Tiesitkö, että ilmojen valtias haluaa juuri Sinun sielusi löytävän totuuden? Tie taivaiden auvoon voi olla kivinen ja kynnys pelottavan korkea. Pelit-lehti ojentaa auttavan kätensä ja opastaa oikeaoppisiin palvontamenoihin. Kesäillassa surisevat nyt muutkin kuin hyttyset.
IL-2 Sturmovik on käytännössä yksi Suomen Virallisista Peleistä, toiseen maailmansotaan (ja myös Suomeen) sijoittuva lentosimulaattori, joka on imenyt ja imee taivaan kuolonbalettiin yhä uusia ja uusia lentäjiä. Lentosimulaattoristin ensimmäiset askeleet eivät välttämättä ole helppoja ja tuskattomia, mutta asialle omistautuneita odottaa palkintona vapaa-ajan, mielenrauhan ja mahdollisesti parisuhteenkin menetys. Pyhän Olegin ansiosta juuri nyt on hyvä aika olla virtuaalipilotti ja mikä parasta, ikiaikainen unelma Mersun, Spitfiren tai Taivaan helmen puikottamisesta toteutuu näillä opeilla.
Ennen kuin ratsu on valmiina lentoon, siinä täytyy olla asianmukaiset ohjaimet ja säädöt kohdallaan, ja näihin vaaditaan tietoa sekä ohjelmia, joista ohjekirja ei puhu. Kaikki artikkelissa käsiteltävät apuohjelmat ovat ilmaisia ja vinkkejä voi testata kotona. Lähtökohtana on IL-2:n versio 4.08m, joka tarkoittaa käytännössä 1946-kokoelmaa ja kirjoitushetkellä tuoreinta päivitystä. IL-2 on kehittynyt valtavasti vuosien varrella, tämän artikkelin vinkit ja apuohjelmat toiminevat kuitenkin kaikkien uudempien versioiden kanssa. Pelottavan teknisiltä kuulostavia neuvoja ei kannata säikähtää, ne kuulostavat luettuna monimutkaisemmilta kuin todellisuudessa ovat.
IL-2:ssa on monia erilaisia säätöjä, joihin ei pääse mitenkään käsiksi itse pelistä. IL-2 Shturmovik Stab on turboahdettu versio pelin omasta setupista, ja sen avulla kätketyt salaisuudet paljastuvat vaivattomasti. Suurin osa niistä löytyy conf.ini-tiedostosta, joka kannattaa ehdottomasti kopioida jonnekin turvaan ennen käsittelyä. Conf.ini-muokkausten lisäksi Stab palauttaa Euroopan ja Jenkkilän markkinoita varten sensuroidut hakaristit ja pesuveden mukana lentäneet Suomen ilmavoimien tunnukset. Tällöin pelaajasta saattaa tosin tulla ilkeä natsi, joten kannattaa harkita tarkkaan, miten suuren hinnan on valmis maksamaan historiallisesta korrektiudesta.
Conf.inissä on oikeastaan vain yksi muokattava kohta, joka on lähes välttämätön. IL-2:n onnettomat sisäiset säädöt eivät nimittäin tajua mitään modernien TFT-näyttöjen resoluutioista ja kuvasuhteista. Stabin avulla ainakin yleisimmät asetukset löytyvät automaattisesti, manuaalisesti confia säätävät asettavat window-kohdassa width-, height- ja colorbits-arvot kohdilleen sekä SaveAspect-arvon nollaksi, muuten kallisarvoista ruututilaa menee hukkaan. Asetus vaikuttaa ainoastaan itse simulaattoriosuuteen.
Mainitsemisen arvoisia pikkunäppäriä Stab-säätöjä ovat lisäksi ainakin ikonit, vesiefektit, pilvet ja tekstitys. Ikonit ovat varsinkin aloittelijalle mainio apuväline. Kun oletusikonit kyllästyttävät, kannattaa kokeilla hieman haastavampaa ja realistisempaa menoa esimerkiksi seuraavilla arvoilla (syötetään Stabiin): Dot 25, Colour 0.01, Range 0.01, Type 2, Callsign 0.5, Name 1.
Uudemmissa IL-2-versioissa on käytössä uudentyyppiset pilvet ja parannettu vesiefekti tehokkaiden näytönohjainten omistajille. Paras vesiefekti (4) toimii ainoastaan nVidian uudemmilla korteilla. Stabin avulla voi säätää myös tekoälyn radioviestien ruudulla kerralla näkyvää maksimimäärää. Häiritsevät tekstit saa tarvittaessa kokonaan pois, mikäli japanin, unkarin tai suomen kaltaiset eksoottiset kielet ovat riittävän hyvin hanskassa.
