Kevyitä strategiapelejä ilmestyy pilvin pimein, ja mikäs sen mukavampaa. Mahdin & Magian Sankareissa taistellaan fantasiaympäristössä, Äärimmäistä Taikaesinettä etsimässä.
Nimen Might and Magic pitäisi soittaa jotakin kelloa ainakin roolipelaajien keskuudessa. Täällä Euroopassa Might and Magic ei koskaan saavuttanut samaa suosiota kuin Jenkeissä. Sarja päättyi (ainakin toistaiseksi) valtavaan World of Xeeniin, jonka sai yhdistämällä Clouds ja Darkside of Xeen -osat.
Heroes of Might and Magic ratsastaa julkeasti kulttisarjan nimellä ja suunnittelija Jon Van Caneghemilla on näppinsä pelissä, mutta muuta yhteistä ei peleillä sitten olekaan. Alkuperäisestä rooliseikkailusta on hypätty kevyeen Warlordsin tyyliseen, vuoropohjaiseen strategointiin. Roolipeliä on saatu mukaan saman verran kuin Warlordsissa eli kokemuspisteitä voi sekä kerätä että löytää ja maastosta löytyy muutamia tavaroita.
Skenaarioita on vain 18 ja, hämmästyttävää kyllä, minkäänlaisia random-skenaarioita ei ole mahdollisuus luoda. Lisäksi on kampanja, joka koostuu muutamasta eri tehtävästä ja jonka voi pelata sankarina.
Keitä ne on ne sankarit
Sankarityyppejä on neljä erilaista: barbaari, ritari, velhotar ja warlock. Jokaisella on omat yksityiset kykynsä, esimerkiksi velhotar pystyy liikkumaan tuplanopeudella laivalla ja hänellä on vakiona mukanaan taikakirja, kun taas esimerkiksi warlock näkee eli saa näkyviin tuplasti sen mitä muut.
Loitsut ovat seikkailu- tai taisteluloitsuja. Seikkailuloitsuja käytetään kartalla, jossa vaikka taiotaan näkyviin kaikki kylät tai kaikki aarteet, ja jos ei tiedä missä tilanteessa taisteluloitsuja käytetään, niin huonosti käy. Osa loitsuista tarjotaan kylien maagikilloista, osa löytyy maastosta pienistä mökeistä.
Jokaista sankarityyppiä vastaa kylätyyppi, ja jokainen kylätyyppi tuottaa omantyyppisiään yksiköitä. Kylää rakennetaan warcraftmaiseen tapaan: edistyneemmät rakennukset vaativat tiettyjä rakennuksia ennen kuin ne voi rakentaa. Rakennukset joko tuottavat joukkoja tai parantavat niiden moraalia, auttavat vakoilemaan vastustajia tai luovat loitsuja.
Hei laukkaa ratsu reima
Päästetäänpä sankari matkaan. Vaaleahiuksinen velhottareni Gem istuu ratsunsa selässä kylässään ja valitsee itselleen lisäarmeijaa. Esimerkkiarmeija koostukoon vaikka metsänhengistä, yksisarvisista ja kääpiöistä.
Gem lähtee matkaan ja joka askel paljastaa yhä enemmän maastoa, joka on pullollaan aarrearkkuja, kaivoksia, esineitä ja vihollisia. Vallatut kaivokset tuottavat raaka-aineita, esineet kohentavat sankarin ominaisuuksia, ja rahat voi joko hummata ostoksiin tai vaihtaa kokemuspisteisiin sankarin iloksi.
Kaivokset ovat kaikkien laillista riistaa, eli kuka tahansa sankareista voi kuitata ne itselleen. Jossain vaiheessa pelistä tuleekin rasittavaa samojen kaivosten yhä uudelleen kierrätystä, jotta rahavaranto säilyisi edes jonkunmoisena.
Merellekin sankarimme pääsee, kunhan on ensin rakentanut telakan kyläänsä ja saanut aikaiseksi laivan. Laivat ovat kenen tahansa käytössä, joten niitä voi myös vain napata käyttöönsä, jos linnoitus ei satu sijaitsemaan meren rannalla.
