Kuinka tyhjäksi lehmän voi lypsää, ennen kuin sen luuranko tulee utareista läpi? Doomin enginellä ratsastava Hexen selviää vielä kuiville, sillä Raven ei ole mennyt siitä, mistä aita on matalin. Hexen ei olekaan Heretic parilla uudella hirviöllä ja aseella, vaan jopa suorastaan erilainen peli.
Pääsääntöisesti edelleen ruimitaan mörköjä kolmiulotteisessa maailmassa, mutta Hexen on jo niin rooliseikkailupeli kuin Doomin engine vain antaa myöten. Mikä ei ole hirveän paljon, mutta kuitenkin. Ongelmat ovat tuttua etsi avain_väännä vipua_vältä ansa -tasoa.
Paha jätkä on Korax, ja häntä lähtee nujertamaan joko taistelija Baratus, kleeri Parius tai maagi Daedolon. Jokaisella hahmolla on omat neljä asettaan, ja muutama löydettävä tavara toimii eri lailla. Hahmot voivat paitsi katsella ylös ja alas, myös hyppiä (vihdoinkin!) ja lentää sopivan taikakalun löydettyään.
Haamuaseita
Hereticin aseet olivat aikoinaan pettymys: ne olivat keskenään jokseenkin samanlaisia ja mielikuvituksettomia. Hexenissä ytyä sentään löytyy: joka luokalle on neljä asetta, joista viimeisen joutuu kokoamaan kolmesta palasta. "Ammusten" asemesta ne syövät manaa: kakkosase sinistä, kolmas vihreää ja neljäs kumpaakin. Yksinpelissä lisäaseet ovat varsin harvassa.
Taistelija mättää pimeyden kasvatteja nyrkillä, kirveellä, räjähtäviä vasaroita ampuvalla moukarilla ja horisontaalisessa kaaressa kuolemaa kylvävällä Quietus-miekalla. Ei auta: "Tylsin asevalikoima" -palkinto menee taistelijalle.
Maaginaseissa mielikuvitusnamiskaa on käännetty enemmän: pienitehoisen Sapphire Wandin ammukset jättävät kivan savuhunnun, ja jääloitsun uhrit kilahtavat hauskasti hileiksi. Lähinnä sirkkelinteriltä näyttävän seinämän tuottava Kuolonkaari lupaa paljon, mutta maagin mega-ase Bloodscourge maaliinhakeutuvine ammuksineen on pettymys: sinko on sinko vaikka putken päässä olisikin pääkallo.
Kleeri aloittaa löysästi pitkäveteisellä piikkisauvalla, mutta jo kakkosase paitsi ampuu myrkkyä myös imee elämää hirviöistä. Ja aina paranee: maata pitkin syöksyvä tulivana, jonka Tulimyrsky kehittää, häviää näyttävyydessä vain kleerin mega-aseelle Wraithvergelle. Se ampuu neljä (Raiders of the Lost Arkin lopusta käännettyä) haamua, jotka kirkuen hakevat lähimmät viholliset ja repivät heidät kappaleiksi. Tyylikäs efekti, varsinkin vastaanottavassa päässä.
Aseiksi voidaan laskea myös vihreät Flechette-pullot, jotka toimivat luokasta riippuen eri lailla. Taistelija heittää niitä kuin kranaatteja, kleerin käytössä ne tekevät myrkkypilviä ja maagille ne ovat kuin aikapommeja.
Hirviökaarti on varsin tavanomainen, vain Dark Bishopien ampumat hienosti spiraalina kieppuvat tulipallot ja veden alla lymyilevät stalkerit eroavat joukosta, muut ovat normaaleja tulta sylkeviä tai kimppuun käyviä mömmöjä. Hexenin ikärajaksi paketti suosittelee 12:ta, joka kuulostaakin sopivalta: mielikuvituksellisen näköiset hirviöt tuskin ovat kovin pelottavia. Aikuisia saattaa tietysti vähän haitata punavärein maalatut kuolinanimaatiot.
Vasaran alla
Kuten Hereticissä, myös Hexenissä saa osan tavaroista mukaan ja ne voi käyttää halutessaan. Erilaista lisää on paljon, joskin suurin osa on tavanomaisia energiapläjäyksiä ja health-potioneja.
