Pimeinä vuosisatoina ennen tietokoneita (ja jälkeenkin) oli miniatyyrien siirtely pahvialustoilla pelikehityksen viimeinen sana. Nyt nostalgikoilla on mahdollisuus palata aikaan parempaan käden koskaan irtoamatta hiiren hikisestä mattapinnasta.
Hero Quest menestyi hyvin lautapelinä. Se oli helppo oppia ja pelata, ja omilla sääntölisäyksillä siitä sai jopa jonkinmoisen roolipelin. Tietokoneversio ilmestyi, mutta pelaamisen nopeutumisesta huolimatta osa alkuperäisen pelin viehätyksestä oli kadoksissa.
Legacy of Sorasil on monipuolistettu jatko-osa, jonka runkona toimii yhdeksästä maan alle ja päälle sijoittuvasta osiosta koostuva kiinteä kampanja. Juoni noudattaa vakiintunutta standardia: Pahuuden voimat ovat kironneet Rhian maan. Neljä sankaria lähetetään noutamaan kaukaisilta vuorten takaisilta mailta kahta maagista talismaania, joiden avulla paha voidaan karkoittaa.
Tarpeeksi elementtejä
Sankareita on kahdeksan, joista korkeintaan neljä valitaan opettamaan hirviöille käytöstapoja. Hahmot ovat _ tuttuun tapaan _ barbaari, samooja, paladiini, pappi, taistelija, maagi, seikkailija ja mystikko.
Hahmoilla on seitsemän ominaisuutta: voimakkuus, ruumiinrakenne, hyökkäys, puolustus, tarkkaavaisuus, äly ja nopeus. Äly vaikuttaa taikuuteen ja sitä rataa, eli yllätyksiä ei tule. Aina ennen suoritettavaa tehtävää voi tallentaa tilanteen levylle ja kustomoida hahmoja lisäämällä muutama piste ominaisuuksille.
Peli on vuoropohjainen. Hahmoilla on toimintapisteitä jotka kuluvat kävellessä, taikoessa, loihtiessa ja paikkoja tutkiessa. Koko peli on hiiriohjattu, ja pelisysteemi on loogisesti toteutettu.
Magiaa on kolmessa muodossa: taikajuomina, maagisina esineinä ja loihdittavina taikoina. Tavallisten suojaus- ja taistelutaikojen lisäksi löytyy muutama yleishyödyllinen kuten "etsi ovet ja ansat".
Aivot lomalla
Perusajatuksena on listiä hirviöt magian ja sotkuisempien, teräviä metalliesineitä hyödyntävien menetelmien avulla sekä kerätä kaikki matkan varrelta löytyvä tavara ja raha mukaan tulevia koitoksia helpottamaan. Myöhemmissä tehtävissä joutuu kulkemaan materiasiirtimistä oikeassa järjestyksessä, ja siihen pelin älyllinen puoli jääkin. Rahojen kulutuspaikkoina toimivat kolme pelialueella olevaa kauppaa. Jostain käsittämättömästä syystä tavaraa tai rahaa ei voi siirtää hahmolta toiselle paitsi kaman omistajan kuollessa.
Kahdeksassa ensimmäisessä tehtävässä hahmot aloittavat kulkunsa tiiviinä rykelmänä, joten fyysisesti vahvat miekanheiluttajat voivat raivata tietä heikommillensa ja taka-alalla pysyttelevät magiankäyttäjät saavat keskittää rajalliset voimansa etulinjamiesten paikkaamiseen. Vasta viimeisessä tehtävässä saa tälle strategialle, samoin kuin hahmoilleen, sanoa hellät jäähyväiset... Vinkki: karta heiveröisiä hahmoja.
Menneisyyden tuulet
Tekniikkapuolen pelastava enkeli on peliin sopiva Conan-tyylinen musiikki, joka luo tunnelmaa eikä ärsytä kymmenennelläkään kuuntelukerralla.
Grafiikka ei ole kovinkaan näyttävää. Näkyvyyttä on yritetty parantaa muuttamalla hahmojen ympärillä olevat seinät ja esineet läpinäkyviksi. Hieno idea, muttei toimi, koska ainoastaan aivan hahmoissa kiinni olevat esteet katoavat, ja nyt täytyy koko ajan tutkia erillistä karttaruutua saadakseen selville todellisen ympäristönsä. Isometristä 3D-grafiikkaa toimivampi ratkaisu olisi ollut vanhojen kunnon Ultimoiden tyylinen kikkailematon yläperspektiivi. Peli tuntui tahmealta laajentamattomassa A500:ssa.
Lisä-ärsytyksenä ainoastaan saarivaltakunnan asukkaat saavat osallistua pelipaketissa ilmoitettavaan kilpailuun, jossa voi voittaa aidon leveänmiekan. "Ripusta se seinällesi, ja tarinat aseesi koosta kaikuvat ajan laaksojen halki", niin kuin mainoksessa sanotaan. Freudilaiset voivat veistellä tästä mitä haluavat.
Vaikka Amiga kärsiikin roolipelipulasta, ei sentään ihan kaikki mene läpi.
65
