:Hot Wheels todistaa, että leluautot sopivat aikuisillekin.

Kun pelin nimessä on jotakin ikivanhaan Stunt Car Racer -klassikkoon viittaavaa, nostalgiasuoni alkaa heti pulputa. Hot Wheels Stunt Track Challenge ei herättänyt kovin suuria ennakkoväristyksiä, mutta paljastui hyvin tehdyksi, rennoksi ja monipuoliseksi ajopeliviihteeksi.

Hot Wheelsin stuntit ovat erilaisia tehtäviä ja temppuja, vaikka muutamat korkealla ilmassa leijuvat kapeat ja reunattomat radat tuovat hetkeksi mieleen Stunt Car Racerin. Olisi jo aika, että joku tekisi nykytekniikalla yksi yhteen kloonin tuosta aikojen alun ajopelihirmusta.

Hot Wheelsin autot ovat Mattelin leluautoja, joita on loppumatkasta tallissa kolmisenkymmentä. Autoja voi koristella mukaan kertyvillä pintamaalauksilla ja koristevanteilla. Autot muistuttavat ulkonäöltään oikeita autoja, mutta niiden nimet ovat mielikuvituksen tuotetta.

Ajotuntuma on sulavan sutjakka, rento ja kovasti kolikkopelimäinen. Sivuluisutkin aktivoidaan nappia painamalla eikä jarrua ja kaasua sopivasti säätämällä. Vaikka autot ovat siivettömiä, ne lentävät hyppyreistä satoja metrejä. Hypyn aikana autoa voi kaiken kukkuraksi pyörittää akseliensa ympäri näppärästi tattia tökkäämällä.

Temppujen teko kannattaa, koska niillä saa lisää nitroa, ja nitrollahan auto kuin auto kiihtyy hetkeksi huimaavaan vauhtiin, jolloin ilmalennot ovat entistä näyttävämpiä. Yksinkertaiset kontrollit istuvat peliin hyvin, koska simulaatiorallista ei toden totta ole kyse.

Monipuolinen on kaunista

Hot Wheels Stunt Track Challengessa ajetaan kuudessa erilaisessa teemapuistossa, joissa kussakin on kahdeksan yllättävän monipuolista tehtävää. Parissa niistä ajetaan perinteisesti kilpaa tietokoneen ohjastamia autoja vastaan, muissa hypätään pituutta ja korkeutta tai yritetään osua erilaisiin rinkuloihin ja väistellä ilmassa heiluvia viisareita sun muita.

Joissakin tehtävissä hypitään tienpätkältä toiselle, joissakin kiivetään kinkkistä, kapeaa ja polveilevaa polkua mahdollisimman korkealle ja varotaan putoamista syvyyksiin. Välikkeinä on lisäksi ylävinkkelistä tiirattavia bonustehtäviä.

Tekninen toteutus yllättää. Xbox-versio on värikäs ja sulava. Joka suuntaan kaartavat ja välillä läpinäkyvätkin radat näyttävät siisteiltä. Korkkiruuvit sujahtavat nekin sutjakkaasti. Toteutus on mietitty, mallikas ja viimeistelty sekä teemaan sopien myös hieman lelumainen. PS2-versio on liki identtinen muttei aivan niin siloinen. Kun latausajat ovat Sonyn vempaimella pidemmät, kahden konsolin loukussa oleva tietää, kumpaan roponsa sijoittaa.

Hot Wheels Stunt Track Challenge pitää hyvin otteessaan tunnin pari kerrallaan ja sen pariin on helppo palata. Peli jatkuu suoraan siitä tehtävästä, joka on jäänyt viimeksi kesken. Hot Wheels ei ole suuri ja järisyttävä peli, eikä siitä riitä iloa yksinpelinä muutamaa päivää pidempään, mutta jotakin miellyttävää ja nautinnollista siinä on.

Se on myös oiva moninpeli kiitos lukuisten lyhyiden, ytimekkäiden ja hassujen tehtävien. Lisäksi Hot Wheelsiä myydään halpishintaisena.