Vuoden 1999 hittielokuva The Matrix jatkuu keväällä paitsi valkokankailla myös Shiny Entertainmentin kehittämänä pelinä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Enter the Matrix korottaa elokuvapelien vaatimustason uusiin ulottuvuuksiin.
Enter the Matrix ei perustu suoraan Matrix-elokuvaan, vaan se on eräänlainen rinnakkaistarina 15. toukokuuta ensi-iltansa saavalle Matrix Reloadedille ja sen marraskuiselle jatkolle Matrix Revolutionsille.
Enter the Matrixia voikin pitää jonkinmoisena monimediataiteen merkkipaaluna: elokuvassa kesken päättyvä kohtaus nähdään loppuun pelissä. Ero pelin ja elokuvan välillä hämärtyy, kun henkilö saattaa kävellä ulos Matrix Reloadedin tarinasta vain jatkaakseen elämäänsä Enter the Matrixissa.
Pelin ja elokuvien tasavertaisuutta korostaakseen Matrixin luoneet Wachowskin ohjaajaveljekset paitsi käsikirjoittivat Enter the Matrixin juonen, myös kuvasivat siihen tunnin verran elokuvatasoista videota aitojen Matrix-näyttelijöiden kera sekä toisen tunnin varsinaisella pelimoottorilla esitettäviä motion capture -välinäytöksiä.
Enter the Matrixia Wachowski-veljesten ideoiden pohjalta kehittävän Shiny Entertainmentin johtaja Dave Perry on syystäkin ylpeä pelistä.
"Jos olet Matrix-fani, et yksinkertaisesti voi missata Enter the Matrixia", Perry sanoo. Hänen mukaansa pelistä tulee niin keskeinen osa Matrix-jatkumoa, että sen sivuuttaminen olisi melkein kuin jättäisi trilogian keskimmäisen osan katsomatta.
Perry näkeekin Enter the Matrixin osana suurta ja kokonaisvaltaista Matrix-kokemusta, johon kuuluvat pelin lisäksi Matrix-elokuvat ja -sarjakuvat sekä The Animatrix -nimellä netissä ja myöhemmin DVD:llä julkaistavat animaatiopätkikset.
"Vuosi 2003 on Matrixin vuosi", Perry kiteyttää.
Uudet sankarit
Enter the Matrix ei päästä pelaajaa Neoksi Neon paikalle, mikä on valtava takaisku nahkatakkimiehille ympäri maailman. Pelin kehitystä johtava Dave Perry rauhoittelee kiihkosieluja muistuttamalla, että ensimmäisen Matrix-leffan lopussa Neosta oli tullut käytännössä jumala. Kuinka asettaa haasteita sankarille, jonka rinnalla ylivertaiset agentitkin olisivat pelkkiä kärpässarjalaisia?
"Neo olisi pelihahmoksi aivan liian voimakas", Perry sanoo.
Vanhojen tuttujen eli Neon, Morpheuksen ja Trinityn sijaan pelissä sankaroi taistelupari Niobe ja Ghost, jotka molemmat nähdään myös uudessa Matrix Reloaded -leffassa. Niobe ei ole vähempää kuin ihmiskunnan paras auto- ja lentohärvelikuski, Ghostia taas luonnehditaan Wachowski-veljesten pelikäsikirjoituksessa "zenbuddhalaiseksi salamurhaaja-apassiksi".
Vaikkei aivan kahta erilaista seikkailua sisälläkään, Enter the Matrix etenee hieman eri tavalla riippuen siitä, kummalla hahmolla pelaa. Osa kentistä pelataan vain toisella hahmolla ja esimerkiksi takaa-ajojaksoissa Niobe istuu ratin takana, kun Ghost räiskii aseillaan ikkunasta. Täydellinen pelikokemus irtoaa teoriassa vasta toisella läpipeluukerralla.
Nimellisestä pilottiudestaan huolimatta Niobe ei jää taisteluista paitsi sen enempää kuin aseveljensä Ghost. Kaahaus- ja lentelyjaksot ovat Enter the Matrixissa lähinnä lyhyitä välinäytöksiä, sillä ainakin 70 prosenttia pelistä on tiukkaa turpaan mättämistä ja pistoolibalettia.
Kung-fu taistelee
Enter the Matrixin peruskauraa ovat räiskintää ja mäiskintää saumattomasti yhdistävät toimintajaksot, joissa vihulaiset eliminoidaan kauempaa asein ja lähietäisyydeltä kung-fu-ottein. Pyssytellessä kuvakulma on pelihahmon takana, mutta potkunyrkkeilyn alkaessa kamera kiepsahtaa oivallisesti mätkinäpelimäiseen sivuprofiiliin. Tällainen ammuskelun ja mäiskinnän yhdistelmä voisi helposti kaatua omaan pelikelvottomaan mahdottomuuteensa, mutta homma toimii ällistyttävän hyvin.
