Inhabitants ei ole tekemässä loikkaseikkailua, vaan täysveristä räiskintää nimeltä Oddworld Stranger. Yhteistä aikaisempiin Oddworldeihin on lähinnä taustamaailma, sillä kiipeilyä on mukana vain mausteeksi.

Oddworld on eläinhahmojen täyttämä maailma, jonka korostunut riistokapitalismi on selvä karikatyyri omastamme. Oddworld Strangerin lännenleffan oloista aavikkomaailmaa vainoaa ilkeä vesiparoni, joka jättipadollaan pitää juomaveden hinnan korkealla. Musta huumori on uudelle Oddworld-pelillekin ominaista, vaikka aina yhtä toimiva pieruhuumori varastaa jutuissa pääosan.

Seikkailun juonesta ei paljastettu kuin päähenkilö, suoraan Sergio Leonen spagettiwesterneistä lainattu nimetön antisankari, joka ajelehtii kaupungista toiseen, kunnes sairastuu vakavaan tautiin. Muukalainen tarvitsee hoitoon suuria summia rahaa ja pätäkkää irtoaa riittävästi vain ryhtymällä palkkionmetsästäjäksi.

Länkkärillä inkkarin ase

Länkkäriteemasta huolimatta antisankarilla on aseita tasan yksi: kaaripyssy. Asetta voi virittää lisäosilla kuten kiikaritähtäimellä, suunnattavalla mikrofonilla tai kiipeilyköydellä. Pääkoukku piilee ammuksissa, joita on parikymmentä erilaista. Muukalainen voi kaapata ilmassa lentävät ötökät, maassa ryömivät toukat ja oksalta ohikulkijoita sättivät oravat panoksikseen.

Jokainen eläin käyttäytyy eri tavoin. Puhetaitoiset oravat jatkavat kaaripyssyllä singottunakin ärsyttävää pilkkaamista, jolloin vartijat tulevat yleensä tallaamaan ne kuoliaaksi. Hämähäkit seitittävät lähimmän olennon avuttomaksi nipuksi. Fuzzlet ovat aikaisemmista Oddworldeista tuttuja pörröpalloja, joilla on hurjat raateluhampaat. Strangerissa ne toimivat maamiinoina. Maahan jätetyt fuzzlet jäävät väijymään, kunnes uhri tulee puremaetäisyydelle.

Peruspateina toimivat ampiaiset, joita yhdestä ampiaispesästä saa kätevästi sadan nipuissa. Ampiaisia voi paukuttaa konekiväärityyliin pitkin maastoa, sillä hyönteiset lentävät automaattisesti kohteeseen, vaikka jyvä ei olisi aivan kohdallaan.

Eri ammuksien ominaisuuksia käytetään luovasti hyväksi. Kun ampuu oravan, vartijat tulevat lähemmäksi tutkimaan möykän lähdettä. Sitten muukalainen voi ampua haisunäädän vartijoiden keskelle ja näiden kakoessa myrkkypilvessä ampua roistot hengiltä tai napata elävänä talteen.

Jotta kuvio menisi mahdollisimman monimutkaiseksi, jokaisesta ammuseläimestä on perusversion lisäksi deluxe-malli. Perushaisunäätä saa löyhkällään ympäristön huonovointiseksi. Jos löytää haisunäätäammukselle kaasunaamarin, näätä päästää megapaukun, joka imee ilman ympäristöstä. Vartijat tempautuvat ilmavirran mukana myrkkypilven uhriksi.

Lisäksi muukalainen hallitsee lähitaistelun. Leijonamainen sankari voi kirmata nelinkontin hurjaa laukkaa ja tyrmätä uhrinsa hetkeksi tajuttomaksi. Myös perinteinen lyöminen ja potkiminen sujuu, vaikka pääpaino on räiskinnässä. Lähitaistelu ei ole välttämättömyys vaan tekijät ovat halunneet antaa sen yhdeksi mahdollisuudeksi.

Elävänä tai kuolleena

Vaikka peli on tehtäväpohjainen, etenemisjärjestys on vapaa. Pelaaja voi kussakin kaupungissa valita, mitä rikollista jahtaa seuraavaksi. Teoriassa tehtävien vaikeustason näkee suoraan palkkiosummista. Helpointa on napata muut kaupungin etsintäkuuluttamat roistot ja hoitaa arvokkain päänahka vasta sitten, kun on ostellut palkkiorahoilla uusia varusteita.

