Hawken

Sodan koneet

Ällistyttävän menestyksekäs World of Tanks aloitti mikromaksullisten massiivimoninpelimöhkömättöpelien vyöryn. Uusin tulokas on melkoisella hypeaallolla ratsastava Hawken.

Aikana, jolloin ilotikku oli jokaisen pelimiehen itsestään selvä vakiovaruste, jättiläisrobotit olivat kuuminta hottia. Kirjaimellisesti, sillä taistelukenttien titaanien lämpöongelma on kirjattu pelikliseiden nyrkkisääntöihin kääpiöiden parran ja velhojen suippohatun väliin. Lämpöhalvausriski on Hawkenissakin tärkeä pelillinen elementti, mutta muuten Adhesive Gamesin tuote tekee pesäeroa jähmeisiin mecha-perinteisiin kosiskelemalla avoimesti Tribesia ja Medal of Counter Dutya.

Mahtaako Hawken olla ensimmäinen peli, josta suunnitellaan televisiosarjaa jo ennen itse pelin julkaisua? Trailerin perusteella tulossa on jöötiä, joka saa Kuorikoskenkin kyynelehtimään. No onko peli parempi?

Katuhaukat

Vaikka Hawkenissa ja MechWarrior Onlinessa on molemmissa mikromaksuja, isohkoja robotteja, kokemuksen tahkoamista ja julmaa räiskettä, kyse on täysin eri pelityypeistä: MWO on suhteellisen hidastempoista, taktista vääntöä World of Tanksin tapaan, Hawken on sisätiloihin tungettu jähmeä Tribes. Sen taisteluhärvelit ovat teoriassa kankeita möhköjä, mutta rakettimoottorien avulla ne pystyvät tekemään nopeita väistöjä, loikkimaan talojen katoille ja liukumaan maata pitkin huimaa vauhtia.

Ne ovat kooltaan pienehköjä ja liikkeissään äkäisiä. Perusmalli muistuttaa Aliensin lastausrobotin ja Saloran mustavalkotelkkarin risteytystä, onneksi kehittyneemmät versiot ovat hieman fiksumman näköisiä. Graafisen suunnittelun taso on kautta koko pelin melko vaihtelevaa. Ympäristönä toimivat sodan runtelemat kaupungit ovat ajoittain tunnelmallisia, mutta toisaalta taas turhan usein visuaalisesti sekavia ja ahtaita sokkeloita. Kenttiä tulee varmasti lisää, mutta näistä voi jo päätellä jotain siitä, millaisissa tiloissa Adhesive Games on suunnitellut peliään pelattavan. Mitä ilmeisimmin ei ainakaan kovin avoimissa.

Asekaapista löytyvät kaikki perusräiskintöjen kliseet uusilla nimillä, mutta pudotettavien suojakilpien, hämäyshologrammien ja muiden erikoiskamppeiden laaja valikoima on jo merkki keskivertoa paremmasta mielikuvituksesta. Betailun aikana en törmännyt kovin innovatiivisiin taktiikoihin, ehkäpä kokeneemmat pelaajat vain olivat paenneet nuubivyöryä. Pelissä on huima määrä kaikenlaista viritettävää krääsää. Kokemuksen kerääminen ja vehkeiden muokkaaminen vaikuttaa mielenkiintoiselta ja vaihtoehtojen silkasta määrästä voi päätellä, ettei tekeminen lopu heti kesken.

Pelimuotoja on heti aluksi neljä: kaksi erilaista deathmatchia ja avainpisteiden valtaukseen perustuvat piiritys- ja ohjushyökkäysmoodit, joista kaksi jälkimmäistä tosin vaikuttivat käytännössä hyvin samankaltaisilta. Pelaamaan pääsee nopeasti ja helposti, pelinhakujärjestelmä toimii erinomaisesti. Lähes kaikki pelaamani ottelut olivat tiiviitä muutaman pelaajan vääntöjä, mutta kyse oli todennäköisesti betan rajallisesta pelaajamäärästä. Mitään yksinpelisisältöä Hawkenissa ei tietenkään ole, joten pelin tulevaisuus on täysin riippuvainen kansansuosiosta.

