Hotel Dusk Room: 215 (DS)

Etsivä Kyle Hyde saa Vic Mackeyn näyttämään partiopojalta. Kolme vuotta sitten Kylen työpari Bradley käänsi takkinsa NYPD:lle ja ryhtyi tekemään töitä lain tuolla puolen. Suivaantuneen Kylen ex-ystävän ruumista ei koskaan löydetty.

Nyt vuoden 1980 aattona Kyle jätti poliisin työt ja hankkii elantonsa ovelta ovelle -kaupustelijana ja tarpeen vaatiessa toimii myös yksityisetsivänä. Toimeksianto vie hänet pieneen Hotel Duskiin aavikon laidalla. Hotellissa odottaa keskustelupainotteinen seikkailupeli. Hotellin muista asukkaista ja työntekijöistä saa roimasti juttuseuraa, sillä yhdelläkään ei tunnu olevan täysin puhtaita jauhoja pussissaan.

Murhatutkimukset etenevät puhumalla oikeille ihmisille oikeassa järjestyksessä. Kiitettävästi kokeile kaikkea kaikkeen -ongelmia ei ole eikä inventaarioonkaan kerry ylimääräisiä esineitä, sillä Kyle ei suostu poimimaan mitään ilman syytä. Hieman hassusti pelialuetta rajaavat lukitut ovet, jotka aukeavat mystisesti heti kun eteenpäin on asiaa. Vastaavasti vieraat lähtevät hotellista heti, kun heitä ei enää tarvita. Tapahtumat soljuvat sujuvasti eteenpäin, mutta eteneminen ei tunnu liian helpolta.

Pulmat ovat pääosin onnistuneita ja ratkeavat normaalijärjellä eikä jumiutumisesta voi syyttää muuta kuin tyhmyyttään. Pelaaja voi huomata nököttävänsä hotellin ulkopuolella kengänkuva takamuksessaan, jos sanoo mitä sylki suuhun tuo. Game overia on turha säikähtää, sillä peliä pystyy jatkamaan edellisestä tallennuksesta tai kappaleen alusta. Tallentaa voi milloin tahansa.

Hotel Duskin toteutus on priimatavaraa. Film noir -tunnelmaa luovat hotellin likaisenruskeat seinät ja hiljaisia seiniä hivelevät kappaleet. Osa pianokappaleista on jopa niin kauniita, että niitä kuuntelee mielellään baarin nurkasta löytyvällä jukeboksilla. Mustavalkoiset, käsin piirretyt henkilöt ovat todella eläväisiä ja persoonallisia, vaikka mukana ei ole lainkaan ääninäyttelyä. Jokaisella asukkaalla on oma puhetyylinsä eikä dialogi ärsytä missään vaiheessa. Päinvastoin, hyvällä tuulella olevat pelihahmot saavat myös oman suun vienoon hymyyn.

Persoonallinen ohjaustapa antaa kokonaisuudelle oman fiiliksensä, sillä konsolia pidetään sivuittain kirjan lailla. Ylemmän näytön tehtävänä on pelkästään Kylen tai hänen ympäristönsä esittäminen. Ohjaaminen tapahtuu kosketusnäytöllä, mikä toimii erinomaisesti, sillä kaikki tarpeellinen on hipaisun päässä. DS:n ominaisuudet ovat mikrofonista lähtien käytössä, ja kätisyyden voi vaihtaa. Eräs näppäristä toiminnoista on muistikirja, jonne kannattaa raapustaa ylös kaikki mielenkiintoinen.

Seikkailu tuntui pelatessa lineaariselta eikä mieleeni edes juolahtanut, että loppuja olisi useampi. Yllätys oli melkoinen, sillä Hotel Dusk sisältää muikean määrän erilaisia loppuja. Se on eri asia, jaksaako peli kiehtoa miltei identtisellä kerronnallaan kerta toisensa jälkeen, mutta ensimmäisen läpipeluun viemät 15 tuntia olivat laatuaikaa.

70

Lisää aiheesta