumismekanismi ei koskaan palkitse liikkeestä ja neuvokkuudesta, vaan kärsivällisyydestä ja käsikirjoituksen noudattamisesta. Inhoan sitä.

Vuodatukseni pointti on tietenkin se, että Halot ovat täydellinen antiteesi suojan takana nyhjääville nykyräiskinnöille. Master Chiefiä ei voi luonnehtia ihan tuulennopeaksi, mutta ainakin hän on riittävän ketterä väistelemään joka puolelta ropisevaa plasmatulitusta. Hitaat ammukset ja matalassa painovoimassa leijailu ovat aina olleet Halon juttuja, toiminta ei edes yritä olla realistista, vaan mahdollisimman dynaamista ja arvaamatonta. Päätön rynnäköinti tai vihollisiin liimautuvilla käsikranaateilla kikkailu ei aina takaa voittoa, mutta uhkarohkealta pelaajalta ei koskaan riistetä taistelevaa mahdollisuutta. Korkealla vaikeustasolla ja aggressiivisella pelityylillä pelattuna Halot ovat puhdasta toimintakultaa.

Tätä taustaa vasten olisin jo aika tyytyväinen, jos seuraava Halo olisi vain lisää samaa, vaan kun ei, luvassa on radikaaleja muutoksia.

Maailma on ontto

Halo 4 on avausosa uudelle Reclaimer-trilogialle. Reclaimer on muinaisten tekoälyjen keksimä juhlava nimitys henkilölle, jonka velvollisuus on oikeastaan vain painaa nappia. Se nappi käynnistää koko galaksin puhdistavan tuomiopäivänaseen. Master Chiefiä kutsuttiin tuolla nimellä jo Halo: Combat Evolvedissa kymmenen vuotta sitten. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...?

Menneisyys on Halo 4:ssä vahvasti läsnä. Master Chief haaksirikkoutuu galaksia kauan sitten hallinneen Forerunner-kulttuurin linnoitusmaailmaan. Paikka on yhtä mystinen kuin satatuhatta vuotta sitten kadonneet rakentajansa – ontto planeetanomainen kuori, joka sulkee sisäänsä pienen tähden. Tieteiskirjallisuudessa tällaisia megarakennelmia kutsutaan Dysonin sfääreiksi. Forerunnerit rakensivat linnoitusmaailmansa turvasatamaksi, jossa kelpaa köllötellä, kun galaksia formatoidaan kaikesta solupohjaisesta elämästä.

Outoa maailmaa eivät kuitenkaan kansoita elävät forerunnerit, vaan menneisyyden haamut. Se, mitä muinaisen sivilisaation sotilaskapasiteetista on vielä jäljellä, aktivoituu. Kulttuurinsa kukoistushetkellä forerunnerit olivat kuin jumalia, mutta heidän kaikkivoipaisuutensa oli säälimättömyyden sävyttämää. Jos flood sulautti vieraita kulttuureja, forerunnerit tuhosivat niitä. Ei siksi, että forerunnerit pystyivät, vaan siksi, että se oli heistä välttämätöntä.

Master Chief vetää ongelmia puoleensa kuin magneetti, sillä Covenantin viimeiset fanaatikot seuraavat perässä. Forerunnereita jumalina palvoville fanaatikoille tuomiopäivänase on uskonnollinen missio, ”suuri matka”, oikotie jumaluuteen.

Yhden miehen sotaan saadaan USNC Infinityn verran tasoitusta. Ihmiskunnan mahtavin sotalaiva ei ole mahalaskunsa jälkeen enää toimintakykyinen, mutta sen viiden ja puolen kilometrin pituuden sisällä on 17 000 vihaista avaruusjääkäriä ja niin paljon sotakalustoa, että tukka lähtee. Ehkä tästä vielä selvitään kunnialla!

Ryömijä, Valvoja ja Ritari

Nelkku-Halon juonesta voidaan toistaiseksi vain spekuloida niukkojen virallisten tietojen ja viimeisimpien Halo-romaanien pohjalta. Tieteiskirjailija Greg Bear ainakin maalailee forerunner-kulttuurista varsin vetovoimaisen kuvan Cryptum- ja Primordium-kirjoissaan.

Master Chiefin uusista vihollisista ei sentään tarvitse spekuloida, forerunnereiden kätyrit olivat näyttävästi esillä Halo 4:n E3-presentaatioissa. Toisin kuin sokeaan raivoon ja inhimilliseen pelkuruuteen taipuvaiset Covenantin joukot, Master Chiefin kohtaamat forerunner-yksiköt taistelevat suorastaan robottimaisella tehokkuudella.

