Huonon maun takuumiehet

Elokuvamaailmassa vaikuttaa useampikin veljespari. Andy ja Larry Wachowski ovat pysyneet poissa julkisuudesta Matrixin jättimenestyksen jälkeenkin. Joel ja Ethan Coen ovat amerikkalaisen elokuvan arvostetuimpia tekijöitä. Albert ja Allen Hughes noteerataan isosti viimeistään tänä vuonna valmistuvan Viiltäjä Jack -jännärin From Hell jälkeen. Ja sitten ovat tietenkin Farrellyt, huonon maun mestarit Peter ja Bobby.

Farrellyt syntyivät Yhdysvaltain Rhode Islandilla vuosina 1958 (Peter) ja 1957 (Bobby). Veljekset viettivät tiiviisti aikaa yhdessä suhteellisen matalalla profiililla. Farrellyt olivat lähinnä ahkeraa opiskelua välttäneitä lusmuilijoita.

Kumpikin valmistui kuitenkin ihan oikeaan ammattiin. Peter suoritti luovan kirjoittamisen arvosanan Columbian yliopistosta. Bobbystä puolestaan valmistui New Yorkin polyteknisestä instituutista geologian insinööriksi. Hän yritti tulla toimeen keksijänä. Bobbyn suurin innovaatio - pyöreä rantapyyhe, jota ei tarvitse käännellä auringon liikkeiden mukaan - ei kuitenkaan menestynyt.

Huumorin kukka houkuttaa

Veljekset tunsivat kaiken aikaa vetoa komediaa kohtaan. He olivat erityisen innostuneita huippusuositusta Seinfeld-sitcomista. Peter ja Bobby tekivät ahkerasti juoniehdotuksia Seinfeldin tuottajille ja tarjosivat omia käsikirjoituksiaan. Lopulta heidän ahkeruutensa palkittin ja Farrellyt pääsivät kirjoittamaan kaksi Seinfeldin episodia.

Kyseisessä tuplajaksossa Jerry seurusteli neitsyen kanssa. Televisio voi olla humoristille hieno paikka, mutta kaikkien perimmäinen tavoite on Hollywood. Peter ja Bobby jatkoivat käsikirjoitusten tekemistä täyspitkä elokuva mielessään. He myivätkin käsikirjoituksia ison pinon, peräti 15 kappaletta. Yhdestäkään niistä ei tehty elokuvaa.

Hollywood ostaa usein käsikirjoituksia tai esimerkiksi kirjojen kuvausoikeuksia ikäänkuin varastoon ja varmuuden vuoksi, sillä se on naurattavan halpaa verrattuna elokuvan tekemisen kokonaiskustannuksiin.

Lopulta Farrellyt saivat todellisen työvoiton. Heidän kässärinsä Nuija ja tosinuija (Dumb & Bumber, 1994) hyväksyttiin tuotantoon. Kaiken lisäksi heille annettiin tehtäväksi filmin ohjaaminen. Virallisesti Nuijan ja tosinuijan on ohjannut pelkästään Peter, mutta käytännössä urakka suoritettiin yhteistyönä.

16 miljoonaa taalaa maksanut Nuija ja tosinuija toi omansa pois ensimmäisenä esitysviikonloppunaan ja keräsi sen jälkeen maailmanlaajuisesti lähes 250 miljoonaa dollaria. Tämä onkin Farrellyjen suurin valtti. Huono maku maksaa vain murto-osan vaikkapa scifin ja actionin kustannuksista. Kaava "pienet menot, pontentiaaliset suuret tulot" on aina ollut Hollywoodin mieleen. Tällöin ei väliin osuva floppikaan koko maailmaa kaada.

Paluu maan pinnalle

Seuraavaksi Farrellyt saivat yhteisohjattavakseen keilailun seksikkääseen maailmaan sijoittuvan Kingpinin (1996), joka ei perustunut heidän käsikirjoitukseensa. Lopputulos on aliarvostettu komedia, joka ei menestynyt. Osaksi siksi, että se julkaistiin surkeaan aikaan.

Tässä vaiheessa Farrellyt olivat vielä aika pieniä tekijöitä, yhden hitin ihmeitä. Seuraavaksi tärähti valkokankaalle jättipotti Sekaisin Marista (There's Something About Mary, 1998). Hollywoodilaisittain pikkurahalla tehty leffa oli valtava hitti, joka hieman yllättäin keräsi kriitikoilta runsaasti kiitosta.

Tämän jälkeen Farrellyistä tuli käsite, joiden elokuviin jonottavat suurimmat tähdet. Vaikka veljesten seuraava hengentuote Me kaksi ja Irene (Me, Myself & Irene, 2000) olikin enintään keskinkertainen menestys, heiltä odotetaan yhä suuria. Juuri nyt niin kovin muodikas huono maku ei ole uusi keksintö.

Esimerkiksi 1970-luvun nuorisokomediat ja college-sikailut oli tehty paljolti samoista aineksista. Silloin katsojan järkyttämiseen riitti uima-altaassa kelluva kakkakikkare.

Farrellyt ampuvat kovemmilla aseilla. Pieru ja kaikki ruumiineritteet ovat tietenkin aina varmoja nakkeja. Sekaisin Marista -elokuvan legendaarinen hiusgeelikohtaus ylitti tietyn rajan, eikä moinen olisi onnistunut amerikkalaisessa elokuvassa vielä pari vuotta aiemmmin. Samoin Farrellyt tuntuvat pitävän lehmien kiusaamisesta ja vammaisille ilkkumisesta.

