Kalju, koodi ja kuoleman kosketus
Herra 47 palaa sapattivapaalta taistelemaan salamurhaajakukkulan kuninkuudesta.
Tanskalaisen IO Interactiven Hitman-sarjalla on oma paikkansa hiiviskelyfanien sydämissä. Kaljun palkkamurhaajan seikkailuissa asiat saa hoitaa haluamallaan tavalla, kaikkeen on aina useampi vaihtoehtoinen ratkaisu.
Pc:llä elämänsä aloittanut alkuperäinen salamurhaaja siirtyi valkohuppuisten kattokassisten valtakaudella syrjään, mutta viiden vuoden loman jälkeen 47 on valmis palaamaan aktiivipalvelukseen.
Tuttua ja tuntematonta
Pelasin uutta Hitmania yhden iltapäivän sekä Xbox 360:llä että pc:llä. Meno tuntuu tutulta, mutta myös uudelta. Ensimmäinen heti huomattava ero on kontrollien parantuminen, mikä on ainoastaan hyvä asia. Totuttelua vaativa, Resident Evil -tyylisen haastava ohjaus kun on aina ollut Hitmanien riippakivi. Viivakoodimiehen komentelu sujuu vihdoin ongelmitta niin padilla kuin perinteisellä hiiri–näppis-yhdistelmällä. Eikä korjaamiseen mennyt kuin kaksitoista vuotta!
Etukäteen pelätty konsolityhmennys ei tunnu iskeneen Hitmaniin kovinkaan pahasti. Räiskintä on aikaisempaa sujuvampaa, herra 47 kestää matalammilla vaikeustasoilla melkoisesti osumaa ja osaa nyt suojautua, mutta epäammattimainen kaiken lahtaaminen on edelleen se viimeinen vaihtoehto. Peliä ei voi selvittää aivan käsiä likaamatta, mutta sivullisia ei tarvitse välttämättä tappaa ainuttakaan. Keinoja verenvuodatuksen välttelyyn on useita eikä ratkaisuja esitellä tarjottimella, vaan ne täytyy keksiä itse.
Muutokset sekä helpottavat että vaikeuttavat peliä. Tuttu aluekartta on saanut lähteä, mikä hankaloittaa etenkin isompien tilojen hahmottamista ja pakottaa luottamaan omiin aisteihin. Tilalle on tullut vasemman alanurkan pieni minikartta, joka näyttää lähistöllä olevat viholliset ja niiden valmiustilan. Tämä saattaa kuulostaa pullamössöltä, mutta karttojen erotus jää vaikeutuksen puolelle, mistä vanhan Hitmanin fanit varmasti pitävät.
Kartan puutetta kompensoimassa neljäseiskalla on uusi vaisto-toiminto, joka korostaa lähistöllä olevat viholliset ja ympäristön tärkeät elementit. Periaatteessa ominaisuus on hyvin samanlainen kuin Assassin’s Creedien salamurhaajanäky. Viisaasti edes vaisto ei paljasta kaikkia ympäristön salaisuuksia suoraan, vaan esimerkiksi kohteen juoman myrkyttämiseen tarvittava tökötti täytyy itse löytää kenttää tutkimalla.
Tutut valepuvut eivät enää ole autuaaksi tekeviä immuniteettisuojia. Loistavana muutoksena valepuku toimii kaikkiin muihin paitsi samantyyppisiin vastustajiin, eli esimerkiksi poliisit alkavat nopeasti epäillä poliisiksi pukeutunutta neljäseiskaa. Hetken aikaa näkökentässä ehtii vilahtaa, mutta pitempi viipyily herättää uteliaisuutta ja paljastaa valeasun. Tämän ansiosta valepuvuista on välillä enemmän haittaa kuin hyötyä ja niiden käyttäminen on huomattavasti aikaisempaa taktisempaa. Yksi puku ei enää sovi joka paikkaan, joskus kannattaa olla mieluummin ilman.
Halutessaan asioista voi tehdä vielä hankalampia, sillä vaikeustason nosto vähentää ruudulla näkyviä käyttöliittymäelementtejä. Kovimmalla tasolla ruudulla ei ole mitään apuja ja vaistonäkymä ei korosta vihollisia. Et edes tiedä, montako ammusta aseessasi on jäljellä.
Mukaudu tai kuole
Kartan poistumisen takia tai ansiosta kentät ovat hiukan aikaisempia pienempiä, mutta vaihtoehtoja tuntui silti olevan paljon. Kaikki ei ole itsestään selvää, joten pikaisella vilkaisulla tekeminen voi vaikuttaa aikaisempaa rajatummalta. Totuus on onneksi toinen.
Alueiden tutkiminen ennen hutkimista on edelleen osaavan palkkamurhaajan merkki. Kaikkeen ei silti voi varautua, sillä vastustajien tekoäly vaikuttaa mukavan ennalta-arvaamattomalta. Kahden pisteen välillä partioiva vartija ei esimerkiksi välttämättä kulje reittiään robottimaisella tarkkuudella, vaan tyyppi saattaa välillä pysähdellä ja vaihdella rytmiään. Tämä tuo hiiviskelyyn kokonaan uutta jännitystä. Toki mukana on myös perinteistä tiukempaa ajoituspohjaista välttelyä, mutta reaktiivinen uusi ulottuvuus on onnistunut lisä.
Jo edellisessä Hitmanissa nähtiin pari isoa yleisömerta, mutta Absolution nostaa ihmisruuhkan peliesityksen riman uusiin korkeuksiin. Ruuhkaisella torilla tai täyteen ahdetulla juna-asemalla ruudulla pyörii kerralla kirjaimellisesti satoja hahmoja, jotka kaikki reagoivat neljäseiskan läsnäoloon. Yleisön keskellä piilottelua on yritetty käyttää aikaisemmin muutamassa muussa hiiviskelypelissä, mutta Absolution on ensimmäinen, joka onnistuu.
Tapahtumissa fokus tuntuu olevan aikaisempaa vähemmän salamurhissa ja enemmän neljäseiskan omassa tarinassa. Mukana on useita kenttiä, joissa päämääränä on vain pakeneminen ja vastustajien välttely. Tämä ei välttämättä ilahduta kaikkia sarjan faneja, sillä osa Hitmanien viehätyksestä on aina tullut tiukan ammattimaisesta palkkamurhiin keskittymisestä. Käsikirjoitus puolestaan lainaa tunnelmia Tarantinolta ja Grindhouse-leffatuplasta. Vaikutus näkyy erityisesti hahmoissa, joista eräs tuo vahvasti mieleen Kill Bill -leffojen Billin.
Hitmanin uusi tuleminen yhdistelee uutta ja vanhaa onnistuneesti. Sarjalle olennainen valinnanvapaus tuntuu olevan edelleen läsnä, eikä pc-juuriakaan ole hylätty. Xbox 360 -versio näyttää komealta, mutta pc-versiossa tekstuurit ovat terävämpiä ja peli tukee hauskana jippona kolmen näytön superleveää widescreen-tilaa. Loppuvuoden Connor vs. herra 47 -kohtaamisesta tulee mielenkiintoinen.
Tapio Salminen
PC, PS3, Xbox 360
Ilmestyy 20. marraskuuta