Ja niin Gem ratsastaa, valloittaa ja taistelee enintään kolmea muuta sankaria vastaan tarkoituksenaan valloittaa koko maailma. Gem yrittää myös ensimmäisenä löytää Äärimmäisen Taikaesineen. Esine on piilotettu maastoon, ja kartan löytöpaikasta saa esiin pala palalta käymällä maastosta löytyvillä obeliskeilla.
Pojat kansan urhokkaan
Gemin kohdatessa toisen sankarin syntyy taistelu, joka käydään omalla ruudullaan. Sankarit itse istuksivat teltoissaan ja heittelevät loitsuja sillä aikaa kun heidän joukkonsa mätkivät vuorotellen toinen toisiaan. Vastuunlaistajat.
Kokenut sankari kohottaa koko armeijansa kuntoa: iskut ovat kovempia ja puolustus sujuu paremmin. Jos oikein huonosti näyttää käyvän voi aina joko livistää taistelusta tai antautua, joissa molemmissa tapauksissa joukot häviävät ja sankari palaa yhteiseen sankaripooliin.
Linnoitukseen hyökättäessä puolustaja saa ballistan ja hyökkääjä katapultin, jolla rikkoa linnoituksen muuri. Molemmat toimivat automaattisesti, eikä niitä voi ohjata. Mitä enemmän kylään on rakennettu kaikkea kivaa, sen paremmin ballista toimii. Se yksin ei tietysti riitä, vaan kylään pitää jättää kunnon puolustusarmeija, sillä tietokone rankaisee heti panemalla sankarinsa valloittamaan heikot kylät.
Puolustusjoukkoja (ja hyökkäysarmeijaa) kootessa kannattaa muistaa, että eri kylistä olevat otukset eivät välttämättä viihdy toistensa kanssa, ja moraali saattaa tippua niin alas, että yksikkö jähmettyy kesken taistelun.
Sokerikuorrutuksella, kiitos
Heroes of Might and Magic on karamelliväreillä kuorrutettu luomus. Koko peliä leimaa tietty naivistisuus: kirkkaat värit, isot, hassunnäköiset hahmot ja valtavankokoiset esineet.
Simmunamia on muutenkin paljon: sankarin hevonen ravaa, metsänhenki istuu puumajassa ja heiluttelee jalkojaan, taistelussa isokokoiset hahmot liikkuvat niukasti animoituina, aarteet kimaltelevat ja niin edelleen. Räikeät värit varmasti ärsyttävät monia, ensimmäinen reaktio oli kuitenkin ainakin minulla ilahtunut.
Ääniä kuvaa parhaiten sana "hilpeä". Taisteluosumat kuitataan kullekin lajille tyypillisellä ähkäisyllä, joka taatusti on nauhoitettu NWC:n toimiston väkeä armotta hyväksikäyttäen. Metsänhenkien naisellinen "aaah" on suosikkini. Muita ääniä ovat muun muassa meren solina, tulen humina ja kavioitten kapse. Joka linnalla ja maastotyypillä on oma musiikkinsa, joka on ihan kuunneltavaa.
Äitelä tai ei, tärkeintä on se, että Mahdin ja Magian Sankareissa on sitä maagista Jotakin. Tekoäly on hyvä, jopa helpoimmalla tasolla sankarit ovat aggressiivisia ja hyökkäävät armotta huonosti vartioidun kylän kimppuun. Osaavatpa pirut hyökätä peräkkäinkin saman vuoron aikana, jolloin aikaa paranteluun ei ole. Ja jos tietokoneelta loppuvat eväät, Heroesista löytyvät normaalit moninpelimahdollisuudet.
Minä jämähdin Heroesiin ihan täydellisesti. Vaikka rahat ovatkin koko ajan loppu ja paras sankarini lähinnä keskinkertaista rupusakkia, olen pelannut Heroesia silmät punaisina, aina uudestaan ja uudestaan alusta aloittaen. Minun kirjoissani on Warlords II kohdannut voittajansa.
85
