Ritual Entertainmentin puolivillainen SiN-räiskintä jäi pari vuotta sitten syystäkin Half-Lifen varjoon. Nyt porukka yrittää paluuta uudella ammuskelulla. Vaan onko silläkään muita avuja kuin erikoinen nimi?
Tuhruista tissi-, väkivalta- ja scifi-sarjakuvaa julkaiseva Heavy Metal -lehti lienee useimmille tuttu samannimisen, 80-luvulla tehdyn piirroselokuvan kautta. Vaikkei episodimaisista pätkistä koostunut elokuva kovin kaksinen ollutkaan, sen on onnistunut ainakin Amerikassa saavuttaa jonkin asteista kulttistatusta.
Elokuva sai tänä vuonna jatko-osan Heavy Metal 2000, jossa episodimaisuudesta on luovuttu ja tilalle pistetty varsin perinteinen tarina Maahan hyökkäävistä avaruusörkeistä. Verta, ryntäitä ja heviä elokuva silti tarjoaa entiseen malliin, joskin kovimpaan animeen verrattuna meno on aika kesyä.
Heavy Metal FAKK2 on eräänlainen jatko-osa uudelle elokuvalle, se jatkaa tapahtumia siitä mihin elokuva jäi.
Ihmiskunta on siis paennut Eden-nimiselle planeetalle, jota ympäröi FAKK2 eli Federaation Asettama Ketogeeninen Kuolinalue (ihan totta!), eräänlainen suojakilpi. Suojakilpi osoittautuu kuitenkin hyödyttömäksi, kun jo Maata vainonnut ilkiölordi Tyler ilmestyy kiertoradalle pommittamaan planeettaa radioaktiivisilla asteroideilla. Edenin pelastajaksi ei kuitenkaan löydy sankarmiestä, mutta onneksi sentään sankarnainen kahden miehen veroinen, Julie.
Liekinvarsia ja moottorisahoja
Kuten jo edellisessä Pelit-lehdessä arvosteltu Elite Force todisti, Quake III Arenan enginellä syntyy osaavissa käsissä todella silmiä hivelevän kaunista jälkeä, eikä FAKK2 ole tässä suhteessa poikkeus. Etenkin pelin loppupuolen suokentät ja massiiviset temppelirakennelmat ovat todella vaikuttavan näköisiä. Varsinaiseen loistoon FAKK2 nousee taistelujen aikana kun ruutu tulvii täyteen värikkäitä räjähdys-, ase- ja muita efektejä.
Grafiikan ohella pelin fantasiaa ja scifiä yhdistelevä asevalikoima on sekin varsin mainio. Perusaseiksi tarjotaan miekat, joita on tylsän perusmallin lisäksi saatavana muun muassa tulta syöksevänä ja moottorisahalla varustettuna versiona. Yksi kahden käden kirveskin tarttuu matkanvarrella mukaan. Lyömäaseen - sikäli kun ne eivät kahta kättä vaadi - kaveriksi voi ottaa kakkosaseen, kuten pistoolin tai Uzin, tai vaihtoehtoisesti hyökkäyksiä torjuvan kilven. Kahden aseen samanaikainen käyttö toimii sikäli ovelasti, että hyökkäysnapit on jaettu erikseen vasemmalle ja oikealle kädelle. Niinpä siis yhdestä napista viuhuu miekka, ja toisella puhuu avaruus-schmeisser.
Miekkaillessa voi yrittää hyökkäysnappeja oikea-aikaisesti painelemalla erilaisia lisävahinkoa tuottavia liikesarjoja. Itse en tosin juurikaan niitä käyttänyt, komboilla kun on usein aika vaikeaa osua mihinkään. Komboja eli ei, aikamoiseksi sohimiseksi miekkailu joka tapauksessa menee, eikä kontrolleissa ole samanlaisia hienouksia kuin esimerkiksi Heretic II:n taistelusauvan käytössä.
