Kun Xboxin palvotuin räiskintä muutetaan strategiapeliksi, lopputulos on takuulla yllätys.
Halo Wars starttaa vuodesta 2531, eli parikymmentä vuotta ennen Master Chiefin seikkailuja. Ihmiskunta puolustaa menestyksekkäästi Harvest-planeetan siirtokuntaansa, kunnes sotaonni kääntyy ja muukalaisolioiden Covenant antaa turpiin niin että soi. Planeetan vapauttaminen kestää viisi veristä vuotta. Kun verivihollinen lopulta vetäytyy, paljastuu hurja salaisuus: Covenant etsi Harvestilta muinaisjäännettä, jolla on voima tuhota koko ihmiskunta.
Takaa-ajoon käydään kapteeni James Cutterin komentaman taistelulaiva Spirit of Firen johdolla. Cutterin ohella keskeiseen rooliin nousee kovanaamainen kersantti Forge, joka on kapteenin linkki taistelukentällä. Naiskauneutta edustavat ivallinen tekoäly Serina ja nuori tohtorinna Anders, jota Forge joutuu lapsenvahtimaan tehtävien aikana. Covenantin pääkätyrinä häärää salaperäinen Arbiter, jonka motiiveista ei ota Erkkikään selvää.
Juoni on Halo-pelien tapaan hyvin kirjoitettu ja säilyttää mielenkiintonsa kampanjan loppuun asti. Tapahtumia höystetään todella kalliin näköisillä tietokoneanimaatioilla. Päähenkilöt vaikuttavat persoonallisilta, joskin henkilökuvaus jää pelin aikana niukaksi. Onneksi ohjekirjassa valotetaan sankareiden taustoja.
Pieniä vihreitä miehiä
Pelimekaniikkana on perinteinen kivi–paperi–sakset. Yksiköitä on saatavilla molemmilla puolilla sankareiden lisäksi neljätoista, joista suurin osa on Halo-trilogiasta tuttuja. Jokaiselle yksikölle löytyy vähintään kolme päivitystä tulivoimaan ja kestävyyteen, joten perusmosurit säilyvät hyödyllisinä. Covenantin ja ihmiskunnan yksiköt eroavat mukavasti toisistaan.
Molemmilla osapuolilla on kolme sankaria. Heidän voimansa piilee henkilökohtaisissa erikoiskyvyissä, joita voi käyttää säännöllisin väliajoin. Varsinkin Cutterin parannus- ja korjauskyky on ahkerassa käytössä, sillä se on melkein ainoa tapa korjata yksiköiden vaurioita. Perusmosureille on (kallis) lääkintämiespäivitys, mutta siihen se sitten jääkin. Muista erikoiskyvyistä mainittakoon Spirit of Firelta laukaistava massakanuuna ja viholliset hetkellisesti jäädyttävä kryo-pommi.
Halo Wars ei unohda spartalaisurhoja. Gatling-tykillä, kiikarikiväärillä tai pst-laserilla varustettuja kypäräpäitä temmeltää taistelukentällä enintään kolme. Erikoiskykynä spartalaiset pystyvät kaappaamaan minkä tahansa vihollisen ajoneuvon käyttöönsä. Esimerkiksi Covenantin Banshee-hävittäjä napataan tylysti hyppäämällä ohjaamon päälle, hakkaamalla kuomu auki ja heittämällä edellinen pilotti asfalttiin.
Rakentaminen keskittyy linnoituksiin, joihin saa kaikkien päivitysten jälkeen kytkettyä seitsemän lisärakennusta ja neljä tykkitornia. Rakentamiseen käytettävät resurssit virtaavat laareihin ilmakehästä saapuvina huoltokuljetuksina, kuljetusten nopeuden riippuessa laskeutumisalustojen lukumäärästä. Voimaloiden rakentaminen lisää teknologiapuuhun uusia oksia. Linnoituksen ytimen tuhoutuessa tuhoutuvat myös kaikki lisärakennukset, joten isku ytimeen kirpaisee mukavasti.
Tonttien rajallisuus pakottaa harkitsemaan rakennusvalintoja – rakentaako nopeasti resursseja keräävä vai kaikkia yksikkötyyppejä monipuolisesti suoltava tukikohta? Yksittäisissä skirmish-tehtävissä linnoituksia voi sentään rakentaa hövelimmin.
Legendaarista
Ensemble Studios keskittyi erityisesti pelin ohjaukseen. Yksiköiden paimentaminen on saatu toimimaan Xboxin ohjaimella erittäin luontevasti. Kameraa ohjataan tateilla, ja tukikohtien ja yksiköiden välillä pomppiminen onnistuu ristiohjaimella luontevasti. Missään vaiheessa ei entiselle PC-puristille tule hiirtä ikävä. Näin se ohjaus kuuluukin toteuttaa konsolistrategiassa.
