Merimies on erimies ja jos hän on vielä pelimies, Harpoon 3 tarjoaa laivanupotusta koko rahalla. Tai oikeastaan ohjuksilla ja lentokoneilla.
Harpoon 3 on nykyaikaista laivastosotaa (mukana vahvasti myös ilmavoimat) tosiajassa pyörittävä hardcore-luokan strategiapeli. Koska peli kelpaa Australian puolustusministeriölle, kyseessä ei ole Perza Peruspelaajan ykkösvalinta. Tosin Sub Command on myynyt Suomessa sen verran paljon, että fennougri-Perzojen sisällä taitaa piillä pikku amiraali.
Kuolema iskee kaukaa
Aluksi meritaisteluissa räiskyteltiin tykeillä. Toinen maailmansota esitteli lentotukialukset, taistelun painopiste muuttui piiloleikiksi ja pitkän matkan tappeluksi. Nyt meritaistelut ovat lisäksi elektronista sodankäyntiä, jossa laivasto-osastot kilpailevat siitä, kuka löytää ja kenet ensin.
Hävinneen niskaan kipataan leegio pitkän matkan merimaaliohjuksia, jotka yrittävät kaivaa tien läpi elektronisen häirinnän, IT-ohjusten ja viime kädessä läpi lähipuolustusjärjestelmien, kuten Phalanxin, tietokoneohjatun Vulcan-minigunin. Ja onhan siellä myös salaisuus pinnan alla, viekas sukellusvene, joka hiipii liki ja pläjäyttää torpedolla arvokkainta alusta.
Tässä laitteiden sodassa miehet ovat pelinappuloita, jotka kuolevat nopeasti, jos pyhä teknologia pettää. Mutta tarjolla ei ole verta, ei palavassa meressä kiehuvia merimiehiä, vain symboleita taktisella näytöllä. Harpoon 3 mallintaa oivasti elektronisilla taistelukentillä käydyn draaman.
Merisodan veteraani
Menneisyyden klassikkojen ehostaminen takaisin elämän suureen kiertokulkuun on loistava ajatus. Harpoon 3 on pohjaltaan Windows-asuun uudesti synnytetty Harpoon 2 Admiral's Edition, emona Harpoon 2 -tiimin jäsen Jesse Spears. Projekti onnistui vasta kun tekijänoikeudet siirtyvät pois kuusinumeroista lisenssikorvausta vinkuneelta Three-Sixty Pacificilta.
Alunalkaenkin kranttu DOS-Harpoon 2 vaati yhä enemmän ja enemmän kikkailua uusien Windowsien myötä. Harpoon 3 tuli paitsi tarpeeseen, takaisin mukaan kehitystyöhön. Heti kättelyssä liiskattiin muinaisia bugeja, ja nyt muun muassa koodin sallimat ydinaseet on herätetty henkiin. Skenaarioeditori on päivitetty Windows-yhteensopivaksi, ja jossain vaiheessa Spears lupaili moninpeliäkin.
Toma Hawk's Pro Cruiser 3
Harpoon pyörii tosiajassa vaikka sekunti sekunnilta. Nopeutus on hyvä idea, jollei välttämättä halua katsoa vuorokausia, kun laivasymbolit liikkuvat satoja maileja tai Tomahawk-risteilyohjus sukii aallonharjoja matkallaan kohti pahaa-aavistamatonta maalia. Maksiminopeutuksella peli pyörii hulppeat 30 minuuttia per oikea sekunti, mikä tehokkaasti eliminoi turhan odottelun.
Skenaarioiden koko vaihtelee rajusti. Pelaaja voi ohjata joko Ruotsin laivastoa pakoilevaa neukkusukellusvenettä, tai ajaa itsensä hulluksi noin koko laivaston käsittävissä massiivisissa taisteluissa. Vastakkain voivat tutun jenkit vastaan Neuvostoparatiisi -asetelman asemasta olla vaikka Indonesia ja Malesia, tai neukkusukellusvene vastaan Ruotsin laivasto.