Hereticistä on onneksi säilynyt lentämisen mahdollistavat Wings of Wraithit. "Death from Above" on varsinkin deathmatchissa aina yhtä hauskaa. Ketterä apu pahaan paikkaan on Dark Servant. Taikanukke luo Cyberdemonin pikkuveljeltä näyttävän sarvipään, joka takoo viholliset maahan. Legandaarisen Porkalatorin lisäksi löytyy teleporttausta, suojakenttä joka kimmottaa ammuksen takaisin, hetkellistä haavoittumattomuutta, nopeutta lisääviä taikasaappaita ja semmoista. Hexenissä backspace toimii paniikkinappulana, ja sen painaminen aktivoi yhden kappaleen jokaista varastossa olevaa tavaraa.
Sottapytyt valloillaan
Normaalin lineaarisen taso tasolta etenemisen asemesta Hexenissä edetään navasta napaan. Pelin 30 tasoa jakaantuvat osiin, ja joka osalla on oma napansa, eli ensimmäinen osio muodostuu aloitustasosta ja taso kaksi on risteys, jolta aukeaa pääsy tasoihin 3_7.
Graafisesti Hexen on vähän yllättävä, sillä se on osittain oudon suttuinen. Onneksi grafiikka enimmäkseen on totuttua Doom/Heretic-tasoa. Äänipuoli on hyvä, ja tunnelmallisia taustaääniä käytetään paljon. Pelin aikana voi soitella joko Hexen-CD:tä tai ihka omia levyjä.
Hexenin enginessä on paljon uutuuksia WAD-maakareille. Skriptit mahdollistavat sen, että ansan lauetessa tapahtuukin yhden asian asemesta vaikka mitä samalla kertaa: valot sammuvat, ovet avautuvat, Nokian osakkeiden kurssi heikkenee ja sankari litistyy seinien väliin. Aivan oikein: seinien väliin, sillä uusi engine sallii liikkuvat linedefit. Tämä näkyy myös pyöröovina ja normaalisti aukiheilahtavina ovina. Pikkuvandaalit varmaan ilahtuvat myös rikkimenevistä esineistä, kuten ikkunoista ja ruukuista.
Luonnollisesti tasoeditorit päivittyivät hetkessä ajan tasalle, jotta WAD-rakentajilla on mitä näprätä, ja hehän ovat näpränneet: ainakaan WADien puutteeseen ei Hexen kaadu.
Vingu kuin sika!
Moninpeluu sujuu luonnollisesti ilman ongelmia. Sivuvaikutuksena lisääntyneestä seikkailupelimäisyydestä Hexeniin kannattaa manamatseihin hankkia sitä varten suunniteltuja WADeja, sillä Hexenin omista kentistä melkoinen osa on liian laajoja ja sekavia deathmatchiin.
Muuten Hexen sopii mainiosti deathmatchiin, johon verkkopelissä voi osallistua maksimissaan neljä IPXeniä"MDBO""MDNM" (8 hengen päivitys on kuulemma tulossa). Luonnollisesti jo kolme eri hahmoluokkaa piristää Tuonitaistoa, ja hahmon arpomisella voi estää sen, että kaikki haluavat olla kleerejä.
Hexenin lisäesineillä tietysti saa puhtia peliin. Siinä missä Hereticin Kalmankisassa sai onnettoman vastustajan muutettua ärsyttävästi kanaksi, voi Porkelatorin omistaja muuttaa vastapelaajan (tai hirviöt) pikku possuressuksi. Se kana oli oikeastaan hauskempi, vaikka vinkuvan pikkusiankin ammuskelu on rather amusing, ja onhan kärsä kolmantena jalkana juoksentelu nöyryyttävämpääkin.
Hevosvainaaparka
Koska olen jo yli päälaen kyllästetty niin Doomilla kuin Doomiksi haluavilla virityksillä, odotin olevani pitkästymisestä poikki ennen kuin tunti on kulunut. Ällistyttävää kyllä, Hexenin eväät riittivät pitämään mielenkiintoa yllä huomattavasti odotettua tehokkaammin ja aloitin koodiavusteisen tasohyppelyn vasta, kun se oli aikataulusyistä pakko. Siitä täytyy kai vetää se johtopäätös, että Hexen on hyvä peli.
Silti, vaikka Hexen onkin hyvä ja jopa eroaa tarpeeksi edeltäjästään, tämä kuollut hevonen alkaa olla jo puhkiruoskittu. Hexeniin on hyvä lopettaa, ja jatketaan sitten Quakella, eikös vain? Mitä? Eipä siltä näytä: tämä Korax on kolmesta Käärmeratsastajasta toiseksi vaarallisin...
87
