Juonigeneraattorilla kehitetty proosa kertoo, kuinka geneerinen paha velho vangitsee kaikki geneerisen fantasiamaan geneeriset neljä jumalaa kristalleihin ja hajasijoittaa ne omiin torneihinsa jemmaan. Vakiovahvuinen lauma sankareita saa sitten tehtäväkseen vapauttaa jumalat vankiloistaan ja velhon hengestään. Ei pelejä ole juoneen katsominen, saattaahan ruminkin osteri kätkeä kauniin helmen. Yleensä niiden sisältä löytyy kuitenkin vain herra Osteri itse.
Jos kerran vaivautuu peliä ohjelmoimaan, saman tien saisi käyttää aikaa genren parhaimmiston tutkiskeluun eikä yrittää keksiä pyörää uudestaan. Kyllähän maailmaan itsestäänselvyyksiä mahtuu, ja niin näyttää mahtuvan Hexxin kaltaisia niistä piittaamattomia pelejäkin.
Itse asiassa odotin, että Hexx saattaisi olla hyväkin peli, onhan tekijätiimin krediiteissä Legend, joka oli varsin kiva pikku peli mainioine taikasysteemeineen. Hexx kieltämättä hieman muistuttaa Legendin kolmiulotteista versioita: peli on samanlaista avaimenmetsästystä pikku probleemien pilkuttaessa peliä. Ongelmana on, ettei pelissä ole mitään uutta ja loputkin on toteutettu standardinormeja heikommin.
Voi velhoja
Hexx on jo monessa lehdessä arvosteltu nimellä Wizard. Onkohan pelille tapahtunut jotain, sillä suopeat arvostelut tuntuvat kertovan eri pelistä? Jo puolen tunnin Hexx-sessio paljastaa niin räikeitä töppejä, ettei tyhminkään peliarvostelija pysty olemaan huomaamatta niitä, olettaen tietysti, että peliä on vaivauduttu pelaamaan.
Lievemmästä päästä lähtien Hexxin grafiikka kyllä liikkuu notkeasti, mutta on pikselistä, rumaa ja sekavaa. Tasojen layout on sokkeloinen, käytävät ovat aina kapeita ja huoneet pieniä, ja etenemistä saattaa estää pylväikkö, jonka väleistä paksuinkin seikkailija periaatteesta mahtuisi kevyesti läpi. Liikkuminen vaatii käytännössä sekä hiirtä että näppistä, koska hiirellä on melkein mahdoton esimerkiksi kääntyä paikallaan. Hirviöt ovat paitsi poikkeuksellisen tylsän näköisiä myös poikkeuksellisen karkeita.
Käyttöliittymä on lähinnä hilpeän kököhkö. Ärsyttävimpänä piirteenä esineet saa poimittua vasta kun ne melkein peittyvät ruudun alaosaan. Esineet on myös todella helppo ohittaa huomaamatta. Efektiä voi kokeilla kävelemällä nokka pystyssä ja yrittämällä löytää kotinsa nurkista pieniä avaimia vain silmiä liikuttamalla.
Pelitestauksen tasosta kertoo myös sankareiden aineenvaihdunta: ne riutuvat täydestä mahasta nälkäkuoleman partaalle alle kymmenessä minuutissa, mikä lienee uusi ennätys. Onneksi kohdassa "nääntymäisillään" turboaineenvaihdunta näyttää pysähtyvän, eivätkä herrat kuolekaan. Nälkä tosin vaikuttaa vain taika- ja osumapisteiden palautumisnopeuteen.
Taisteleminen vaatii asennemuutosta, sillä ryhmä taistelee nappia painamalla täysin itsekseen. Kas kun sentään pitää edes nappia painaa. Rähinän aikana pelaajan osuus rajoittuu loitsujen valintaan ja hirviön pitämiseen ryhmän silmien edessä.
Räikein virhe ovat itse hirviöt, nuo tyrmien synkkäkulmaiset asukkaat. Niiden ulkomuoto ei anna mitään käsitystä niiden aiheuttamasta vaarasta, ja lukuunottamatta muutamaa ensimmäistä hirviöitä ne ovat ja pysyvät huiman ylivoimaisina. Niinpä jo yhden hirviön tappaminen vaatii tuuria ja kihnuttamista, ja mieluiten vielä lähellä olevan henkiinherätyskammion. "Sankarini" heittivätkin lusikan nurkkaan (ja noutivat sen takaisin) satoja kertoja pelailun kuluessa. Tuntuu vähän siltä, että hahmon saadessa tasoja lisää myös hirviöt päivittyvät. Mitä huvia, mitä pelaamisen riemua!
Pari bugiakin löytyy helposti. Toisinaan avain häviää sitä käytettäessä ennen kuin ovi aukeaa, ja taistelussa kädessä olevat taikatavarat eivät näytä toimivan.
Plussaa Hexxille
Toisaalta Hexxissa välkähtelee valoakin. Pelin saa tallennettua RAMiin sekunnin murto-osissa, mikä on erinomainen keksintö. Automaattikartta pystyy näyttämään vivunväännön seuraukset koko kerroksessa, mikä auttaa ongelmien ratkomisessa. Hexx pyörinee vähän hitaammassakin koneessa eikä vie paljon tilaa. Ja yllättävää kyllä, Hexx tukee kahta äänikorttia yhtäaikaa. Paketin kansikin on hieno ja disketit kivan värisiä ja..ja..ja...
Hexxiä pelailee tasan niin kauan kuin peli sujuu kohtalaisen ketterästi. Sitten kun vaihtoehdoksi jää parin tason komppaaminen puuttuvaa avainta etsiessä, niin voi kuinka harvemmin ja vastahakoisemmin käsi suostuu kirjoittamaan HEXX ja vielä painamaan Enteriä päälle.
Vaikken paljon valoa tunnelin päästä nähnytkään, niin ei Hexx sentään mikään Mooseksen Egyptinkeikalta ylijäänyt vitsaus ole, onpahan vain nopsasti unohtuva, varsin amatöörimäisesti suunniteltu ja toteutettu pelin tapainen.
70