Harpoon 3:n mukana tulee jokainen tunnettu Harpoon 2:n Battleset (kokoelma saman alueen skenaarioita). Osaa niistä voi pitää kampanjana, mutta kun taisteluja voi pelata missä järjestyksessä haluaa eikä pelaajan saavutuksia tallenneta mihinkään, porkkana puuttuu.
Harpoon 3:n esikuvana ovat laivaston oikeat komentosysteemit. Vuonna 1994 sen käyttämä ikkunointisysteemi oli suorastaan vallankumouksellinen. Ruudulla näkyy vektoriääriviivoin osa koko maailman kattavasta kartasta, yksikkösymboleita sekä mittava kokoelma viivoja ja ymyröitä. Lähimpänä peligrafiikkaa ovat postimerkin kokoiset animaatiot ohjuslaukaisuista ja niiden seurauksista.
Ikkunoita saa avattua varmasti tarpeellisen määrän kattamaan paikat, joissa tapahtuu. Muita ikkunoita ovat viesti-ikkuna sekä tietoruutu, joka näyttää faktaa valitusta kontaktista tai platformista. Tätä kautta pääsee selaamaan myös hyvin yksityiskohtaista tietokantaa.
Symboleiksi voi valita viralliset NTISD-symbolit tai tyylitellyt kuvakkeet, joissa lentokone näyttää lentokoneelta. Päälle ja pois saa aseiden ja sensoreiden kantomatkat, säätilan ja vaikka mitä. Ja immersio on vahva kuin keppanaräkälän alfauros nousuhumalassa, sillä näyttö karuine symboleineen luo uskottavan illuusion oikeasta komentoruudusta.
On mielenkiintoista, kuinka vahvoja fiiliksiä syntyy, kun omaa alusryhmää lähestyy ohjussymboleita, joita pikku lentokonesymbolit yrittävät ajaa kiinni. Omat IT-ohjussymbolit nytkivät kohti: syttyykö kohtauspisteessä räjähdyssymboli vai jatkavatko ohjukset matkaansa? Nethackeritkin sen tietävät: joskus imagination shader tuottaa näyttävämpiä visioita kuin vertex shader. Ihan oikeasti.
Äänet ovat tärkeitä, sillä metalliset radioviestit kertovat tärkeistä asioista, kuten kontaktien muutoksista ja ohjuslaukaisuista. Ajannopeutus päällä niistä tulee Kiasmaan kelpaava päällekkäisten äänten kakofonia. Tilannetietoisuuden kannalta pikkuiset videoikkunat ovat näppäriä, niistä näkee kun jossain päästetään aseita irti ja jopa osuvatko ne. Eri ruutuja ruksimalla ruudulle saa tietoa aina säätilaa, aseiden ja sensoreiden kantamaa kuin veden syvyyttä myöten. En jäänyt kaipaamaan mitään.
Ilmapartio-Z iskee
Harpoon on hyvin teknis-militaristisen tuntuinen. Toimintanaksuista tutun ryhmittämisen ja suoran komentelun asemasta pelissä luodaan tehtäviä, joko tiettyyn kohteeseen (laiva, sukellusvene) tai alueelle kohdistuvia.
Otetaan esimerkki, jossa komennan jenkkien tukialus-task forcea ja vastassa on venäläisten vastaava. Task force on niputettu muodostelmaan, joka näkyy haluttaessa yhtenä ikonina. Muodostelman arkiaskareet viritetään formation editorissa. Aluksille määrätään paikat, partiointivyöhykkeet, sensoreiden käyttö, samoin helikoptereille. Myös uhka-akselit pinta-, sukellus- ja ilmavaaraa vasten säädetään osoittamaan sopivaan suuntaan. Liikutti task forcea minne haluaa, se ei hukkaa rutiinejaan.
Ilmasuoja luodaan tekemällä referenssipisteillä alue, jolle luodaan ilmapartiointitehtävä. Partioon määrätään sopiva määrä koneita AAW-lastissa plus AWACS-kone. Tietokone huolehtii, että koneita on aina ilmassa. Alueille voi määritellä partioita pinta-aluksia, sukellusveneitä ja tiedustelutehtäviä varten. Samaan tehtävään voi niputtaa koneita, laivoja ja sukellusveneitä.