Vaikka huumori on ronskia, se ei ole kuitenkaan ilkeää. Juuri tämä on suurelta osin Farrellyjen menestyksen salaisuus. Kuka tahansa osaa kuvata masturboivan tai paskovan nuoren miehen, mutta ei se sinällään ole hauskaa. Vain todellinen herrasmies osaa tehdä huonoa makua tyylillä.

Farrellyjen kuvauksissa tehdäänkin töitä tosissaan, eikä pelleillä. Huumorin tekeminen on vakava asia.

Senkin apinat

Hollywoodissa on se huono puoli, että kaikki hyvät ideat ymmärretään loppujen lopuksi väärin. Farrellyt ovat saaneet runsain mitoin matkijoita, jotka luulevat, että pelkästään huono maku tekee elokuvasta hauskan.

Eipä silti, myös Farrellyt itse ovat ahkeria itsensä matkimisessa. Teattereissa muutama kuukausi sitten pyörinyt Ei voi olla totta (Say It Isn't So, 2001) on Farrellyjen tuottama, mutta ei käsikirjoittama. Lopputulos on väärin tulkittu Farrelly-kaavan toteutus, joka naurattaa hyvin vähän. Kaikki mikä näyttää hauskalta paperilla, ei ole sitä välttämättä valkokankaalla, on Ei voi olla totta -flopin opetus.

Farrellyjen tulevaa

Oli Peteristä ja Bobbystä sitten mitä mieltä tahansa, laiskoiksi heitä ei voi väittää. Veljeksillä on tuotantoputkessa suuri määrä elokuvia, joiden kaikkien valmistuminen ei tietenkään ole varmaa. Seuraavaa Farrelly-fanit voivat kuitenkin ainakin toivoa ja muut pelätä.

- No More Mr. Nice Guy on komedia, jonka pääosan vetää Roy Schneider. Hän esittää maailman mukavinta miestä, joka sekoitetaan lakimiessetäänsä, joka puolestaan on planeetan hattumaisin tyyppi.

- Osmosis Jones on osaksi animaatio ja osaksi live-action-elokuva, jonka Farrellyt ohjaavat. Elokuva saa Yhdysvaltain ensi-iltansa 3.9. Bill Murray esittää Frankia, joka syö lattialle pudonneen lihapullan ja saa näin virushyökkäksen elimistöönsä. Animaatio-osuus kertoo ihmiskehon taistelusta pahoja pieneliöitä vastaan.

- Farrellyt tuottavat elokuvan klassisesta, meilläkin TVTV:llä näkyvästä tv-sarjasta Kuuden miljoonan dollarin mies. Leffasta piti alunperin tulla draamallisempi, mutta Farrellyjen myötä käännyttiin kohti komediaa.

- Shallow Hall ilmestyy USA:ssa vielä tänä vuonna ja se on sekä Farrellyjen käsikirjoittama että ohjaama. Elokuva kertoo miehestä, joka rakastuu reilusti, siis todella reilusti, liikalihavaan naiseen tämän sisäisen kauneuden vuoksi.

- Stuck on You on vasta paperilla. Silti Woody Allen on jo lupautunut esittämään siamilaisen kaksosen toista puoliskoa. Toiseksi etsitään todellista supertähteä, mutta kuka uskaltaa ottaa riskin? Vihje, vihje: Mel Gibson on tunnetusti pelimies.

- Curse of the Bambino ainakin kuulostaa vähän vakavammalta projektilta, mutta ei Farrellyistä voi koskaan varma olla. Leffassa pikkupojan tehtävä on auttaa suosikki-baseball-joukkueensa taas voittoputkeen ennen kuin hänen isänsä kuolee.

- Three Stooges on kaikkien amerikkalaisten tuntema käsite. Farrellyt käsikirjoittavat ja tuottavat Warner Brosille kolmen törmäilevän idiootin seikkailusta modernin version.

Lisää aiheesta

  • Kino: Kevät koittaa Hitlerille


    Kino

    Kevät koittaa Hitlerille

    Huhtikuussa tähtilaiva on lastattu kuunatseilla.

    Saksalaiset kansallissosialistit sytyttivät noin 70 vuotta sitten Euroopan liekkeihin. Vaikka yleisesti uskotaan, natsivalta ei päättynyt Berliinin miehitykseen ja Hitlerin itsemurhaan. Tappion hetkellä osa…
  • Vanhan mestarin kädenjälki

    James Cameron osaa edelleen kertoa huikeita tarinoita, vaikka pääosassa olisi pitkiä sinisiä animehahmoja.

    Kuuluin siihen ensi-iltaa edeltävänä aikana vauhdilla kasvaneeseen joukkoon, jonka mielestä Cameronin 12 vuotta vääntämä Avatar-leffa oli näkemättä nolo. Ei ihme, sillä kaikki…
  • Terveisiä Nörttilästä

    Zombileffat ovat taas in. Zombieland vääntää maailmanlopun vitsiksi, mutta kieli on liikaa poskessa.

    Aivojen perässä kuolaaviksi zombeiksi muuttunut ihmiskunta on aihe, jossa teoriassa riittää materiaalia komediaan. Muiden dystopioiden tavoin asiassa on kuitenkin yksi paha kompastuskivi:…