Halo (Xbox) – Halolla päähän

halo4

Aika röyhkeää julkaista 3D-ammuskelu Xboxin lippulaivana. 3D-ammuskelut ovat PC:n pyhintä lajia, eikä niitä kertakaikkiaan osata tehdä konsoleille. Häpäisyn huippuna Halo oli aikanaan PC:n yksi odotetuimmista peleistä, ennen kuin Microsoft kaappasi sen Xboxin yksinoikeudeksi. Menikö hyvä peli harakoille?

Kaukana tulevaisuudessa vihamielinen muukalaisrotu puskee ihmisiä avaruudesta kohti maata. Pelaaja on viimeinen taistelukyborgeista, puoliksi ihminen, puoliksi kone. Muukalaiset iskevät pelaajaa kuskaavalle alukselle, josta miehistö evakuoi itsensä lähimmälle planeetalle, Halolle. Pelaajan tehtävä on etsiä sinne tänne hajaantuneet eloonjääneet ja selvittää, mikä ihme Halolla muukalaisia kiinnostaa.

Alun paniikinomainen vetäytyminen ylivertaisten muukalaisten tieltä aluksen ahtailla käytävillä muuttuu nopeasti planeetan avariksi, mutta silti vaihteleviksi maisemiksi. Halossa ympäristö on yksi suuri yhtenäinen maailma. Avarista ulkomaisemista liikutaan syviin maanalaisiin rakennelmiin ja takaisin, ja kenttä latautuu taustalla lähes huomaamatta.

halo5

Kaksin käsin

Padit ja aseet eivät ole minusta koskaan sopineet yhteen. Jollain ilveellä Bungie on onnistunut tekemään toisella tatilla liikkumisen ja toisella tähtäämisen niin tasaiseksi, että ammuskelu sujuu ilman jyvän heilumista tai överiksi vedettyjä magneettiluoteja.

Pelaaja voi kuskata vain kahta asetta, joten pelissä saa jatkuvasti pähkäillä, mitä tussareita seuraavaksi kaappaisi mukaan. Aseista jokaiselle on käyttöä läpi pelin riippuen siitä, millä tavalla taistelut haluaa hoitaa. Aina on fiksumpikin tapa kuin rynnätä suoraan päin suuliekki lepattaen.

Asearsenaalin tähti on heti alussa saatava pulssikivääri, jonka hillitön tulinopeus ja nopeasti vähenevä ammusmittari tuovat mieleen Aliensin. Se ei pure suojakenttien läpi, mutta tulinopeus pitää vihulaisen pinteessä niin kauan, että sitä pääsee mossauttamaan kiväärinperällä naamatauluun.

Kakkosaseeksi tarkoitettu pistooli on hyvä esimerkki siitä, miten jokaisessa aseessa on jotain erikoista. Pistoolin yksittäisessä ammuksessa on enemmän pysäytysvoimaa kuin pulssikiväärin laukauksessa ja kun päällä on kiikaritähtäin, sopii pistooli köyhän miehen tarkkuusaseeksi.

Muukalaisten hidas neulapyssy tuntuu aluksi onnettomalta räpeltimeltä, kunnes tajuaa, että ammukset ovat hakeutuvia ja räjähtävät upottuaan lihaan. Jos neuloja onnistuu saamaan seitsemän samaan kroppaan, räjähtävät ne komeana ketjureaktiona. Aseita voi kerätä raadoilta.

Halon lukuisista ajoneuvoista ensimmäinen on nelivedolla ja nelipyöräohjauksella varustettu jeeppi, jossa on paikka kuskille, ampujalle ja pelkääjälle. Hänkin voi roiskia sivuikkunasta omalla aseellaan. Ampuja seisoo jeepin lavalla ja räimii menemään neljäpiippuisella gatling-konekiväärillä. Voi sitä riemua, kun sudittelee perä linkussa kakkarinkiä vihollislauman ympärillä ja kaverit jakavat oikeutta. Jatkossa hurvitellaan tankeilla ja muukalaisten lentovehkeillä, kunhan kuskit ensin poistetaan.

halo6

Hitto, nehän ajattelevat

Tekoäly on suurin yksittäinen Halon massojen yläpuolelle nostava asia. Huvittavat pikkupahikset ovat porukassa äijää ja huutelevat toisilleen rohkaisua, mutta kun väki vähenee, se viimeinen rääpäle huutelee paetessaan: "Niitä tulee kaikkialta", vaikka yksinhän minä siellä olin. Astetta kovemmat jackalit kantavat mukanaan suojakilpeä, joten niitä on ammuttava joko vähän kilven ulkopuolella välillä livahtaviin raajoihin tai onnistuttava häkellyttämään ne kääntämään kilpensä hetkeksi muualle.

