Karjatalous, maanviljelys ja perheen hankkiminen, siinäpä oiva kolminaisuus ja temmellyskenttä roolipelaamiselle. Harvest Moon: A Wonderful Life terästää maatilanhoitoa ihmissuhteilla ja muulla kivalla. Maalaisauvoa riittää elettäväksi 30 virtuaalivuoden verran.

Harvest Moonin päähenkilö, reipas ja sirkeä nuorimies, perii aidon ja oikean maatilan Forget-Me-Not Valley -nimisestä kyläsestä. Perintöön kuuluu myös oppejaan jakava vanhempi herrasmies, joka samalla toimittelee renkimiehen hommia ja kuskaa tilan tuotteet markkinoille myytäväksi. Aluksi taskussa on muutama lantti, tallissa yksi lypsävä ja tuota pikaa myös hevonen.

Rahojaan voi sijoittaa vaikkapa kasvien siemeniin, joita voi ostaa naapuritilalta. Tai jos eläintenhoito kiinnostaa enemmän, ostoslistalle voi laittaa lampaan, kanan taikka nautaeläimen. Ilman hikeä maatilayritys ei kukoista, ja päivät täyttyvät eläinten hoitamisesta, kasvimaan kastelusta sun muista tilallisen työtehtävistä.

Ensimmäinen Harvest Moon julkaistiin SNES:lle 1997 ja on nykyisin melkoinen keräilyharvinaisuus. Harvest Moon: A Wonderful Life on jo kymmenes päivitys aiheesta, mutta aivan kaikkia versioita ei ole julkaistu Japanin ulkopuolella.

Rakkautta ja kaalintaimia

Ruumiillisen työn lomassa on syytä hoitaa ihmissuhteita. Kylällä asustaa kolme lupaavaa morsiankandidaattia: Celia, osuvasti nimetty Nami ja vain kirjaimella Nikon toivetytöstä jäävä Muffy. Celia on soma naapuritilalla työskentelevä neitonen, Muffy viehättävä baarityttö ja Nami räväkkä punapää.

Vapaasta heilastelusta voi ja kannattaa siirtyä vakavampaankin sitoutumiseen, sillä tilalla kaivataan seuraa ja työvoimaa, eikä työn jatkajakaan olisi pahitteeksi. Muiden kyläläisten luona kannattaa vierailla luomassa suhteita ja rupattelemassa. Oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa keskustelunavaus voi johtaa juonipaljastuksiin kyläläisten salatuista elämistä.

Lemmikkilaaksossa riittää paljon tekemistä tilanpidon ja seurustelun lisäksi. Villeinä kasvavat kukat, sienet ja muut vastaavat kannattaa poimia ja myydä taikka syödä - tai syöttää lemmikkikoiralle. Kauppias piipahtaa kylällä kahdeksan kertaa vuodessa, kalastus alkaa kiinnostaa jahka onkivapa on ostettu, ja välillä kannattaa panna oma myyntikoju pystyyn. Kyläläiset ostavat sitten mitä haluavat, ja muutamilla pienillä myyntikikoilla kaupittelu alkaa sujua vallan kohtuullisesti. Lupaukset uusista puuhista eivät siis olleet katteettomia. Kokkaaminen, kasvien risteyttäminen, lastenkasvatus... lista on mallikelpoisen pitkä ja monipuolinen.

Yksi virtuaalipäivä kestää reaaliajassa reilut puoli tuntia ja pelin ajanlasku kulkee vuodenaikojen kanssa käsi kädessä. Yhteen vuodenaikaan mahtuu 10 päivää, joten karkeasti arvioiden maallista aikaa kuluu suunnilleen vuorokauden verran yhden virtuaalivuoden kokemiseen. Tarina kylläkin hyppää muutamaan otteeseen useamman vuoden ylitse, joten täyttä 30 vuotta ei pääse pelaamaan.

