Aina, kun Niko Nirvi pitää jotain ideaa tyhmänä ja tuhoon tuomittuna, hän katsoo Wiitä, Wii katsoo häntä, ja he sanovat yhteen ääneen: ”Ei sitä koskaan tiedä!”
* * * * *
Vuonna 2010 liike on tärkeämpää kuin päämäärä.
Seitsemästä nykyajan ihmeestä neljäs on Wii. Jopa taantuman kourissa kärsinyt Wii hakkasi kevyesti kilpailijansa, myös peleissä. Kymmenestä eniten myyneestä pelistä seitsemän oli Wii-pelejä, ja koska Wiille ilmestyy vähän pelejä, kaksi oli perintöä vuodelta 2008. Kaikki pelit ovat Nintendon omia, muiden tekeleet eivät kelpaa.
Microsoft ja Sony haluavat samoille jättimarkkinoille, eikä se pelaa, joka pelkää. Wiin kimppuun käydään sen omalla aseella: liikkeentunnistuksella. Pelottavaa kyllä, näistä projekteista povataan pelivuoden 2010 pelastajia ja jättimenestyksiä.
Liikkeentunnistus on kova juttu, minäkin ostin juuri TrackIR 4 Pron (kerran) käytettynä Huuto.netistä. Sen hinnalla, että näyttää lippalakki päässä pelaavalta idiootilta, tämä (myös hinnaltaan) hämmästyttävä laite siirtää pään asennon kouralliseen erilaisia simulaattoreita. Voin lentokoneen tai auton ohjaamossa katsoa ympärilleni melkein yhtä helposti kuin oikeassa elämässä.
I’ll get natal on your arc!
TrackIR nähtiin myös Wiillä, kun opiskelijanero Johnny Chung Lee hakkeroi Wiin ohjaimista (muun muassa) toimivan headtrackerin. Demosta tehty video (Wii Tracking Head) hämmästytti YouTubessa sanattomaksi 8 miljoonaa ihmistä ja kommentoijaa. Yksikään näistä ei ollut töissä Nintendolla, ei tuntenut ketään, joka olisi ollut töissä Nintendolla, eikä kukaan kertonut koko videosta Nintendolle. Johnny Chung Lee on nykyään Microsoftilla tekemässä Natalia, Bill Gatesin Wiin-tappajaa.
Microsoftin insinööriasenteen mukaan tavikset pitää pois konsoleilta vaikeat padit, joilla pelaaminen pitää opetella. Loppuvuonna ilmestyvä Natal on nettikameran ja mikrofonin hitech-lapsi. Se osaa lukea ruumiin ja raajojen asennon kolmiulotteisesti, tunnistaa käyttäjän äänestä ja ymmärtää äänikomentoja. Vain 100 millisekunnin viive on ongelma. Mutta koska Johnny sanoo, että Natal on teknisesti hämmästyttävä laite, minä uskon.
Jo syksyllä julkaistava Sonyn pelivallankumouslisälaite Arc (vahvistamaton nimi) on 3D-ohjain, jossa pleikkakamera seuraa kepin päässä olevaa nuppia. Kepissä on toimintonäppäimet ja se osaa kertoa asentonsa, joten sillä onnistuu oikea 3D-ohjaus, siis heppikepin asennon, suunnan ja etäisyyden siirtäminen pelille. Arc olisi todella uusi ja ennennäkemätön, jollei Wii Motion Plus tekisi jo täsmälleen samaa. Vaan eipä se ohjaimesta käyttökelvotonta tee.
Tarvetta tarvitaan
TrackIR eroaa näistä kahdesta vekkulissa, tärkeässä asiassa: se on ratkaisu olemassa olevaan tarpeeseen. Natal ja Arc joutuvat ensin luomaan sen tarpeen, areenalla, jolla Wii jo hallitsee, sillä kummankin kikkaohjaimen maali on kasuaalipelaajat eli Wii-kansa. Näille Wii on kiltti, lähestyttävä brändi, muut pelikoneet insinöörin makuisia väkivaltaroskapaukuttelukoneita. Urakka on yhtä helppo kuin myisi lunta eskimoille iskulla ”keltainen on parempaa”.
Tarve vaatii uuden, todella veret seisauttavan hyvän ja kansaan vetoavan idean Wii Fitin tapaan. Ikävä kyllä, Natalin ja Arcin videomateriaalissa myydään vain haaveita, jotka kaatuvat, kun niitä miettii videon jälkeen. Microsoft kertoo innoissaan, kuinka 70–80 prosenttia pelintekijöistä tekee jo Natal-pelejä. Siis ne samat pelintekijät, joille Wii oli valloittamaton, joukossa ne visionäärit, jotka hylkäsivät Guitar Heron, koska sille ei ole markkinoita.
Natalille on kaksi oikeaa demopeliä, joista toinen on kopio chattijuontajien suosimasta pallonväistelystä ja toisessa heitetään maalia seinälle. Sen varsinainen Product vision -video esittää vilkkaan mielikuvituksen maustamia visioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Toki jos Microsoft onnistuu sovittamaan miinaharavan ja pasianssin Natalille, niin sota on puoliksi voitettu.