Kun ilmasuoja on paikallaan, saa vähän miettiä. Pistääkö tutkat kiinni ja yrittää lentokoneilla löytää vastustajan, vai pistääkö virrat päälle ja kertoo samalla missä itse on?
Kun Kuznetov löytyy, toivottavasti kauempaa kuin sen omien merimaaliohjusten kantomatkan päästä, luodaan ship strike -tehtävä ja niputetaan siihen koneita. Ne hyökkäävät kunnes loppuvat tai Kuznetov uppoaa. Näin suoraviivaisella lähestymisellä vaihtoehto A on se todennäköisempi, sellaiset pikkuasiat kuin suoja-alusten eliminointi tai taistelu ilmaherruudesta unohtuivat.
Tehtäväpohjaisen lähestymisen lisäksi yksikköjä (tai muodostelmia) voi toki komentaa "mene tuonne, nopeudella x" -tekniikalla ja reittipisteiden kanssa. Tiedustelulennolla olevan F-18:n voi nakittaa iskemään houkuttelevaan maaliin, ja tehtävissä olevien koneiden määränpäätä voi hiirellä helposti muokata. Parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) huolellisesti tehtävänsä tehneen pelaajan ei juuri tarvitse kontrolleihin enää koskea. Jollei välttämättä halua pelata jättiskenaarioita, mikronysväys ei ole ongelma.
Paksu akrobaatti laulaa
Jos alkaa tuntua siltä, että Harpoon 3 ei ole jokapojan peli, niin tunne on oikea. Huolimatta 300 sivun PDF-ohjekirjasta (muista www.fineprint.com) Harpoonia joutuu oikeasti opettelemaan, ja lisäksi pitäisi ymmärtää siinä käytettävää tekniikkaa.
Muutamalla ruksilla tietokoneen saa huolehtimaan perusrutiineista, mutta se ei tee kaikkea. Esimerkiksi aktiivisten sonarpoijujen aktivointi kuuluisi selkeästi niitä tiputtavalle hekokuskille, mutta käsin ne pitää silti kytkeä päälle (tai sitten missasin jotain). Laivat osaavat nakella IT-ohjuksia kohti tulevia merimaaliohjuksia päin, mutta vain jos aluksen air search -tutka on päällä. Eikä miehistö itse kytke sitä päälle, edes itsepuolustukseksi, jos käskynä on tutkahiljaisuus. Jotta pelistä saa jotain irti, miminivaatimuksena aihealueen pitää kiinnostaa ja vieläpä enemmän kuin kursorisesti.
Jos nykyaikainen merisota kiinnostaa, Harpoon 3 ei petä, ei pelinä eikä simulaationa. ~Se kantaa vuotensa kunnialla, mutta ne myös näkyvät. Grafiikka pikku animaationpätkineen ei aiheuta ongelmia, mutta esiwindowsiaaninen käyttöliittymä on vain osittain hiirivetoinen, totuttua kankeampi ja noudattaa omaa logiikkaansa.
Harpoon 3:sta saa vain netistä, (myös ikivanhojen) sotapelien ostoparatiisista Naval Warfaresta (www.navalwarfare.net). Turha jäädä odottamaan parempaa. Vaikka Larry Bonidin lautapelin neljännen version sääntöihin pohjautuva Harpoon 4 on luvattu ensi jouluksi, Destroyer Command (sivu 58) ei Ultimationin pelistä hyvää lupaa. Harpoon ykkösen uusversio Harpoon 2002 on lähinnä huhun asteella.
Harpoon 3 on tulikasteen läpikäynyt veteraani, ehkä vähän arpinen ja kädessä on koukku, mutta hommansa se hoitaa kunnialla. Minuun Harpoonin uusin inkarnaatio osui ja upposi.
87 + Pelit suosittelee
87