Lähitaistelusysteemi ei sido pelaajaa rökittämään vain yhtä ja samaa vihollista kerrallaan, sillä selän taakse kiertävien lurjusten eliminoimiseen on omat liikkeensä. Mäiskintä toimii hyvin myös siksi, etteivät sivumpana olevat viholliset juurikaan uskalla ampua meneillään olevan turpaanvetokisan sekaan - siinähän voisi vaikka omaan kaveriin sattua!
Alan piireissä tunnetun hongkongilaisen kamppailulajikoreografin Yuen Wo-Pingin johdolla peliin on mallinnettu peräti neljätuhatta taisteluliikettä. Perinteisten potkujen, lyöntien, heittojen ja niiden yhdistelmien lisäksi mukana on hurjia, tuliaseita hyödyntäviä erikoisliikkeitä, joissa nopealla iskusarjalla pehmitetty vastustaja lopetetaan tylysti lyijymyrkytykseen.
Tuhansien liikkeiden valikoima on jaoteltu erilaisiksi taistelutyyleiksi, joita Niobe ja Ghost voivat ladata Matrix-minäänsä. Kaksikon taistelutyylissä on persoonallisia vivahde-eroja, Ghostin terästää iskujaan useammin erilaisten aseiden kera.
Liikemäärä pelkistyy hyvin yksinkertaisiksi nappikomboiksi. Todella taidokas pelaaminen vaatii melkoista liikkeisiin harjaantumista ja nappiyhdistelmien ulkoa opettelua, mutta toisaalta hienoa jälkeä saa aikaan jo pelkällä ohjaimen satunnaisella rusikoimisella (nk. Nirvi-metodi).
Enter the Matrixin taistelusysteemin varsinainen koukku on elokuvista tuttu ajan hidastaminen, jota pelissä ilmennetään erityisellä focus-mittarilla. Napin painalluksella käynnistyvän focus-hidastuksen aikana sankari väistää luotiryöpyt vaivatta ja kykenee yli-inhimillisiin temppuihin, kuten seinillä juoksuun, painovoimaa uhmaaviin kärrynpyöriin ja ihmisfysiikalle mahdottomiin liikesarjoihin.
Kulutettua focusta saa palautettua etevästi taistelemalla, esimerkiksi tyhjentämällä huoneen vihollisista epätavallisen pöyristyttävällä uhkarohkeudella a la Trinity. Hahmon focus-maksimia voi kasvattaa pelin tuoksinnassa, mikä tuo Enter the Matrixiin pienen roolipelielementin.
Kilpajuoksu puhelinkioskille
Matrixin maailma on vaarallinen, mutta ei automaattisesti vihamielinen. Niin kauan kun ei tee mitään epäilyttävää, systeemiä palveleva virkavalta on pelaajan aikeista autuaan tietämätön. Väkivallaton eteneminen siis onnistuu, mutta haluavatko ihmiset sitä?
"Totta puhuakseni taisimme nähdä aivan liikaa vaivaa vaihtoehtoisten etenemisreittien suunnittelussa", Perry naureskelee, "90 prosenttia pelaajista haluaa vain painua täydessä aselastissa metallinpaljastimista läpi ja ampua kaikki."
Kaikessa supersankarimaisuudessaan Niobe ja Ghost eivät kuitenkaan selviä kaikesta, mitä Enter the Matrix heidän eteensä heittää. Kun systeemi päättää vastata sankarien aiheuttamaan häiriöön lähettämällä paikalle agenttinsa, on parasta ottaa jalat alle - ja nopeasti.
"On todella huono ajatus lähteä haastamaan agentteja", Perry varoittaa, "Ne ovat niin tappavia, että meidän piti oikein varoa käyttämästä niitä pelissä liian usein."
Pari onnistunutta iskua voi hieman hidastaa agenttien vääjäämätöntä takaa-ajoa, mutta viime kädessä Niobella ja Ghostilla ei ole mitään keinoa pysäyttää vainolaisia lopullisesti. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää pako lähimmälle maalinjalle ja sitä kautta ulos Matrixin mukatodellisuudesta. Lähimmälle puhelinkioskille kisaaminen antaa Enter the Matrixille kätevän tavan upottaa toimintajaksojen väliin autopelimäistä kaahailua.
"Enter the Matrix ei kuitenkaan ole autopeli", Dave Perry tähdentää, "Emme pyri autoilulla simulaatiomaisuuteen, vaan haluamme peliin täysin kaistapäistä kaahailua."
Kaahausjaksoissa pelimaailma ikään kuin huijaa pelaajan puolesta. Tilanne, joka päättyisi todellisuudessa betoniseinään muuttuukin täpäräksi läheltä piti -vedätykseksi, kun este viime hetkellä väistyy hurjaa vauhtia kiitävän auton tieltä. Käytännössä Enter the Matrixissa pystyy ajamaan huomattavasti kovempaa kuin mihin keskivertopelaajan taidot realistisesti ottaen riittäisivät.