Mykistävin on Peter Molyneux’n juontama Milo-demo. Milo on virtuaalinen pikkupoika, joka Natalin avulla vuorovaikuttaa pelaajan kanssa. Se seuraa katseella, puhuttelee nimellä ja kommentoi paidan väriä. Systeemissä on kiinnostavia koukkuja, kuten esineiden skannaus ja siirto pelimaailmaan, mutta muuten se on häkellyttävän selvästi Kalle Kotipsykiatri The 2010 Edition. Samat asiat samassa järjestyksessä vetävä Milo reagoi joihinkin avainsanoihin oikein ja loppuihin ei. Minun uskoni Moleyneux’n tekoälysaavutuksiin kuoli Black & Whitessa, mutta rahoittajat Milogotchi varmasti vakuuttaa. Ja sen pienen, vihatun ja halveksitun kohderyhmän, jolla on kiva nallelogo.
Veikkaan, että Natalin kanssa tulee Natal Sports ainakin keilailulla, golfilla ja tenniksellä. Sen tappajasovellus on interaktiivinen aerobic-traineripeli.
Sonyn kikkakepistä demovideo onnistui luomaan positiivisen kuvan: sehän on kuin Wii aikoinaan. Mutta nähtiinkö Wiillä ikinä demovideoiden hurjaa miekkailua ja ampumista, joka pakottaa suojautumaan sohvan taakse? No, ainakin Sonylla on kokemusta lisälaitteilla myydyistä kasuaalipeleistä à la Singstar ja Buzzit. Arc-peleistä ainakin Amerikan markkinoille suunnattu Marching Band Baton Hero on varma menestys.
Vaan eipä unohdeta mustia hevosia. Sony aikoo tosissaan, jo tänä vuonna, ratsastaa 3D:llä. 3D-telkkujen lisäksi myös PS3 päivitetään 3D-aikaan. Sen jälkeen 3D-ohjain voi ollakin yllärimenestys. Ja Bill Gates vahvisti jo kesällä, että Natal tulee toimimaan myös PC:llä, mutta ei niinkään peliohjaimena. Niinpä se vähintäänkin avaa PC-maailman pellepelottomille mahdollisuuden keksiä Natalille käyttöä, josta Gatesin korporaatio ei osannut haaveilla.
Jännitys kasvaa Coreassa
Vaikka maali on kasuaali, myös corepelaajat haluavat uskoa uusiin ihaniin pelikokemuksiin. Yksi onnellinen näki itsensä muun muassa loitsimassa äänikomennoilla ja takomassa aseita roolipelissä, sun muuta liikuttavan tyhmää. No, varmasti ainakin Fable III on täynnä Natalia tukevia ominaisuuksia, eli se mitä Milossa näkyy plus jotain taisteluun liittyvää päälle. Visiovideossa corepelaamista edustavat beat ’em up, autoilu ja skeittaus. Näistä skeittaus varmasti toimii, koska se ei ole liian rasittavaa ja lauta liikkuu eteenpäin oikeastikin painovoimalla tai jalalla potkimalla.
Muiden toimivuuden jokainen voi testata pelillä, jossa on demomoodi. Yritäpä tehdä beat’em upin liikkeet mukana tai veivata ilmarattia. Kun vähän aikaa kuluu, alkaa puuskuttaa, rintaan pistää ja vasemmasta kädestä häviää tunto. Ilmakuskilla kurvit unohtuvat, kun maitohappo polttaa hauiksissa. Miten Natal hoitaa eteenpäin liikkumisen vaikkapa shoot’em upissa? Paikallaan juoksemalla? Ja miten korvataan firenapit?
Jokainen pelaaja valitsee mieluummin tarkat ja nopeat kontrollit, kuin fyysisesti rasittavan ja hassun näköisen heilumisen tai napinpainamisen korvaamisen vaikka ”Firebaaaaallll!”-huudolla. Mutta jos typeryydet unohdetaan, Natal toimisi varmasti juuri TrackIR:n tapaisena apuohjaimena. Eli varsinainen ohjaus edelleen padilla tai ratilla, mutta Natal toimii autopeleissä headtrackerina, ammuskelupeleihin voisi yhdistää headtrackingin lisäksi käsimerkit ja äänikomennot. Jotain tällaista toivon edes PC-pelottomien kehittävän.
HabaStick tulee, oletko valmis?
En usko, että Microsoft tai Sony onnistuvat Wiin markkinoille tunkeutumisessa. Ongelmana ovat juuri pelit, joilla kalliin konsolin hinnakkaat lisälaitteet yrittävät tunkeutua valmiiksi kyllästetyille markkinoille. Mutta en minä aio purjehtia kyynisyyden kutterilla Sarkasmimeren aalloilla. Jollei yritä, ei voita, ja kun kikkaohjaimet ovat olemassa, joku neropatti voi keksiä, vahingossa tai tarkoituksella, jotain yhtä alaa muuttavaa kuin muoviset lelukitarat tai painoa mittaava tasapainolauta. Ja ainahan on mahdollista, että kikkaohjaimet oikeasti wetävätkin wiit.
Yhteen oikeaan tarpeeseen Microsoftilta on tulossa ratkaisu. Konesodissa ennemmin tai myöhemmin konsolipelaamisen valttikortiksi paljastuu sohvalla löhöily. Oi ilo, Microsoft on jo patentoinut lihasten tunnistukseen perustuvan ohjauksen. Toistaiseksi se on kimppu elektrodeja, mutta Microsoft toivoo sieventävänsä sen siistiin käsipantaan.
Se on varma hitti: rennosti vaan löhötään sohvalla ja vähän raajoilla sätkitään, niin ruudulla paukkuu ja tapahtuu!