Suojakenttiin pukeutuneet eliitit ovat pahuksen ketteriä ja nopeita. Kun eliitin suojakentän saa kulutettua loppuun, se pyrkii pakenemaan hetkeksi piiloon lataamaan suojaansa ja hyökkää sen jälkeen kahta kiukkuisempana takaisin. Eliittien huippuyksilöt käyttävät lisäksi häiveteknologiaa, minkä takia niitä ei tahdo huomata ennen kohtalokasta miekan heilahdusta. Oli mennä kalsarit pyykkiin, kun ensimmäisen kerran yksinään viuhuva plasmamiekka lakaisi tovereitani kuin heinää.

Halo on täynnä maagisia hetkiä, sellaisia, jotka muistaa vielä pitkään pelin päätyttyä. Esimerkiksi vaikka maihinlasku, jossa seurasin kuljetusaluksen avonaisesta peräluukusta alla raivoavaa taistelua vain huomatakseni, että pilotti aikoo laskea meidät maihin keskelle pahinta kurimusta. Aluksista suoraan tuleen rynnivät sotilaat ja niitä vastaan syöksyvät iljettävät muukalaiset toivat enemmän kuin vähän mieleen Starship Troopersin.

Tai kiinni tarttuvat plasmakranaatit. Viholliset osaavat heittäytyä suojaan kranaateilta, mutta minkäs teet, kun kranaatti on tarttunut jalkaan kiinni. Seuraa älytöntä räpistelyä ja paniikinomaista säntäilyä, mikä yleensä päätyy muhkeaan possahdukseen ja kaarina joka suuntaan lenteleviin raatoihin. Voipa vihulainen päättää viedä vainolaisen mukanaan ja ryntää kranaatti kropassaan suoraan kohti pelaajaa.

Sniputtelu ei ole sekään sellaista ääliöiden lahtausta kuin normaalisti. Ensimmäisen uhrin kaaduttua ympäröivät viholliset säntäävät piiloon ja räiskivät vain hätäisiä heittolaukauksia. Ei ole väliä, onko kyse tekoälystä vai pelkästään skriptatusta toiminnasta, jossa tekoäly tietää pelaajan ottaneen tarkkuuskiväärin käteensä, riittää kun viholliset näyttävät reagoivan uskottavasti. Ylipäätään ne pyrkivät toimimaan ryhmissä, kiertelevät selustaan ja pakenevat alakynteen jouduttuaan kavereidensa luo järjestämään vastaiskua.

halo3

Toverit kehuvat

Pelaajan omaa taistelupukua ympäröi suojakenttä ja kun se on kulunut, tiputtavat osumat terveyttä. Lääkintäpakkauksia saa kohtalaisen harvoin, minkä takia taistelut rytmittyvät mukavasti lyhyisiin purskeisiin, vetäytymiseen katveeseen latailemaan suojia ja sen jälkeen taas rynnimiseen. Kun viholliset tekevät samaa ja reagoivat muutenkin älykkäästi tilanteisiin, syntyy tulitaisteluita, jotka eivät ole ohi hetkessä. Tilanteet taisteluissa vaihtelevat hyvin myös siksi, että peliin on skriptattu Half-Lifen tapaan paljon yllätyksiä.

Omia joukkoja kannattaa pitää hengissä. Vaikkei niitä voi käskyttää, on niistä apua silkkana tulitukena, ja jeepillä on aika huono ajella, jos ei ole laittaa ketään ampujiksi. Jeepin parkkeeraaminen hyvään tuliasemaan ja sen jälkeen itse jalkautuminen kuskin penkiltä vähän kauemmaksi kiikarikiväärillä napsimaan toimii hienosti.

