Huhut shoot-em'upin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Japanissa menneisyyttä osataan arvostaa.

Kuka muistaa vanhanaikaiset ampumapelit, joissa yksinäinen avaruusalus ampuu hurjan määrän vihollisaluksia, kerää lisäaseita ja kohtaa valtavan loppuvihollisen? Ne pelit, joissa game overin jälkeen ei ladata tallennusta, vaan kirjoitetaan nimi high score -listalle.

Shoot'em'upien huippuvuodet ovat takanapäin. Japanissa kuitenkin osataan vielä ja yksi osaajista on räiskintäpelifirma Cave, jonka uutukainen on Ibara.

Ibarassa meno on klassisen hektistä: vihollisia riittää, ammuksia on ruuhkaksi asti ja räjähdykset täyttävät ruudun. Pelikenttiä on vähän, mutta ideana on haaste ja huippupisteiden metsästys.

Tarinakin on. Tiedemiesäiti ja viisi tytärtä uhkaavat Mikä-Mikä-maan rauhaa. Tiedenaisiksi pahantekijöiden porukka on pukeutunut harvinaisen paljastavasti, ei sentään hentaisti mutta tyylikkään pikkutuhmasti kuitenkin.

Vanha koulukunta

Vain Japanissa julkaistu Ibara on käännös kolikkopelistä. Pelimuotoina ovat alkuperäinen arcade sekä PlayStation 2 -versioon lisätty arrange.

Arcadessa räiskintä on perinteisimmillään. Yhdellä napilla ammutaan, toinen pudottaa pommin. Apuna ovat aluksen sivuille satelliitteihin kerättävät lisäaseet ja pelaajan ilmiömäiset ohjaustaidot. Arrange-versiossa asesatelliittien muodostelmia voi vaihtaa ja oma alus liikkuu nopeammin, jos hellittää tulitusnapista.

Pelimuodoissa on loputtomasti jatkomahdollisuuksia. Lisäksi harjoitusmoodissa voi valita harjoiteltavan kentän tai jopa hypätä suoraan loppuviholliseen.

Ne, jotka muistavat vielä, mikä on sprite, innostuvat varmasti, kun tehokas nykykone täyttää ruudun kaksiulotteisella grafiikalla. Grafiikka tulvii hienoja yksityiskohtia, mutta mielikuvitusta olisi voitu käyttää perinteistä sotakonetyyliä enemmänkin.

Alkuperäisessä Ibara-peliautomaatissa oli pystymonitori. Kotiversiossa pelialue on alkuperäisen muotoinen, joten sivuille jää mustat palkit. Pelitapahtumat kutistuvat pikku piperrykseksi, mikä vaikeuttaa pelaamista.

Ongelma häviää tate-moodissa, jossa käännetään televisio kyljelleen. Se helpottaa pelaamista ja näyttää paremmalta. Ikävää on, että kolikkopelin tarkka matalaresoluutiografiikka filtteroidaan PS2:lla sumeaksi. Alkuperäinen tarkkuus selvine pikseleineen olisi näyttänyt paremmalta.

Pelivelhoille

Ibara ei ole gaijin-ystävällinen peli. Räiskintäpeleissä riittää vielä vaikeutta, vaikka se muualta on jo melkein kadonnut. Silti Ibara on pelityypissäänkin poikkeuksellisen vaikea.

Caven aikaisemmissa peleissä ammusmuodostelmia vastaan on pärjännyt oman aluksen pienellä osumakohdalla ja vihollisten ammusten hitauden ansiosta. Ibarassa osumakohta on suuri ja ammukset vikkeliä. Erityisesti arcade-moodissa peli vaikeutuu alun jälkeen todella jyrkästi ja ajoittain selviäminen tuntuu lähes mahdottomalta.

Kuoleminen oikeastaan kuuluu asiaan. Todella hyvin pelaamalla lisäelämiä saa tiheään tahtiin, ja pelaajan aluksen räjähdys aiheuttaa valtavasti vahinkoa loppuvihollisille.

Ibara on lievä pettymys. Peli on hyvä, mutta tyyli on kateissa ja epäreilu vaikeus vie suurimman peli-innon. Ötökkäaiheisen Mushihimesaman ja keiju-Espgaludan jälkeen Caven uusimmalta odotin enemmän.

* * * * *

Yoko ja tate

Ylöspäin vierivät shoot'em'up-pelit on yleensä suunniteltu peliautomaattien pystysuuntaan asennetuille monitoreille. Samaan pääsee kotona kääntämällä pelitelevision kyljelleen. Tate on pelin tuki kääntää ruudun tapahtumat oikein päin.

Kaikki televisiot eivät pidä kääntämisestä, eikä suuri ja painava televisio välttämättä edes kestä rasitusta. Joihinkin kuvaputkiin kyljellään olo luo häiriöitä. Harrastajien termi pystypelien pelaamiseen kääntämättä ruutua on yoko.