Enter the Matrixilla on hurjastelun lisäksi vielä yksi ässä hihassaan: hakkerointi. 3D-graafisen kikkailun sijaan hakkerointi tapahtuu tylysti tekstipohjaiselta komentoriviltä, johon syötettävillä käskyillä yritetään murtautua Matrixin ytimeen. On aivan pelaajan oman oivalluskyvyn varassa, kuinka paljon hakkeroinnista saa irti: järjestelmää ohjaavat käskyt on keksittävä itse kuin 80-luvun tekstiseikkailuissa.
Hakkerointi ei ole pakollinen osa Enter the Matrixia, vaan pikemminkin eräänlainen peli pelin sisällä. Hakkeroimalla voi esimerkiksi ladata itselleen ylimääräisiä asekätköjä tai opettaa Matrix-minälleen uusia taisteluliikkeitä. Oma lukunsa ovat systeemiin piilotetut videopätkät, salaviestit ja muut "pääsiäismunat", joilla pelintekijät haluavat palkita innokkaimpia hakkereita.
Vaikka PC:n heiniltä kuulostaakin, hakkeroimaan pääsee myös Enter the Matrixin konsoliversioissa. Samoja tekstikomentoja ei onneksi joudu naputtelemaan uudestaan ja uudestaan kömpelöltä virtuaalinäppäimistöltä, sillä kerran keksittynä ne ilmestyvät pikavalinnoiksi näppärään komentolistaan.
Suuret panokset, eikä vain pyssyissä
Enter the Matrix on valtava satsaus Kalifornian Long Beachissa majailevalta Shiny Entertainmentilta. Dave Perryn johtama kehitystiimi on työstänyt peliä jo kahden vuoden ajan.
Matrix-elokuvien kanssa puuhaavat Wachowski-veljekset eivät suinkaan ole jättäneet Shinya oman onnensa nojaan, vaan ovat osallistuneet elokuvantekijöille poikkeuksellisella aktiivisuudella pelin kehitystyöhön. Paitsi että juoni on suoraan Wachowskien kynästä, paljon pelaavat ohjaajaveljekset ovat ideoineet useita yksittäisistä toimintakohtauksista.
Wachowski-veljesten osallisuuden ohella Shinylla on toisenkinlaisia paineita niskassaan. Viime keväänä studion omistus siirtyi 47 miljoonalla dollarilla ranskalaiselle Infogramesille. Ranskalaiset odottavat täyttä vastinetta sijoitukselleen: Shinyn Enter the Matrixin odotetaan venyvän jopa kolmen miljoonan kappaleen myyntiin. Jos menestys jää saavuttamatta, päitä putoilee varmasti.
Koska Enter the Matrix julkaistaan samanaikaisesti Matrix Reloadedin ensi-illan kanssa, Shiny ei voi viilailla peliä loputtomiin. PC:n ja kolmen suurimman konsolin Matrix on saatava valmiiksi toukokuun 15. päivään mennessä, kävi miten kävi.
Kiirettä ryhmällä pitää, sillä Infogramesin tammikuussa järjestämässä esittelytilaisuudessa peli oli vielä kaukana valmiista. Valmiinoloisia olivat vasta hahmot, jotka yksityiskohtaisuudessaan olivat hienoja. Sen sijaan kenttägrafiikka oli pelihahmoihin verrattuna vielä keskeneräisen näköistä.
Omat ongelmansa oli animaatiossa, joka joidenkin liikeyhdistelmien kohdalla oli kaikkea muuta kuin saumatonta. Toisaalta silloin kun motion capture -tekniikalla mallinnettu animaatio toimi, se myös näytti elokuvamaisen upealta. Tilaisuuden jälkeen kenttägrafiikan kohtalo jäi vielä kysymysmerkiksi, mutta ainakin animaatioon shinylaiset lupasivat panostaa tosissaan. Töksähteleviä liikkeenvaihtoja tuskin nähdään enää lopullisessa pelissä.
Vieri vieressä pelattuna eri versioiden välillä ei näkynyt PC:n hiiriohjausta lukuun ottamatta kovin selviä eroja. Xboxin ja PC:n tekstuurit ja hahmomallit ovat hieman GameCubea ja PS2:ta tarkempia, mutta käytännössä pelit näyttivät kaikilla koneilla melko samoilta. Suoran porttaamisen koneelta toiselle tekijät kieltävät, ainakin Dave Perry vakuuttaa, että jokainen versio on tehty kunkin koneen ehdoilla.
Keskeneräisyydestään huolimatta Enter the Matrix vaikutti ihan hyvältä. Pienellä hiomisella pelistä voi vielä kehkeytyä tripla-A-luokan toimintapläjäys. Niin sitä tosin sanottiin Shinyn Messiaastakin.
