Bugbear/Empire
Ikäsuositus: Ei tiedossa.
PC
Xbox
PS2
Suomalainen Bugbear uskoo erikoistumiseen. Heidän leipälajinsa on autourheilu ja jälki on ollut vakuuttavaa.
Rally Trophy (Pelit 11/01, 90 pistettä) oli Bugbearin ensimmäinen peli. Se kiilasi suoraan rallipelien kärkeen ja kelpasi yhtä hyvin realismia arvostaville kuin satunnaisille sorateiden sankareille. Nyt pikataipaleet on jätetty ja siirrytty maanläheisempään meininkiin. FlatOutissa ei turhia sievistellä, vaan soramontuilla pelin henki on romutus.
Fysiikasta on hoettu pelien yhteydessä viimeisen muutaman kuukauden ajan kohta kyllästymiseen asti. Autopeleissä sillä on yleensä tarkoitettu vain uskottavan tuntuista ajotuntumaa. Bugbearin markkinointijohtaja Aki Järvilehdolla ja toimitusjohtaja Janne Alanenpäällä on asiasta brutaalimpi käsitys. Heistä autoilevan kansan pitäisi muistaa myös ympäristöasiat.
Ei, FlatOut ei ole autopeli viherpipertäjille. Bugbearin käsitys ympäristöstä huolehtimisesta tarkoittaa rusinoiksi murskattuja muskeliautoja, tärviölle törmäiltyjä rakennuksia ja pientareiden koristamista pellinkappaleilla, ovilla ja renkailla. Eli kaikella sillä, mikä lähtee irti kun autolla ajetaan tolkuttoman kovaa lähimpään sähkötolppaan.
Soramonttujen sankarit
FlatOutissa ajellaan jatkuvassa lähikontaktissa. Kisat ovat lyhyitä pyrähdyksiä hiekkamontuilla ja sorateillä, ja olipa mukana jo täysimittainen Nascar-ovaalikin. Jälki on rumaa, kun neljä autoa ovet ovia vasten paahtaa pari sataa mittarissa tai kun kymmenisen autoa loikkii komeita ilmalentoja sikin sokin hiekkakasojen välissä soramontulla.
Parin kierroksen jälkeen autoista on ovet irti, keulat ja perät lytyssä, renkaat viipottavat holtittomasti ja joka puolella on irronneita osia. Ratojen varsilla on valtavia rengasvalleja, joihin törmääminen heittää renkaat komeissa kaarissa sinne tänne pitkin rataa. Jokaisen renkaan lentoradat lasketaan kunnolla. Se on helppo uskoa, kun katsoo, miten irtorenkaat poukkoilevat maastosta ja autoista. Myös katsomot ja muut rakennelmat sortuvat komeasti törmäyksissä.
Kehitystyön tässä vaiheessa autot eivät juurikaan reagoi osuessaan radalle lennelleisiin kappaleisiin, vain peltikosketukset heittävät kauniita kipinäsuihkuja. Bugbearilaiset kuitenkin vakuuttavat, että valmiissa pelissä autot ottavat kipeää osuessaan radalle jääneisiin osiin. Vaikuttavinta on se, miten monella tavalla autot voivat hajota.
Toistaiseksi vauriot eivät vaikuta ajettavuuteen ja autojen hajoavuuskin on säädetty äärimmilleen niin, että pieni kosketus tekee näyttävää tuhoa. Jos mahdollista, autot yritetään vielä saada syttymään tuleen. Yritin ehdottaa Keimolan radan mallintamista tuhansine palavine renkaineen, mutta jostain syystä Bugbear ei lämmennyt.
Kepeän uskottava ajotuntuma
Autopelit voi yleensä niputtaa kahteen lajiin: joko tehdään realistiselta tuntuva autosimulaattori tai silkkaa kaahailua, jossa ajotuntuma ei ole kotoisin tältä planeetalta. Kepeästi näppikselläkin ajettavan ja samaan aikaan PC:lle, PlayStation 2:lle ja Xboxille ilmestyvän romurallin ei luulisi vaativan kovin ihmeellistä ajotuntuman mallinnusta. Väärin. Janne Alanenpää ja pelin teknisestä puolesta vastaava Tatu Blomberg vakuuttavat FlatOutissa olevan vielä monipuolisemman ja hienovaraisemman ajomallinnuksen kuin ajotuntumastaan kiitellyssä Rally Trophyssa.