Aikaisemmissa Harvest Mooneissa on ollut välillä pikkaisen liian kiire, nyt aikaa jää mukavasti muuhunkin kuin tilanhoitoon. Päivän pituus on aika lailla sopiva, peukaloita ei tarvitse pyöritellä mutta hommat ehtii hoitaa ennen kuin ilta pimenee.

Apua, bataatti kuoli!

Sivustakatsojalle peli on tylsä ja unettava, mutta pelaaminen on häkellyttävän innostavaa ja palkitsevaa. Pieni kylä on helposti ja nopeasti hallinnassa, tekemisen vapaudesta ja valinnanmahdollisuuksista nauttii koko sydämellään. Yksikään päivä ei ole samanlainen, ellet siitä sellaista halua tehdä.

Toinen vahvuus on sopiva vaikeustaso. Bataatit (paitsi yksi) kuolivat ensimmäisenä syksynä hieman liian myöhäiseen jääneen istutuksen takia ja kyllä harmitti! Siemenet kun maksavat muutaman satasen verran ja Regina-lehmä saa lypsää tunteella, jotta nekin killingit saa tienattua. Samoin harmitti, kun aamu-uutisissa luvattiin sadetta, ja jätin kastelut väliin - paitsi että taivaalta ei tullut pisaraakaan, ja vesimelonisato tuhoutui 80-prosenttisesti. Onneksi eläimet pysyvät helpommin priimakunnossa.

Munat mielessä

Ajatukset jäävät maanviljelyksen pariin ennen kokemattomalla tavalla. Oikean elämän ruokakaupassa munakotelo siirtyy ostoskärryyn mutta ajatukset siipikarjanhoitoon. Muistinko kerätä munat aamulla ja oliko kananrehu jo loppumassa... ja entäs seuraava sato, nykyinen alkaa olla korjauskunnossa mutta pitäisikö istuttaa mansikoita vai perunoita? Tavaraa kertyy kärryyn mutta mieli on Forget-Me-Not-laaksossa.

Peliä pelaa ajatuksissaan eteenpäin silloinkin, kun on pakko hoitaa muita arkisia ja vähemmän kiinnostavia toimia. Muiden pelien tuiskeessa en ole aikaisemmin tällaiseen tilaan päässyt, tai joutunut, ihan kuinka vain. Harvest Moon antaa tilaa kokeiluille ja mielikuvitukselle ilman yhtä selkeää päämäärää tai tavoitetta.

Erittäin pitkään kestävä kiinnostus ja innostus peliin sopivat hyvin yhteen sen pituuden kanssa. Roolipeleihin jumittuminen on tuttua, mutta Harvestin jumituskurva pysyy poikkeuksellisen pitkään huipulla ja tasaisena vailla hiipumisen merkkiäkään.

Huonoja puolia ei löydä kuin etsimällä ja nekin mitättömiä. Joskus ärsyttää hetkellisesti kun kasteluhommissa vesikannu ei millään meinaa osua oikealle kohdalle ja ahkera maanviljelijä joutuu tepastelemaan turhaan ennen kuin perunamaa on kasteltu.

Grafiikka ei ole sitä hienointa A-sarjaa, mutta tunnelmaa se luo. Aamun valkeneminen, illan hämy ja vuodenaikojen kulku on kuvattu todella kauniisti. Kevään lähestyessä silmä etsii ensimmäisiä kevätkukkasia ja vihertyvää ruohikkoa kuin oikeassa elämässä konsanaan.

Harvest Moon - A Wonderful Life on paras pelaamani peli pitkään aikaan, ja hieman yllättäen vielä. Maanviljely ja karjatalous eivät ole äkkiseltään ajateltuna kovin kiehtovia roolipelaamisen konteksteja, mutta niin vain virtuaalisen porkkanasadon kypsyminen kiinnostaa yhtä paljon kuin jääkiekon SM-finaalisarja. No melkein.

Arvostelu loppuu tähän, nyt vihdoinkin takaisin hoivaamaan tilaani.