Ikaruga on räiskintä, jossa täytyy osua aluksella ammuksiin. Mies puri koiraa -idea häkellyttää ja perinteinen lajityyppi palkitsee tuoreudellaan.
Olipa kerran Horain maassa pienenpieni saari, jolta Tenro löysi jumalten voimat antavan talismaanin. Tenro julisti itsensä ja joukkonsa jumalten lähettiläiksi ja päätti bushitella lähivaltiot haltuunsa. Rohkea pilotti Shinra uhitteli aikansa alakynnessä Tenroa vastaan, kunnes haaksirikkoutui Ikarugan kylään, jossa vanhat ja viisaat kyläläiset rakensivat Shinralle voittamattoman avaruuspurtilon.
Ikaruga on perinteinen perusräiskintä, toisin sanoen kaikki liikkuva on tuhottava, olipa vastassa sitten pieni sittiäinen tai jättikokoinen loppupeto. Ikarugan nerokas oivallus ovat polariteetit. Viholliset ovat joko mustia tai valkoisia, ja niiden ammukset samoin. Pelaaja voi vaihtaa oman aluksen polariteettia eli väriä lennosta nappia painamalla tilanteen mukaan.
Omat ammukset purevat vastakkaisen värisiin vihollisiin kaksinkertaisella teholla. Pelaajan kannattaa kerätä talteen oman aluksen väriset ammukset osumalla niihin, koska ne latautuvat ja muuntuvat ohjuksiksi. Ohjukset voi näppärästi vapauttaa kiikkerässä tilanteessa oikealla takanapilla. Toisaalta yksikin vastakkaisen värisen ammuksen osuma tappaa. Kukin oman aluksen värinen vihollinen vapauttaa lisäksi kuollessaan liudan saman värisiä ammuksia, jotka nekin on syytä napata mukaansa.
Treasure on ottanut polariteeteista kaiken irti. Parhaimmillaan oman aluksen väriä saa vaihtaa sekunnin murto-osan välein. Erilaisten säteiden ja vihollisammusten suman läpi pääseminen vaatii oivaltavaa polariteetin vaihtoa. Joskus on viisainta lopettaa ampuminen kokonaan ja selvittää kohta pelkästään aluksen väriä vaihtamalla.
Pystykuvalähetys
Ikaruga on alkuperäiskuosissaan alhaalta ylös vierivä kolikkopeli. Täysipainoisen pelinautinnon saamiseksi televisio pitää kääntää pystyyn, sillä oletusasetuksilla pelialuetta reunustavat molemmilla sivuilla melkoisen muhkeat mustat palkit. Ikarugaa voi kokeilla myös horisontaalisena eli vasemmalta oikealle vierittyvänä räiskintänä vaikkapa laajakuvatelevisiossa. Tuolloin melske ja pauke suorastaan pursuavat olohuoneeseen, mutta pelitapahtumien seuraaminen vaikeutuu liikaa.
Ikarugan valmiiksi renderoidut maisemat ovat huikean kauniita, vaikka Dreamcast-originaaliin verrattuna lopputulos on lähes identtinen. Kokonaisuutta komistavat maukkaat äänet ja jylhä musiikki. Lievä bassolisä räjähdyksissä olisi tosin tehnyt terää.
Pelattavuus on loppuun hiottua, ja aluksi mahdottomilta vaikuttavat episodit selvittää hetken harjoittelun jälkeen joskus jopa ongelmitta. Aluksen ohjaaminen GameCube-ohjaimen tatilla oli alkumatkasta hapuilevaa, mutta parin tunnin pelaamisen jälkeen alus sukkuloi ahtaissakin sokkeloissa kuin pallosalama kotipirtissä.
Ammukset ja alukset erottuvat loisteliaasti taustasta, mikä on nopeavauhtisen perusräiskinnän elinehto. Tupposormien kannattaa kiertää Ikaruga kuitenkin kaukaa, sen verran paljon sälää kuvaruudulla parhaimmillaan on.
Ikarugan viisi kenttää eivät kuulosta paljolta, mutta haastetta on tiukimmallekin hardcore-hemmolle. Jatkoyritysten loppumisen jälkeen missio on aloitettava genreä kunnioittaen aina alusta, mutta saman kentän uudelleen pelaaminen on tällä kertaa yllättävänkin nautinnollista. Hysteerisen hankalan, loukkoleukaisen Jin ja Jang -loppupahiksen yhä sujuvampi kypsyttely tuottaa aina vain lisää hupia. Muutamat bonuspelivaihtoehdot tuovat pelille hetken lisäikää.
Ikaruga on harvinainen peli, hyviä shoot'em-upeja ei nykyisin juuri näe. Iremin Japanissa kesällä PS2:lle julkaistu R-Type Final ja nyt hyppysissä oleva Ikaruga ovat lajityyppinsä harvoja edustajia. Ikaruga osoittaa, että uudet ideat ovat mahdollisia, olipa lajityyppi mikä tahansa.
90