Miekkojen lisäksi tarjolla on myös pistooli ja Uzi (myös tuplana), sekä muina ampuma-aseina muun muassa jalkajousi, liekinheitin, myös kranaatinheittimen virkaa toimittava haulikko, konetykki sekä se räiskintäpeleissä pakollinen sinko. Tylsiä ehkä, mutta ainakin muhkeat äänitehosteet ja tuhoefektit pelastavat sen, minkä aseet omaperäisyydessä häviävät.
Örkit kierrätykseen
Pelattavuudeltaan FAKK2 on paljon velkaa Raven Softwaren parin vuoden takaiselle Heretic II:lle ja Tomb Raidereille. Kuvakulma on pelihahmon persauksia tähyävä third-person, ja syy sen käyttöön tasohyppely, jota FAKK2:sta löytyy enemmän kuin riittävästi. Pelkän hyppimisen lisäksi pelihahmo pääsee kiipeilemään köysillä, puomeilla ja, mikä sopivinta, seinillä, missä kiipeilyä pelaajakin varmasti itse harjoittaa jatkuvien putoamiskuolemien seurauksena. Uutena ideana FAKK2 esittelee seinänviertä etenemisen, jolla päästään ohittamaan kapeimpia jyrkänteitä.
Onneksi pelissä on myös riittävästi taistelua, ettei kaikesta hyppimisestä jää paha maku suuhun. Erilaisia vihollisia FAKK2:ssa tosin on valitettavan vähän, ja tunne samoja örkkejä vastaan tahkoamisesta vahvistuu mitä pidemmälle peli etenee. Tilanne menee lopulta niin epätoivoiseksi, että perusvastustajiksi kelpaavat jo pelin alkuvaiheiden loppuvihollisetkin.
Vihollisia ei yleensä vyörytetä pelaajan kimppuun kuin muutama kerrallaan, mistä taas seuraa, että ne ovat lähes poikkeuksetta pirun kestäviä. Häkkensläs-meininki kärsii, kun samaa etiäistä saa moottorisahata sekuntikaupalla. Onneksi sentään pirulaiset kuolevat näyttävästi ja usein kuolemanviettiä tyydyttävien verisuihkujen saattelemana.
Itku lyhyestä ilosta
Jytäävää musiikkiraitaa lukuun ottamatta Heavy Metal -lisenssi ei ole FAKK:ia ainakaan parantanut, päinvastoin, elokuvan perintönä peliä rasittaa typerin räiskintäpelijuoni miesmuistiin. Dialogia peli viljelee taajaan, mutta se on niin karmeaa, että välianimaatiot kytkisi pois päältä jos vain voisi. Kylään sijoittuva alkuosio on erityisen puuduttava, kun on kestettävä läpi minuuttitolkulla täysin yhdentekevää pälinöintiä. Kohtaus, jossa päähenkilö kavereineen ei osaa huolestua edes taivaalta satavista radioaktiivista asteroideista tai kellariin majoittuneista mutanttihyönteisestä, on lähinnä koominen.
Hymyilyttämään pistävät myös kohdat, joissa tekijät ovat oikein keksimällä keksineet uusia syitä vaihtaa (eli vähentää) pelihahmon vaatetusta. Kokovartalotrikoon repeytymisen jälkeen perusteluksi kelpaa jo se, että uusi asu on sävy sävyyn kilven kanssa. Niinpä niin.
Naurettavaa tarinaa ja tasohyppelyäkin enemmän FAKK2:ta rasittaa kuitenkin sen lyhyys. Vaikka räiskintäpelit harvemmin ovat kovin monen illan iloja, FAKK2:ssa pelattavaa riittää hädin tuskin kahdeksi illaksi. Nopea pelaaja saattaa selvitä pelistä kertaistunnolla. Kun tarjolla ei ole edes moninpeliä, uhkaa pelikokemus jäädä todella lyhytikäiseksi.
FAKK2 tarjoaa kuitenkin hyvää viihdettä ja niin kauan kuin hupia riittää, peliä räiskii enemmän kuin mielellään. Kohderyhmä on kaikesta päätellen Lara Croftin fanilauma.
86
