Kino-palstaa ei normaalisti kannattaisi tuhlata yhteen kyvyttömään pelleen, mutta Uwe Boll on säännön poikkeus.
Uwe Boll tekee peliklassikoista elokuvia, jotka häpäisevät sekä pelaamisen että elokuvaharrastuksen. Jos Pelit olisi kristillinen lehti, Boll olisi antikristus.
Itseoppimaton leffantekijä
Bollista ei löydy paljon taustatietoja, mikä onkin hyvin loogista. Ei minuakaan mainittu Miss Suomi 2005 -jutuissa, koska saavutukseni sillä alueella ovat sangen vähäiset.
Tiedämme sen verran, että Boll on syntynyt vuonna 1965 Saksan Wermelskirchenissä. Lapsena ja nuorena mies kuvasi Super 8 -lyhytelokuvia, mikä tarkoittanee sitä, että Uwen isällä oli Super 8 -kamera, jota hänen poikansa sai kokeilla.
Uwe valmistui vuonna 1995 yliopistosta erikoisalanaan kirjallisuus. Elokuvaopintoja hänellä on viiden kuukauden verran. Sitten mies joko sai kenkää tai jätti koulun vapaaehtoisesti. Niin tai näin, tämä lujittaa uskoa saksalaiseen elokuva-alan koulutukseen.
Elokuvalliset tuhotyönsä Boll aloitti Saksassa ö-luokan jännäreillä ja kauhuleffoilla. Niistä yksi, tahattoman koominen kauhujännäri Sanctimony (2000) julkaistiin jopa Suomessa videolla nimellä Hurskauden hinta. Yksikään Bollin elokuvista ei ole menestynyt eikä niitä ole kehuttu. Niinpä Boll katsoi olevansa valmis Hollywoodiin.
Tässä vaiheessa Uwe Boll ei vielä ollut uhka Pelit-lehden lukijoille. Kyllä maailmaan huonoja elokuvia mahtuu, eikä Boll ole ainoa niitä tekevä tunari. Kahden kanadalais-saksalaisen jännärin joukkoon mahtuu Bollin ehdottomasti paras elokuva, jo 1,5 promillen humalassa katsomiskelpoinen toimintajännäri Heart of America (2003). Sitten helvetti pääsi irti: Uwe Boll löysi pelielokuvat.
Bollin ensimmäinen amerikkalainen elokuva House of the Dead perustuu Segan valopyssypeliklassikkoon. Tätä kirjoittaessani Internet Movie Databasen käyttäjät ovat äänestäneet House of the Deadin kaikkien aikojen 28. huonoimmaksi elokuvaksi.
Tämän vuoden tammikuussa Yhdysvaltojen ensi-iltansa sai Alone in the Dark. Toiminnallinen kauhu- ja seikkailupeli kääntyi elokuvaksi, joka on häpeäksi koko termille elokuva. IMDb-sijoitus tällä kertaa: kaikkien aikojen 12:nneksi huonoin leffa.
Väärä mies, oikea ajoitus
Tässä vaiheessa peliharrastaja kiristelee hampaitaan, mutta pahin on vielä edessä. Bollin pelileffalistalla ovat jatkossa Bloodrayne, Hunter: The Reckoning ja Far Cry. Lisäksi mies yrittää saada oikeuden Hitmaniin.
Eikö pelifirmoilla ole mitään moraalia? Okei, pienikin summa leffaoikeuksista on enemmän rahaa kuin ei mitään, mutta samalla pilataan vaivalla luodun pelibrändin maine. Kun Far Cry -elokuva saa katsojat kyyneliin vuonna 2006, se tarkoittaa sitä, että Far Cry 2 -pelin myynti kärsii Far Cry -brändin maineen vahinkojen vuoksi.
Esimerkiksi Alone in the Darkin budjetti oli noin 20 miljoonaa taalaa. Sillä rahalla tehdään vain kolmasosa normaalista Hollywood-draamasta, mutta se on silti paljon rahaa hukkaan heitettäväksi. Miksi studiot rahoittavat Bollin elokuvallisia joukkotuhoaseita?
Uwe Boll voi olla nykyisistä elokuvaohjaajista maailman huonoin, mutta hänellä on käynyt hyvä tuuri. Perinteisesti leffat ovat perustuneet romaaneihin. Jo jonkin aikaa sarjakuvaelokuvat ovat olleet in, menestyneetkin. Kaikki vähänkin kiinnostavat sarjakuvat on kuitenkin jo varattu leffakäyttöön. Pelielokuvat ovat yhä kohtuullisen uusi ilmiö.
Hollywood-studioiden konservatiiviset johtajat eivät tiedä, miten suhtautua pelileffoihin. He eivät ymmärrä mitään peleistä, mutta epäilevät, että sillä suunnalla saattaa olla hyvä bisnes ja merkittävä osa Hollywoodin tulevaisuudesta. Niinpä Boll saa leffarahat kokoon siksi, että studiopomot kokeilevat kohtuuhalvoilla elokuvilla pelileffojen markkinoita. Samat 20 miljoonaa taalaa olisi myönnetty vaikka naapurin labratorinnoutajalle # ihan vain varmuuden vuoksi.
Luin tätä juttua varten pinon Bollin haastatteluita. Yleensä hän ainoastaan hehkuttaa sitä, miten hienosti elokuvan kuvaukset sujuivat ja miten upea leffasta tulikaan. Jostakin syystä mies ei keskustele elokuvistaan enää ensi-illan jälkeen. Yhden haastattelun johdannossa kerrottiin, että Boll on innokas pelimies. Boll itse kertoi yhdessä virkkeessä rentoutuvansa Silent Hillin ääressä.
Minä en usko Bollin vilpittömyyteen, vaikka hän antaisi molemmat munuaisensa niitä tarvitseville pikkulapsille. Työ puhuu puolestaan. Bollin elokuvista näkee, että hän ei kunnioita pelejä tippaakaan. Miehen bittiuskottavuus on tasan nollassa, juuri samassa kohdassa kuin hänen kykynsä elokuvaohjaajanakin.
Alone in the Darkista sanottua
"On pakko ihmetellä, miksi levittäjä ei pistänyt elokuvaa suoraan dvd-levitykseen, tai vielä parempaa, heittänyt roskikseen." - Stephen Holden, New York Times
"Elokuva on täynnä niin hillittömän huonoa roolityötä, käsittämätöntä dialogia ja huonoja tuotantoarvoja, että tuntuu kuin kyseessä olisi pikkubudjetin elokuvakouluprojekti." - Joshua Tyler, Cinemablend.com
"Eletään vasta tammikuuta, mutta en osaa kuvitella minkään muun elokuvan vievän Alone in the Darkin paikkaa vuoden 2005 huonoimpana elokuvana." - Betty Jo Tucker, Reeltalk Movie Reviews
"Jos sanotaan, että Alone on the Dark on parempi elokuva kuin Bollin vuoden 2003 debyyttiohjaus House of the Dead, se on kuin kiittäisi kuppaa siitä, että se ei sentään ole HIV." - Nicholas Schager, Slant Magazine
"Yksi kaikkien aikojen huonoimmista elokuvista." - Scott Nash, Three Movie Buffs
"Videopelileffojen sarjassa jopa Pong-elokuvalla olisi enemmän persoonallisuutta." - Michael Rechtshaffen, Hollywood Reporter