Peli kannustaa kaappaamaan rikolliset elävinä, koska pidätetyistä pahantekijöistä maksetaan moninkertainen palkkio raatoihin verrattuna. Jos esimerkiksi räjäyttää uhrinsa tunnistamattomaksi tai potkaisee roiston silppuriin, jää ilman pätäkkää. Palkkioita on eri tasoisia. Suurrikollisista maksetaan tuhansia kuolleinakin, kätyrin raadosta saa onnettoman vitosen.

Vapaus on olennainen osa pelaamista. Muukalainen voi napata rikolliset räiskimällä kaikki suorasukaisesti hengiltä, yrittää hiipiä nappaamaan roistojen pesästä vain pääpomon tai jotain siltä väliltä. Käytännössä ratkaisut ovat valmiiksi mietittyjä, sillä demotussa kentässä rikollisten linnoitukseen pääsi ainoastaan hyökkäämällä pääportille tai kaatamalla tolpan muurin päälle.

Ääninäyttely toimii todella hyvin. Hahmot puhuvat liioitellusti kuin animaatioleffassa, mutta se sopii jutustelun humoristiseen tyyliin. Keskusteluja ei valita itse, vaan peli arpoo tilanteeseen sopivan kommentin. Jos pelaaja puhelee yksinään kadulla, Stranger toistaa mielessään saamaansa tehtävää. Jos pysäyttää kaduntallaajan, muukalainen voi tivata missä etsintäkuulutettu roisto pesii tai tyytyä flirttailemaan hyvännäköiselle tipulle.

Elokuvamaisuuden säilyttämiseksi tekstityksiä ei aiota laittaa mukaan lainkaan, mikä välillä vaikeuttaa mutinoiden ymmärtämistä. Eurooppalaisen silmin tekstitys vain lisäisi leffatunnelmaa, mutta väite ei mennyt amerikkalaisille tekijöille läpi. Puheessa annetaan myös pelivinkkejä. Vartijat voivat esimerkiksi kertoa hauskaa juttua siitä, kuinka pomo juoksi kiljuen karkuun hämähäkkejä.

Fiksua porukkaa

Kaupunkien asukkaita voi halutessaan vaikka potkia, mutta hahmot muistavat pelaajan tötöilyt. Pahamaisen palkkionmetsästäjän saapuessa naiset ja lapset lukitaan sisään. Ilkeilystä ei ole iloa, sillä asukkaat kieltäytyvät puhumasta rikoksiin sortuneelle muukalaiselle ja kauppiaatkin alkavat nyhtää kiskurihintoja. Asukkailta voi varastaa, mutta kauppiailta ei. Jos siirtyy pelkästä sikailusta ihmisten ammuskeluun, kaupunkilaiset perustavat lynkkausporukoita.

Tekoälyssä on panostettu tiimitoimintaan. Jos roistot näkevät sankarin livahtavan talon taakse, vastustajat lähtevät kiertämään rakennuksen eri puolilta saadakseen pelaajan saarrettua. Pihalta yllätetty mies luikahtaa talon sisälle ammuskelemaan eikä jää aukealle. Touhu myös näyttää mainiolta, kun vastustaja ensin huudahtaa hämmästyneesti, ryntää sisälle ja avaa räppänän vastatakseen tuleen.

Tekoälyhahmot reagoivat paitsi pelaajan näkemiseen myös ääniin, logiikka vain ei aina toimi. Oravan huutelu ja laukaustenvaihto houkuttelevat vartijoita, mutta jos rämäyttää vesirännin kulkureitikseen keskelle pihaa, meteli ei kiinnosta ketään. Onneksi vartijoiden näkökyky toimii järkevästi. Jos vetäytyy nurmikkoon piiloon, roistot näkevät pelaajan tullessaan riittävän lähelle. Yksityiskohta lisää mielenkiintoa hiipimiseen.

Massiivisen yhden demotunnin perusteella Oddworld Stranger näyttää erittäin lupaavalta. Hauskan elävä ammus -idean ja huumorinsa ansiosta Oddworld Stranger on pitkästä aikaa räiskintä, josta jäi kutina, että sitä pitäisi päästä pelaamaan. Microsoftin päätöstä luopua Strangerin kehityksen rahoituksesta ei voi kuin ihmetellä, ellei syynä ole Oddworld-tiimin paha tapa luistaa julkaisupäivästä. Oddworld Strangerin julkaisupäivän pitäisi olla keväällä 2005 sekä Xboxille että PS2:lle.