Heatseeker (PS2) – Tappolomalle etelän aurinkoon

Hiiiitsiikeerr, ulvoo AC/DC:n laulaja Brian Johnson niin, että kitarisat lepattavat. Puntti vipattaa musiikin tahdissa ja kädet rummuttavat pöytää. Sammutan stereot, olen valmiina lentoon.

Heatseeker on suoraviivainen tehtäväpohjainen lentopräiskyttely, joka haastaa Ace Combatin kaksintaisteluun ilmaherruudesta. Lentelyssä jahdataan terroristeja, salakuljettajia ja muita alamaailman niljakkeita niin maalla, merellä kuin ilmassa.

Tappokalustona toimivat maailman kuuluisammat hävittäjälentokoneet, kuten F16-Falcon, F/A-18 Hornet, F-117 Nighthawk, SR-7 Blackbird ja venäläinen MIG-31 Foxhound. Jottei elämä olisi tylsää, uusia koneita plopsahtelee ilmojen sankarin iloksi noin parinkymmenen tehtävän aikana.

Siiven kärkiä myöten aseistetun sotilaskoneen lentäminen sujuu ilman satasivuisen manuaalin opiskelua. Riittää, että osaa kääntää koneen nokan nuolen osoittamaan suuntaan ja annostella jälkipoltinta. Kohteen voi tuhota loppumattomilla ohjuksilla, pommeilla tai konekiväärillä oman makunsa mukaan.

Taistelut ovat hektisiä kahinoita, joissa ohjuksia sataa niskaan rankkoina kuuroina. Oma kone ei parista osumasta ole moksiskaan, mutta jatkuva pellin rapina käy jossain vaiheessa tappavaksi. Jälkipolttimeen liimautuvasta ohjuksesta pääsee onneksi eroon silpulla, joten kerrankin vappuserpentiineillä on järkevää käyttöä.

Iso kosahdus vissyllä

Välillä mukana liihottaa siipimies, joka auttelee parhaan kykynsä mukaan, mutta käytännössä kaikki isommat kohteet pitää tuhota yksin. Oman ohjuksensa tuhovaikutusta pääsee ihastelemaan törmäyskamera-ajossa, jossa näytetään, miten maali hajoaa atomeiksi megalomaanisen rysähdyksen säestämänä.

Erot koneiden välillä ovat melko pienet. Kontrollit ovat herkät, joten jetti tuntuu enemmän radio-ohjattavalta lennokilta kuin raskaalta sotilashävittäjältä. Kiikkerä ohjaus ei haittaa sikäli, että kone ei sakkaa koskaan, joten pilotti voi keskittyä rauhassa roimaan tappamisen meininkiin.

Heatseekerin suurin ongelma on vaihtelun puute. Vaikka maisemat välillä muuttuvat, tehtävät noudattavat tuttua kaavaa. Ensin partioidaan ilmassa, kunnes yllätyshyökkäyksessä kimppuun puskee piljoona pahista, ja jossain välissä tuhotaan tyhjästä ilmestynyt sukellusvene tai kuljetuskone. Yksi missio kestää puolisen tuntia, mutta tarkistuspisteitä on viljalti, joten hommaa ei aina tarvitse aloittaa alusta.

Grafiikka on asiallista, muttei anna aihetta ylisanoihin. Ruudun päivitysnopeus pysyy hyvänä, mikä on aina tämän tyylisissä rymistelyissä plussaa. Äänennopeuden ylittäminen aiheuttaa miehekkään pamauksen, joka saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Muuta erityisen mieleenpainuvaa ei sinänsä toimiva presentaatio anna.

Heatseeker on hauskaa lentoammuskelua ilman tiukkapipoista realismia, ja sen rinnalla jopa Ace Combat tuntuu simulaattorilta. Peli on kuin Fazerin sininen, pari palaa maistuu maukkaalle, mutta koko levy alkaa tökkiä. Perusvarmasta toteutuksesta huolimatta IR Gurujen ohjus suhisee lupaavasti, mutta menee lopulta niukasti ohi.

70