Hobittihuiskintaa
Taru Sormusten Herrasta on kuumempi juttu kuin koskaan. Ensimmäisen elokuvan DVD on jo kaupoissa ja kakkososaa, Kahta Tornia, ei tarvitse odottaa kuin jouluun asti. Vivendi-Universal kuppaa Tolkien-kuumetta omalla Taru Sormusten Herrasta -pelillään, johon Pelit-lehti sai tilaisuuden tutustua heinäkuussa.
Peliteollisuuden lisenssikuvioissa riittää välillä ihmettelemistä. Vaikka Electronic Arts varmisti pelioikeudet Taru Sormusten Herrasta -elokuviin jo ajat sitten, Vivendi-Universal iski väliin ja nappasi itselleen oikeudet Taru Sormusten Herrasta -kirjoihin.
Temppu onnistui, koska tekijänoikeuksia määritellessä kirja ja siihen perustuva elokuva tulkitaan erillisiksi taideteoksiksi. Näin Vivendi ottaa kaiken hyödyn irti elokuvien tuomasta julkisuudesta, mutta on tilivelvollinen ison Hollywood-studion sijasta vain Tolkienin perikunnalle.
Vivendin Sormus-peliä kehitetään kahden eri tiimin yhteistyönä. Surreal Software vastaa PS2- ja PC-versioista, ummikkofirma WXP tekee Xbox-versiota. Pelit perustuvat samaan, Vivendi Universalin suunnitteludokumenttiin, joten Surrealin ja WXP:n tuotokset ovat pieniä vivahde-eroja lukuun ottamatta samanlaisia.
Sormus on julma
Tolkienin kirjatrilogian ensimmäiseen osaan, Sormuksen Ritareihin perustuva The Fellowship of the Ring ei kurottele tähtiä tai yritä tehdä asioita tarpeettoman monimutkaisesti. Sormusseurueen retki Konnusta Mordorin porteille kuvataan kolmiulotteisesti kulloisenkin sankarin selän takaa.
Vaikka taistelua on paljon, umpibanaaliksi örkkien pätkimiseksi peli ei alennu, vaan mukana on pieniä seikkailuelementtejä. Esimerkiksi Konnussa matkallelähtöään valmisteleva Frodo voi autella kanssahobittejaan eri askareissa pienten palkintojen toivossa.
Koska piskuisesta hobitista ei ole taistelijaksi, Frodolla pelattavissa kentissä on viisainta ohittaa pahimmat hirviöt hiiviskelemällä tai älliä käyttämällä. Pelaaja voi esimerkiksi kiinnittää vastustajiensa huomion pois itsestään nakkelemalla kiviä. Sormusaaveita kohdatessaan Frodon on viisainta pistää juoksuksi.
Frodo kantaa tottakai mukanaan Sormusta. Siis sitä Mahtisormusta. Sormusta käyttämällä Frodo on näkymätön kaikille vihollisilleen paitsi Sormusaaveille, joita Sormuksen käyttö vetää vaarallisesti puoleensa.
Sormus korruptoi käyttäjänsä, Frodonkin, mikä on mallinnettu pelissä hienosti. Mitä useammin Frodo käyttää Sormusta, sitä lyhyemmän aikaa sitä voi turvallisesti käyttää. Sormuksen vaikutus visualisoidaan liekkeinä, jotka lähestyvät Frodoa vääjäämättömästi. Jos liekit saavuttavat Frodon, peli on menetetty. Mahtisormus houkuttelee kantajaansa kaikin keinoin. Se jopa ponnahtelee tasaisin väliajoin aktiiviseksi käyttöesineeksi pelaajan inventaarioon.
Sekalaisia seurueita
Frodon lisäksi pelattavina hahmoina ovat Aragorn ja Gandalf. Aragornina pelaaja voi mättää örkkejä ja muita pahajaisia oikein olan takaa - niin miekalla kuin jousellakin. Tappelemisen ohella Aragorn pääsee hieromaan älynystyröitään esimerkiksi Breessä, jossa hänen on keksittävä, millä hobitit saa ulos kylästä sormusaaveiden huomaamatta.
Gandalf on keskeisessä osassa Morian kaivoksilla, jossa taikuri väläyttää voimiaan örkkejä ja peikkoja vastaan. Taikoineen Gandalf osoittautuu Aragornin veroiseksi tappokoneeksi. Salamoiden sinkoamisen lisäksi Gandalf osaa loihtia örkit luulemaan tovereitaan vihollisiksi. Liian lähelle erehtyviä menninkäisiä voi lisäksi sivaltaa miekalla. Gandalfin viimeiseksi tehtäväksi jää kohdata Morian siltaa vartioiva Balrog siipineen.
Muun sormusseurueen jäsenten osalta WXP:n ja Surreal Softwaren näkemykset eroavat hieman. Lukuun ottamatta kohtausta Moriassa, jossa pelaajan rinnalla taistelee koko yhdeksänhenkinen seurue, Xbox-versiossa liikutaan melkein aina yksin. PC- ja PlayStation 2 -versioissa mukana seuraa pari#kolme kaveria kerrallaan. Esimerkiksi Synkmetsässä Frodolla on apunaan niin Sam, Merri kuin Pippinkin.
Tomppapompan paluu
Vaikka elokuvalisenssin puuttuminen saa ulkoasun näyttämään hieman vieraalta, on kirjalisenssissä puolensa. Taru Sormusten Herrasta -elokuvan tekemiä juonioikaisuja ei ole jouduttu noudattamaan, joten pelistä on voitu tehdä juuri niin uskollinen Tolkienin tarinalle kuin tekijät ovat halunneet. Hautakerot ovat mukana ja jopa rakastettu Tom Bombadil on saatu mukaan valloittamaan kaikenikäiset alkuvoimaisella elämänilollaan. Elokuvaan keksitty Arwenin ja Aragornin irstas suhde on pyyhitty olemattomiin.
Tekniseltä kantilta tarkasteltuna Fellowship of the Ring loihtii uskottavan näköisiä visioita Tolkienin mielikuvituksen tuotteista. Eteneminen on melko lineaarista, mutta ainakin kumpuilevat maisemat ja synkeät kaivokset piirtyvät kiitettävän yksityiskohtaisina ja kauas.
Ulkoasullisesti WXP:n Xbox-versio vetänee pisimmän korren silkassa efektien paljoudessa: pöly leijailee ikkunoista siivilöityvässä valossa ja sadevesi kimaltelee katujen mukulakivien saumoista. Hatunnostonarvoisesti peli tukee niin Dolby Digital 5.1 -kotiteatteriääntä kuin anamorfista laajakuvaa.
Surreal Softwaren PC- ja PS2-väännökset ovat nekin hienoja, joskaan ne eivät juurikaan eroa toisistaan muuten kuin grafiikan resoluutiossa. Surreal lisännee ainakin joitakin Xbox-versiossa olevia grafiikkakikkoja omaan PC-versioonsa.
Vivendi-Universal julkaisee Sormusten Ritarit -pelin syksyn lopulla. Pisimpään kehitteillä ollut Xbox-versio ilmestynee ensimmäisenä, PC- ja PS2-versioiden seuraavat pian perässä. Ja jatkoa seuraa, sillä ensi vuonna ilmestyvä Kaksi Tornia -peli on jo tuotannossa.