Toverit heittävät jatkuvasti kohtalaisen levotonta läppää. Mitään olennaista ne harvoin sanovat, mutta hyvin tilanteeseen sopivia one-linereita on niin paljon, etteivät ne ihan heti toista itseään. Se luo tunnelmaa, kun toverit ihailua äänessään kehuvat onnistuneita osumia.

Halo ei ole maailman pisin peli, mutta iloa riittää ainakin viikoksi, ja uusissa peleissä vihollisten paikat ja strategia vaihtelevat. Loppua kohden peli menee hieman liikaa yksinäiseksi loputtomien käytävien siivoamiseksi. Onneksi ihan lopussa luvassa on yllätys, joka kääntää koko tilanteen nurin.

halo7

Hiottu valmiiksi

Halon hienosta grafiikasta ja äänimaailmasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Tuntuu kuin joka ainoa Xboxin mahdollistama valaistus-, suodatus- ja pinnoitusefekti olisi käytetty. Lähes joka pinta on väärällään yksityiskohtia ja pintakuviointia. En päässyt vielä kokeilemaan Halon kehuttuja viiden kaiuttimen Dolby Digital -ääniä, mutta jo ihan tavallisena stereona äänissä on kunnolla jytinää. Gregoriaanista munkkilaulua ja vähän perinteisempiä elokuvateemoja yhdistävä soundtrack nousi minun listallani pelimusiikkien klassikoksi.

En muista milloin 3D-räiskintää olisi ollut näin mahdottoman hauskaa pelata yksin. Halo huokuu viimeistelyä. Tylsiä hetkiä siinä ei ole juuri lainkaan, ja silloinkin kun touhu menee grafiikan äimistelyksi, seuraava yllätys on jo heti kulman takana. Tilannetta ei voi tallentaa vapaasti, mutta onneksi tallennuspisteitä on niin usein, että kuolon korjatessa ei tarvitse palata kuin vähän matkaa takaisin.

Parhaimmillaan Halo on kaksinpelinä. Se on yksi harvoista 3D-räiskinnöistä, jotka voi pelata alusta loppuun kimpassa jaetulla ruudulla kaverin kanssa. Samaa totesi käymään tullut kaveri, silmät punaisena kahdentoista tunnin halotuksen jälkeen.

PC-Halo on luvattu, mutta niin kauan kuin Halo on Xboxin myyntiveturi, sitä ei kannata odottaa. Pelkän Halon takia XBoxia ei vielä kannata hankkia, mutta jos Xbox on ostoslistalla, kannattaa raapustaa Halo heti pelilistan ensimmäiseksi.

Kaj Laaksonen

Yhteenveto: Xboxin lippulaiva ei petä.

Monipeli

- Kymmeniä variaatioita

- Jaettu ruutu, linkkikaapeli. Nettipeli tulossa myöhemmin.

- 2-16 pelaajaa (neljä samalla koneella)

Erinomaisen kahden hengen kimppapelin lisäksi Halossa on satsattu kunnolla eri moninpelimuotoihin. Yhdellä Xboxilla ruudun saa jaettua aina neljään osaan, ja kun neljä Xboxia voi liittää toisiinsa linkkikaapelein, jopa 16 hengen pelit ovat mahdollisia.

Xboxin nettiyhteydet eivät vielä ole toiminnassa, mutta mitä ilmeisimmin Halo tukee moninpeliä myös netin kautta. Se onnistuu jo nyt PC:n kautta GameSpy Arcadella ja vähän kikkailemalla. Lyhyen kokeilun perusteella homma toimii, mutta vaatii niin järjettömästi kaistaa, että touhun voi käytännössä unohtaa.

Moninpelimuotoja on enemmän kuin riittävästi. Tavallisten deathmatchin, kukkulan kuninkaan ja lipunryöstön lisäksi tarjolla on Oddball- ja Race-pelimuodot. Edellisessä voittaja on se, joka pitää palloa pisimpään ja jälkimmäisessä juostaan tai ajetaan reitti läpi mahdollisimman nopeasti. Kustakin pelimuodosta on lisäksi lukuisia variaatioita, jotka nostavat valikoimaan useaan kymmeneen.

94