FlatOutin letkeässä ajotuntumassa autojen massa ja renkaiden pito eri tilanteissa tuntuvat omalla tavallaan hyvin uskottavilta, vaikkei suoranaisesta realismista voikaan puhua. Aika hyvin siihen nähden, että testiversiota pääsi ajelemaan vain näppiksellä. Tekijätkään eivät ole toistaiseksi kaivaneet ratteja esiin. Konsoliversiot eivät eronneet PC:stä padiohjauksen lievää yliliukkautta lukuun ottamatta. Suurin yllätys oli, että FlatOut toimii myös PlayStation 2:lla. Vaikka grafiikka on hieman suttuisempaa, autot ja ympäristö hajoavat aivan yhtä komeasti kaikilla alustoilla.
Kaikki FlatOutin autot on keksitty omasta päästä, vaikka kovasti muistuttavatkin muutamia kuuluisia automalleja. Tunnettujen nimien puuttuminen on ymmärrettävää: Autovalmistajat yleensä vaativat, ettei auto saa peleissä hajota tavalla, joka näyttää vaaralliselta kuskille ja matkustajille. Siis jos sallivat autojen vaurioittamista lainkaan.
Suuri osa autoista on tällä hetkellä 60- ja 70-lukujen jenkkimuskeleita. Suuret peltipinnat, löysät alustat ja tolkuttomat määrät hevosvoimia sopivat erinomaisesti romutettavaksi. Muutamat eurooppalaiset kauppakassit ja japanilaiset riisinkeittimet herättävät lähinnä sääliä joutuessaan isojen rumilusten käsittelyyn.
Vielä toistaiseksi autot ovat tyhjiä, mutta suunnitelmissa on mallintaa kuski räsynukkefysiikalla. Bugbear ei aio läträtä tarpeettomalla väkivallalla tai tehdä uutta versiota Carmageddonista, vaan tarkoitus on pysyä hyvän maun rajoissa. Kuskien lentäminen tuulilasin läpi ei ole kuulemma lainkaan mahdoton ajatus, mutta mitään autojen välissä juoksentelua tuskin nähdään. Joitain levottomia ideoita minipeleihin on väläytelty, samoin tavallista kilvanajoa mielikuvituksellisempia moninpelejä.
Syksyllä singahtaa
Vaikka kuluvan vuoden syksyllä ilmestyväksi suunniteltu FlatOut on vielä raakile, eivätkä läheskään kaikki radat ja autot sen enempää kuin tekoäly ole vielä lähellekään valmiita, tuntuu tekniikka olevan hanskassa. Pelkkä rällääminen ja erilaisten temppujen kokeilu ilman sen suurempaa päämäärää tuntui hyvältä.
Rally Trophyn jälkeen Bugbear ehti jo harjoitella FlatOutia varten pikaisesti kolmessa kuukaudessa Activisionille halpisjulkaisuksi tehdyssä Tough Trucksissa, joka ei ilmestynyt Euroopassa lainkaan. Graafikko Mikko Kautto kommentoi heidän joutuneen pidättelemään itseään laittamasta siihen liian paljon FlatOutiin tarkoitettuja ominaisuuksia. Tough Trucks onkin saanut maailmalla varsin hyvän vastaanoton halpispeliksi.
Suomessa FlatOut menestyy aivan varmasti jo pelkästään Rally Trophyn maineen takia. Sopii toivoa, ettei tunnettujen nimien ja lisenssien puute haittaa menestystä muualla. Vakiintuneisiin kaavoihin kangistuneet autopelit kaipaavat kipeästi FlatOutin kaltaista piristysruisketta, jonka näennäinen yksinkertaisuus kätkee taakseen sopivalla tavalla poikkitaiteellista asennetta ja halua tehdä autopeli eri tavalla kuin mihin on totuttu.