Rautasaappaan alla

Sorminäppärille Hawkenin pelimekaniikka mahdollistaa melkoisen temppuilun. Itse en (ainakaan vielä) syttynyt tempoilevasta tuntumasta, rakettimoottoreilla suihkivat taistelurobotit tuntuivat yhdistävän rasittavan kankeuden ja hektisen ADHD-sähläyksen huonoimmat puolet samaan pakettiin. Yllättäviä ninjaloikkia ponkaisevat, jokaiseen nurkkaan takertuvat kävelytankit onnistuvat turhauttamaan sekä itse ajettuna että vastustajana varsinkin, kun alkutasojen aseet vaikuttivat inhottavan lussuilta. Jonkun mielestä oli vieläpä hyvä idea tehdä hiirikontrolleista kangertavaa vääntämistä, jossa nopeista liikkeistä rangaistaan paikallaan mököttävällä robotilla.

Välillä tunne isolla ja raskaalla taistelukoneella kaahailusta on vahvasti läsnä, kun autot ja muu pieni krääsä lentävät kaaressa joutuessaan mechin jalkoihin. Sitten lyödään turbobuusti päälle ja hirmuinen mörssäri singahtelee paikasta toiseen massattomana kuin puhjennut ilmapallo, kunnes antigravitaatiotaikabensa loppuu.

Kokemuksen kertymisestä ja pelin etenemisestä ei viikonlopun pelaamisella voi vielä paljoa arvailla. Ehkä tuhnut aseetkin ovat vain alkutasojen ongelma, ehkä pelimekaniikka vaatii vain harjoittelua. Peli vaikutti kyllä melko valmiilta, toisin kuin avoimessa betassa oleva MechWarrior Online. En jaksa uskoa pelin ytimen muuttuvan merkittävästi ennen julkaisua.

Ja sitten, lähinnä turhauttavan testirupeaman loppuvaiheessa ajokkini otti muutaman viehkeän tanssiaskeleen, kiisi ahtailla käytävillä, ammuskeli vihollisten yleiseen suuntaan ja kirmasi kulmalta toiselle kuin rakettimoottorilla varustettu robotti. Töksähtääkseen sitten kohtalokkaasti seinään täydestä vauhdista. Toivon kipinä ehti silti leimahtaa ja testailuviikonlopun päättyessä fiilis oli ristiriitainen. Ei enempää, mutta ei vähempääkään.

MechWarrior ei silti ole Hawkenin nemesis, eikä myöskään Tribes heimoveljineen. Hawkenin kohtalonkysymys on löytää eri genrejen välistä mukava ekologinen lokero, ettei se jää kenellekään kelpaamattomaksi väliinputoajaksi.

Ehkä refleksini ovat jo liian hitaat ja synapsini kohmeessa, mutta itselleni valinta robottibetojen välillä on helppo. Ainakaan kokeileminen ei maksa mitään, joten rohkeasti uusia uria aukovalle räiskintäpelille kannattaa antaa edes mahdollisuus. Sodan lähtölaukaukset ammutaan lähipäivinä.

Antti Ilomäki

Hawkennakko_1:

Tiukassa paikassa tämä robotti muuttuu televisioksi ja mädättää vastustajien aivot tositeeveellä ja saippuasarjoilla.

Hawkennakko_2:

Spottaa jälkipoltto laulaen teräsmiehenä kiitävä robo. Mitä ikinä ympäristö yrittääkin esittää, tiimikaverin suojaväri sopii siihen mainiosti.

Hawkennakko_loput:

Pelin graafisen suunnittelun taso on vaihtelevaa.

 

http://www.playhawken.com

Adhesive Games / Meteor Entertainment

PC

Ilmestyy 12.12.12.