Kirja- ja elokuvasarjan kolmas osa Harry Potter ja Azkabanin vanki on käännekohta Potterin tarussa. Jännittävät ja hauskat poikamaiset seikkailut ovat ohi, nyt Harry taistelee hengestään.

Harry ei ole enää lapsi, hänestä on kasvanut teini. Olosuhteet pakottavat Harryn aikuistumaan nopeasti ja samalla saagan tyyli muuttuu synkemmäksi. Vaikka pelin hahmot näyttävät nuoremmilta kuin elokuvan tyypit, pelissä on tapahtunut jonkin verran aikuistumista.

Harry Potter ja Azkabanin vanki on melko tarkasti sitä samaa kuin aiemmissakin osissa. Mukana on muutama ongelma ja taistelu, joiden pariin jopa jämähtää hetkeksi, vaikka edelliset osat ainakin aikuinen pystyi hoitamaan yhdellä pitkällä läpijuoksulla. Myös Azkabanin vanki on selkeästi lastenpeli.

Harry ja sarjamurhaaja

Harry Potter ystävineen aloittavat kolmannen oppivuoden Tylypahkan velhokoulussa. Harry on matkalla kouluun junalla, kun Ronin lemmikkirotta pääsee karkuun. Pikkuharmina murhaaja Sirius Musta on karannut Azkabanin vankilasta. Mies aikoo ilmeisesti murhata Harryn, vaikka kirjan lukeneet tietävät Harryn varsinaisten vihollisten olevan painajaismaisia ankeuttajia, jotka eivät pelaa reilusti.

Junan saapuessa Tylypahkaan peli palaa tutuille linjoille. Harryn, Ronin ja Hermionen toimintaseikkailu keräilykortteineen on hyvin tuttua kamaa aiempia osia pelanneille. EA on ottanut lisenssin tuomat velvollisuudet tosissaan, sillä peleihin on mahdutettu koko Harry Potter -maailma ja tutut hahmot. Juonessakaan ei sooloilla, joten Potter-fani ei joudu pettymään.

Selkein pelillinen uutuus on mahdollisuus pelata muillakin hahmoilla kuin Harryllä. Ron on varsinainen velho löytämään salaovia ja siro Hermione pääsee läpi ahtaista paikoista. Samoin yhteistyön merkitystä korostetaan. Tietyt viholliset eivät kaadu elleivät kaikki loitsi taikoja samaan tahtiin. Tuttuun tapaan loitsut lentävät vasemmalla hiirinäppäimellä, eikä niitä tarvitse erikseen valita. Oikea nappi on hyppy, eikä muuta suuntanäppäinten lisäksi sitten tarvitakaan.

Seikkailu on lineaarinen, vaikka teoriassa paikkoja saa tutkia vapaasti. Tylypahka on sen verran suuri ja mielenkiintoinen paikka, että siellä tekee tutkimustyötä ilokseen. Löydetyt oikotiet säästävät runsaasti aikaa. Yllätysten ja kätkettyjen huoneiden löytäminen palkitsee henkisesti.

Kerää koko sarja

Äänet on varsinaista korvakarkkia, sillä elokuvamainen musiikki on hyvin tunnelmallista. Ääninäyttelijät kuulostavat hyviltä, vaikka ovatkin ymmärtääkseni elokuvahahmoja matkivia imitoijia. Päinvastoin kuin sarjan edellisiä osia, Azkabanin vankia ei käännetä suomeksi.

Harry-huba kestää noin kymmenen tuntia. Enemmän aikaa kuluu, mikäli kerää jokaisen mahdollisen velhokortin ja löytää kaikki salaisuudet. Ihmisten kivikautiseen keräilyviettiin vetoaminen alkaa olla jo vanha vitsi, mutta kummasti se toimii. Azkabanin vanki on yhä kohtalaisen viihdyttävä kokemus, mutta tätä namia olen saanut jo vatsan täydeltä.

* * * * *

Sama vaan silti eri

PC-version jälkeen pelikokemus GameCubella on hyvin skitsofreninen. Tarina, henkilöt ja miljööt ovat aivan samat, pelin toteutus vain on muuttunut. Silti GameCube-versiota koskevat samat sanat kuin PC-näkemystäkin. Kyseessä on Potter-mytologialle uskollinen, helpohko ja viihdyttävä seikkailu, joka on suunnattu jotakuinkin Harryn itsensä ikäisille pelaajille ja käy vähän nuoremmillekin.

Marko Ahonen

75 pistettä

* * * * *

EyeToyn omistajille

PS2-version tärkein ero kilpailijoihin nähden on EyeToy-kameraohjainta hyödyntävät minipelit. Suklaasammakoiden lätkiminen tai huispauksen siepin nappaaminen ruudulta huvittavat hetkensä. EyeToy-minipelejä ei pääse pelaamaan suoraan vaan ne on avattava varsinaisessa seikkailussa keräilykorttien tapaan.

Tuukka Grönholm

78 pistettä