Viikingit olivat hurjaa porukkaa, ja hurjia olivat heidän jumalansakin. Coren uutukaisessa muutama näistä jumalista ottaa toisistaan mittaa, joten tylsää ei pitäne oleman _ vai?
Jos Heimdall 2:n koko juonikuvion sisällyttäisi tähän arvosteluun, ei tälle aukeamalle muuta mahtuisikaan. Maahan karkoitettu, osan voimistaan menettänyt, ja ilmeisen paha Loki-jumala aiheuttaa hirviöistä koostuvien sotavoimiensa avulla tuhoa kuolevaisten maailmoissa.
Koska Loki on ainoa jumala, joka ei menetä maan päällä astellessaan kaikkia voimiaan, on hänen tappamisensa hankalaa. Ainoastaan saamalla hänet jotenkin vangituksi voidaan hänen toimensa estää. Tähän vaaditaan voimallisen, aikojen alussa neljään osaan hajoitetun maagisen amuletin palaset. Yhden jumalista täytyy lähteä maan päälle, koota amuletti ja laittaa se Lokin kaulaan.
Heimdall oli jo kerran päihittänyt Lokin (Heimdall 1:ssä), joten Baldur, Odinin poika, lähetettiin ensin tehtävää suorittamaan. Vanha sanonta "laita lapsi asialle..." piti kuitenkin kutinsa, ja väijytykseen kävellyt Baldur joutui pian palaamaan Valhallaan, kuolleena kuin kivi.
Siispä kokenut Heimdall joutuu jälleen jättämään taivaalliset asuinpaikkansa. Ja tällä kertaa hän ei ole yksin: Ursha-niminen valkyyria lähtee hänen mukaansa. Huono enne ottaen huomioon, että valkyyrioiden tehtävä on kuljettaa taistelussa kaatuneet Valhallaan...
Viikinkimaat
Pelin alue koostuu neljästä Maailmojen Hallin kautta yhteydessä olevasta maailmasta, joissa amuletin palaset ovat. Maailmoihin ei voi kävellä mielivaltaisessa järjestyksessä, vaan maailmojen portteihin saa vasta seikkailun edetessä avaimet. Vain yksi hallissa olevista porteista on avoinna pelin alkaessa.
Maailmat koostuvat saarista, jotka toimivat varsinaisina pelialueina. Saarilla olevat arvoitukset ratkeavat yleensä pienen mietiskelyn ja kokeilun jälkeen helposti. Aina suoritettuaan yhden tehtävän pääsee suorittamaan seuraavaa. Tehtävät vievät lähemmäs ja lähemmäs senhetkisen maailman Ro'Geldiä, magian keskusta, jossa amuletin palanen sijaitsee.
Jotta mikään ei olisi liian helppoa, vaeltaa mailla ja mannuilla hirviöitä, jotka yrittävät estää Heimdallia ja Urshaa löytämästä amuletin palasia. Hirviöitä ilmestyy perienglantilaiseen tyyliin loputtomasti kuolleiden tilalle eli taisteleminen on turhauttavaa ja useimmiten hyödytöntä.
Hei me taiotaan
Magia on Heimdall 2:ssa toteutettu hieman iki-ihanan Dungeon Masterin tyyliin. Seikkailun aikana löytää riimukiviä (enintään 18 kappaletta), joista voi rakentaa taikoja. Loitsuja voi rakentaa valmiiksi neljä kappaletta, joista yksi voi olla koko ajan laukaisuvalmiina taistelun varalta.
Loitsuja voi joko koettaa luoda itse, tai voi olla varovaisempi ja käyttää ainoastaan matkan varrella oppimiaan riimuyhdistelmiä _ pieleen menneet taiat kun tuppaavat olemaan loitsijalleen vaaraksi.
Viimeisellä tuomiolla
Heimdallin grafiikka on onnistunutta. Lähinnä tyyliä voi kai kuvailla sarjakuvamaiseksi, sillä hahmot on ensin piirretty mustilla ääriviivoilla ja sitten värjätty. Peli käyttää paljon hienoa läpinäkyvyysefektiä, jossa osa grafiikasta näkyy tummennettuna.
Vaikkei ohjeissa sitä mainitakaan, saa Amiga-versionkin installoitua kiintolevylle. Korpuilta peli latailee usein, kauan ja hartaasti, ja levyä joutuu vaihtamaan ahkeraan tahtiin.
Viikinkien mytologiasta pohjan juonelleen pihistänyttä Heimdall 2:ta on etukäteen kehuttu kirjaimellisen jumalaiseksi peliksi. Pelatessa jää kuitenkin ihmettelemään, miksi. Reaaliaikainen taistelu on parhaimmillaankin ankeaa, eikä Ursha-valkyyriä ole hyödynnetty niin tehokkaasti kuin olisi ollut mahdollista. Ursha ei tarjoa mitään erikoiskykyjä, ainoastaan ylimääräisen selkärepun sekä lisäelämän.
Heimdall 2 on kiva isometrinen toimintaseikkailu, jota pelatessa kyynelkanavat kyllä pysyvät kuivina, mutta aineksia huippusarjaan pelissä ei kuitenkaan ole.
82