Vihollisjoukkojen selkärangan muodostavat nelijalkaisia petoeläimiä muistuttavat ryömijät. Ne saalistavat laumoina luottaen määrälliseen ylivoimaansa ja ketteryyteensä.

Jos ryömijöitä voisi verrata sotakoiriin, energia-aseilla varustautunut ritari on niiden pelottava isäntä. Lähitaistelussa ritari näyttäisi pyyhkivän Master Chiefillä lattiaa miekaniskun heittäessä sankarimme kymmenisen metriä taaksepäin. Forerunner-ritari ei ole helppo maalitaulu edes konetuliaseille, sillä olio välttelee tulta lyhyinä pyrähdyksinä teleporttailemalla.

Eivätkä vaikeudet lopu siihen, sillä ritari voi laukaista selästään ärsyttävän pikku apulaisen, valvojan. Ilmassa leijuva häirikkö ei suoraan puutu taisteluun, mutta kaappaa esimerkiksi Master Chiefin heittämät käsikranaatit suoraan ilmasta ja linkoaa ne takaisin. Ylimääräisenä riesana valvoja osaa kutsua ryömijöitä isäntänsä avuksi.

Kun ritari apulaisineen viimein kaatuu, Master Chief poimii talteen todellisen aarteen, aidon forerunner-haulikon. Esihistoriallinen energia-ase syöksee kitusistaan sen verran tujua tavaraa, että suojaamaton vihollinen hajoaa osumasta atomeiksi.

Kausiboksillinen Haloa

Halo 4:ssä yksinpelikampanja kytkeytyy moninpeliin poikkeuksellisen tiiviisti. Moninpelille on kehitetty jopa oma taustatarinansa, sillä se sijoittuu linnoitusmaailmaan haaksirikkoutuneelle UNSC Infinitylle. Moninpeli koostuu simuloiduista sotaharjoituksista (Wargames) ja kenttätehtävistä (Spartan Ops).

Wargames on pohjimmiltaan sitä, mitä Halon moninpelit ovat tähän asti olleet: pienillä joukkueilla ja lukemattomilla sääntövariaatioilla pelattavia sinkohippoja, joissa keskimääräinen elinaika lasketaan sekunneissa. Moninpeli saa uuden vivahteen tiimipeliin kannustavasta pistelaskusysteemistä, jossa jokainen omaa puolta hyödyttävä teko noteerataan edes jonkin arvoiseksi. Uutta on niin ikään se, että pelaaja saa määritellä aloitusvarusteensa itse. Jokainen taaplatkoon tavallaan.

Moninpeliin on hivutettu ainakin yksi suora Call of Duty -laina, tappoputkista lankeavat killstreakit. Taivaalle ilmestyviä tappajahelikoptereita ei sentään tarvitse pelätä, sillä Halo 4:ssä Ordnance-mittarin täyttyminen konkretisoituu korkeintaan raskaaksi aseistukseksi tai hetkellisiksi supervoimiksi.

Spartan Ops on sitten jotain aivan muuta. Se on yksinpelikampanjaa täydentävä co-op-jatkokertomus, johon luvataan uusia jaksoja kerran viikossa. Pienillä välinäytöksillä ja Firefight-henkisillä taisteluilla höystetyistä jaksoista pitäisi ennen pitkää muodostua kokonainen kausiboksi. Sen jälkeen luvassa on joko Spartan Opsin toinen tuotantokausi tai Halo 5 – tekijät eivät lyöneet suunnitelmiaan vielä lukkoon.

Wargames ja Spartan Ops kartuttavat tasavertaisesti henkilökohtaiselle Halo-tilille tallennettavaa moninpeliuraa. Mitä korkeampi kokemustaso, sitä parempia varusteita saa käyttöönsä.

Olin etukäteen aika huolissani, sillä Halo 4 on saagan ensimmäinen pääteos, jonka kanssa Bungiella ei ole mitään tekemistä. Värikäs Halo-universumi on Bungien luomus, mutta perintöä vaaliva 343 Industries näköjään tietää, mitä tekee. Pitkäaikaisena Halo-fanina odotan marraskuun 6. päivää luottavaisin mielin.

Toivotaan vain, että Cortanan pää kestää. Kahdeksan vuotta sitten käynnistetty Cortana on ylittänyt tekoälyn turvallisen käyttöiän jo vuodella. Yli-ikäiset tekoälyt kun tuppaavat dementoitumaan ja vajoamaan hulluuteen.

Tuomas Honkala

Xbox 360

Ilmestyy 6. marraskuuta