"Sama kaiku on askelten, kyllä kärsämme tuntee sen, kuinka kumpujen kätköistä mullasta maan, madot katsovat poikiaan."
Strategiapeli Hogs of War on suora kopio Wormsista, jos unohdetaan grafiikan kolmiulotteisuus. Wormissa pääosassa olivat madot, Hogs of Warissa komennellaan sikoja.
Hogs of War on vuoropohjaisen strategia- ja toimintapelin ristisiitos. Kahdesta neljään komentajaa määräilee sikalaumaansa vuorotellen. Koko ryhmää ei siirretä samaan aikaan, vaan yhden vuoron aikana kustakin porukasta etenee vain yksi riuska karju.
Toiminnalle on varattu aikaa 10-99 sekuntia, mutta sopivin aika moninpeliin on puoli minuuttia. Sen aikana ehtii tallustelemaan hyviin tuliasemiin, tähtäämään ja laukaisemaan. Jos vihollinen on lähellä, sitä voi huitaista sorkalla tai jollain ilkeämmällä kapistuksella. Vuoro päättyy ennen ajan loppumista, jos sika päättää hyökätä. Tällä ratkaisulla minimoidaan kiusallinen piilossa kykkiminen.
Taistelut käydään kovapintaisten karjuryhmien välillä. Ryhmä koostuu pienimmillään taisteluparista ja suurimmillaan viidestä soturista, jotka aloittavat saamattomina rivimiehinä. Voitoista saaduilla ylennysmitaleilla possut voivat valita aselajin, jonka myötä ne saavat käyttöönsä parempia aseita ja uusia kykyjä. Vaihtoehtoina ovat tykkimiehen, vakoojan, pioneerin ja lääkintämiehen koulutus.
Tykkimies käyttää raskaita aseita, kuten sinkoa ja kranaatinheitintä. Vakooja voi piiloutua ja napsia vastustajia kaukaa tehokkaasti zoomaavalla kiikarikiväärillään. Pioneeri taasen pärjää miinojen, TNT:n ja muiden räjähteiden keskellä. Lääkintämies osaa parantaa muita taistelun tiimellyksessä. Kokeneet karjut kestävät enemmän rökitystä ja ansioituneimmat siat ylennetään upseereiksi, jotka taitavat jokaisen aselajin salat.
Matosodan kaiut
Aseet suunnataan tyypistä riippuen joko ballistisen epäsuorasti kantomatkaa säätämällä tai tärisevällä kiikaritähtäimellä. Lähes jokaisen raskaan kanuunan kantomatkaa voi rukata joko vaihtamalla ammuksen lähtökulmaa tai -nopeutta. Muutamat tuhovälineet, kuten kranaatinheittimet, käyttävät vain yhtä säätöruuvia ja ampuvat aina täydellä teholla. Kiikaritähtäimellä tärkeintä on korjata tähtäimen satunnainen heiluminen. Esineiden törmäystarkistus ei ole kovin tarkka, joten ahtaissa paikoissa siitä saattaa seurata pieniä ongelmia liikkumiseen ja tähtäykseen.
Jostain syystä karjut vain horjahtavat, kun niitä ampuu haulikolla tai kiikarikiväärillä. Pistimellä tai puukolla survaistessa uhri lentää komeassa kaaressa metrikaupalla. Räjähdysten tulokset ovat odotetut, eli possukatras lakoaa ympäri ketoa, kun kranaatti tai muu pommi jysähtää lähellä.
Ampuessa on syytä käyttää maastoa hyväkseen, sillä vihollisia voi sysätä miinakenttiin tai veteen. Lammikot ja leveät joet voivat olla yllättävän tuhoisia, sillä veden varaan joutuneet possuparat räpiköivät surkeasti kohti lähintä rantaa ja heikoimmat hukkuvat matkalla. Henkensä heittäneet sotilaat poistuvat kentältä räjähdyksen saattelemana.
Porsaita äidin oomme kaikki
Yksinpelissä isketään koneen ohjaamien joukkojen kimppuun tarkoituksena valloittaa Saustralia (suomeksi vaikkapa Soosiaasia). Taisteluita ei saa valita itse, vaan ne on käytävä sotilaallisen tiukassa järjestyksessä. Vastus on heppoista, joten valloitusretki edistyy rennommallakin otteella.
Touhu muuttuu todella hauskaksi vasta moninpelinä. Tarjolla on useita kymmeniä kenttiä, joista muutama on suunniteltu vain tietylle joukkuemäärälle. Osalla areenoista on turhan keinotekoisia jippoja, kuten miinojen ympäröimillä korkeilla laveteilla sijaitsevia aloituspaikkoja. Joukossa on muutamia helmiäkin, kuten tykkien vartioima pato. Kenttiä voi luoda myös satunnaisesti, joten alueisiin ei kyllästy. Harmittavasti komentajarivistön kasvaessa possujoukkueet kutistuvat. Neljän ihmisen taistelussa jokaisella on vain kaksi karjua kentällä samaan aikaan.
Maastoa ei voi muokata edes räjähteillä, mutta onneksi rakennuksia pystyy tuhoamaan. Taistelutantereella on usein tykkitorneja, konekivääripesäkkeitä, tankkeja ja miehistönkuljetusvaunuja. Satunnaisesti luoduilla kentillä ajoneuvojen merkitys jää vähäiseksi, sillä hyväkuntoinen karju ravaa pienen areenan poikki helposti yhden vuoron aikana ja vaunujen tärkeimmäksi tehtäväksi jää heppoisen suojan tarjoaminen. Tykeillä on enemmän taktista painoarvoa lähinnä tehokkaan osuman ansiosta. Hyödyllisin paikka on lääkintäteltta, jossa haavoittuneet karjut kuntoutuvat yhden vuoron aikana.
Sika vastaan mato
Kumpuileva maasto on paikoitellen nättiä ja sotivat possut liikehtivät lupsakasti, mutta muutoin grafiikka ei ole erikoista. Äänet koostuvat sikojen jatkuvan lässytyksen ja valituksen ohella hieman ponnettomista laukaisu- sekä räjähdysefekteistä.
Hogs of Warin rähinöivät sikavaltiot muistuttavat erehdyttävästi toisen maailmansodan aikaisia kiistakumppaneita, kuten brittejä, jenkkejä, neukkuja ja natseja. Tämä ilmenee etenkin vaatetuksen väreistä ja stereotyyppiaksentilla mongerretusta englannista. Brittinäyttelijä Rik Mayallin esittämät räikeällä aksentilla paasatut kommentit ovat paikoitellen varsin hupaisia. Valitettavasti ne alkavat toistaa itseään liian pian.
Kontrollit toimivat sujuvasti digitaalisena, mutta analogitatti on vain tiellä. Kaikki näppäimet ovat käytössä. Toiminnot on kuitenkin ryhmitelty niin, ettei opetteluun tarvitse tuhlata liikaa aikaa. Tärinäefektin olemassaolon huomaa lähinnä tulivoimaa säätäessä, jolloin padin rutina kasvaa käytetyn tehon myötä.
Strategia- ja toimintapelien ystävien kannattaa tutustua Hogs of Wariin. Tämä pätee etenkin vaihtelua etsiviin kokeneisiin matokomentajiin. Yksinpeli on lierosotaa viihdyttävämpi, mutta moninpelissä matolauma liiskaa siat älyvapaiden aseiden ja maaston tuhoutumisen ansiosta.
83