Ulkoasultaan peli on uskollinen sarjan aiemmille osille. Maailma on värikäs ja tutut yksiköt tunnistaa helposti. Grafiikka on laadukasta, muttei näytä mitenkään maailmoja mullistavalta. Musiikissakaan ei ole valittamista, muttei se kuitenkaan laadussa yllä trilogian tasolle.
Halo Warsin viisitoista tehtävää pitkä yksinpelikampanja on riittävän monipuolinen. Se välttää onnistuneesti pelityypille ominaisen puuduttavan tukikohdissa nysväämisen ja keskittyy viisaasti taisteluihin. Pituutta kampanjalla olisi saanut olla enemmän, sillä varsinkin ensimmäiset kymmenen tehtävää on nopeasti koluttu läpi. Halo Warsia olisi helposti pidentänyt Covenantin puolella pelattavalla kampanjalla, sellaista ei vain ole.
Vaikeusaste on onneksi kohdallaan, sillä alkupään tehtävät eivät ole lyhyydestään huolimatta ihan läpihuutojuttuja. Kampanjan pääsee pelaamaan myös kaverin kanssa joko Xbox Liven tai linkkikaapelin kautta. Ja löytyyhän pelistä se pakollinen Legendary-vaikeusaste kaikkein kovimmille jätkille.
Moninpeli ei ole pelkkää co-op-kaveeraamista, sillä avaruusjääkärit vastaan Covenant -ottelut onnistuvat myös ja peräti kuuden pelaajan voimin. Halo Warsin julkaisupäivän alla peliseuraa ei oikein löytynyt, joten jouduin kuivaharjoittelemaan moninpeliä tekoälyä vastaan.
Halo Wars on lähes moitteeton peli. Jopa tekoäly selviää miltei puhtain paperein, Warthog-maastureiden reitinhaun ollessa pelin selvin häpeätahra. Warthogeilla on ärsyttävä tapa ajaa vihollisten keskelle kuolemaan.
Halo Wars yllättää tiukalla kokonaisuudellaan. Ennakko-odotukseni olivat neutraalit, sillä en ikinä ole ollut suuri Halo-fani. Vaikka pelissä ei varsinaisesti mitään genreä mullistavia innovaatioita ole, niin Ensemble Studiosin joutsenlaulu todistaa, että PC ei ole pakollinen ainesosa maittavassa tosiaikastrategiassa.
* * * * *
Fanipala
Halo Wars edustaa tosiaikastrategiapelien kevyintä äärilaitaa. Se on suoraviivaisten taktiikoiden taistelupeli, jossa yksiköitä tuotetaan liukuhihnalta eikä tukikohdan rakentamiseen tarvitse uhrata juuri ajatusta. Taistelun etulinja pusketaan niin lähelle, että peli suorastaan pakottaa hätiköityihin päätöksiin ja perstuntumalta taktikointiin.
Jatkuvasta kiireestä huolimatta Xboxin ohjaimelle sovitettu käyttöliittymä on yllättävän näppärä. Valitettavasti komentamisen rajat tulevat vastaan multi-taskingissa. Tilanne pysyy hanskassa niin kauan, kun pelaaja voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, olkoon se sitten uuden hyökkäyksen johtamista tai oman tukikohdan suojelua. Jo kahteen samanaikaiseen tilanteeseen reagointi johtaa yleensä täyteen paniikkiin. Heroic-vaikeustason jatkuva vihollispaine oli minulle jo kampanjan puolivälissä liikaa.
Fanin näkökulmasta Halo Warsin suurin viehätys piilee tutussa sotakalustossa ja tunnistettavissa vihollisissa. On helvetin siistiä rakentaa kolmenkymmenen Warthog-maasturin iskuosasto ja panna haisemaan. Vihollisrääpäleiden yli kurvaileva maasturikaravaani helvetistä vetää naaman virneeseen, vaikkei touhussa olisi tippaakaan strategista järkeä. Se tietysti häiritsee, että suuresta ajoneuvoklimpistä syntyy liian helposti liikenneruuhkaa.
Halo Wars tekee monta asiaa oikein, mutta yksi olennainen asia siitä puuttuu – tunnelataus. Siinä missä "oikeiden" Halo-pelien tapahtumat vangitsivat huomioni täydellisesti, Halo Wars ei onnistu luomaan emotionaalista sidettä omiin päähenkilöihinsä ja heidän tarinaansa. Olin parhaimmillaankin vain lievästi kiinnostunut tarinan suunnasta. Halon kuuluisi kolahtaa kunnolla!
Pidin Halo Warsista, mutten rakastanut sitä.
Tuomas Honkala
89
87