Kohtuullisen konetehon lisäksi IL-2 vaatii ilotikun, josta löytyy ainakin kaasun säätö, mielellään ainakin yksi hattu ja jonkinlainen kiertokahva tai vastaava hirvitys sivuperäsintä varten. Varsinkin uudemmat Illu-versiot suorastaan vaativat toimivaa sivuperäsinohjausta, joten erillisten polkimien hankinta on kannattavaa. Pihit pärjäävät vaikkapa ratin mukana tulleilla polkimilla, laatutietoiset iskevät varpaansa CH:n mainioihin Pro-pedaaleihin.
Parinkympin tikunrämällä pääsee kyllä alkuun, mutta lentokärpäsen tosissaan puraisemien kannattaa harkita hieman tasokkaampien välineiden hankkimista. Tikkua ostaessa kannattaa muistaa, että vaikka illuttelu onnistuu kohtuullisesti edullisellakin kepillä, vaativat modernimmat simulaattorit yleensä ohjaimelta vähän enemmän. Erilliset analogiset säätimet trimmejä varten helpottavat lentämistä kummasti.
Kovien poikien sarjassa edullisin vaihtoehto on Saitekin suosittu HOTAS-yhdistelmä X-52, joka irronnee reilulla satasella. CH:n USB-FighterStick ja Throttle ovat kalliimpi parivaljakko, mutta toimintoja, ohjelmoitavuutta ja laatua riittää. Valitettavasti CH:n kaasukahvassa ei ole käteviä trimmirullia. Thrustmasterin Cougaria ei tarvitse edes mainita aloittelijan oppaassa, vaikka asialleen vihkiytynyt harrastaja siitä saakin astinlaudan nirvanaan ruokottoman kalliiden viritysosien avulla.
Keppien ja kahvojen lisäksi ilmailevan elämysmatkailijan kannattaa suunnata katseensa virtuaalitodellisuusteknologian suuntaan viimeistään siinä vaiheessa, kun on nähnyt ensimmäisen kerran unta ilmataistelusta. Katseenohjauksen mullistanut TrackIR on kypsynyt käytännössä kaikille sopivaksi apuvälineeksi ja nykyään sitä voi suositella jo lähes varauksetta. Se toimii yhtä lailla immersion kohottajana ja pelattavuuden parantajana, ainut huono puoli on uusimman version korkeahko hinta.
Peliohjainten säätö on yksi niistä alkuperäisen Sturmovikin puutteista, joita ei ole kuudessa vuodessa saatu korjattua. Monilla virtuaali-ilmailijoilla on useita ohjaimia, yleensä viimeistään polkimet näkyvät Windowsille erillisenä laitteena. IL-2 kyllä tunnistaa kaikki ohjaimet, mutta ainoastaan listan ensimmäisen ominaisuuksia voi säätää pelin sisältä.
Kovin vakavasta puutteesta ei onneksi ole kyse, sillä IL2-Joycontrol-apuohjelman avulla operaatio luonnistuu vaivattomasti. Joycontrol piirtää vastekäyrät oikein, mutta IL-2:n omassa valikossa ne on merkitty hieman erikoisesti. Lukuarvo 100 ei nimittäin tarkoita täyttä vastetta kuin viimeisessä kohdassa, muissa säätimissä maksimiarvot saavat aikaan lineaarisen vastekäyrän. Jos peliohjaimessa on valmiiksi eksponentiaalinen vastekäyrä (esimerkiksi vanhimmat X-52:t), täytyy pelin oman vasteen olla lineaarinen tai lentäminen on pahimmillaan mahdotonta (kokeiltu on).
Hyvä lähtökohta siivekkeille (aileron) ja sivuperäsimelle (rudder) on käyrä, jossa minimi on 10, maksimi 100 ja muotona Joycontrolin linear (kuva 2). Selkeän ja jämäkän ohjaustuntuman saa, kun säätää korkeusperäsimen (elevator) muuten samoin, mutta valitsee vastekäyrän muodoksi curved. Miellyttävä ohjaustuntuma on kuitenkin henkilökohtainen näkemys ja riippuu peliohjaimesta, joten yleispätevää sääntöä ei ole. Erityisesti sivuperäsimen säätöjä kannattaa virittää omalle laitteistolle sopivaksi. Viimeisessä kohdassa arvon on kuitenkin aina oltava 100, tai osa koneen suorituskyvystä jää hyödyntämättä.
Periaatteessa IL-2:ta voi pelata Ubisoftin omassa moninpelijärjestelmässä, mutta käytännössä illuttelijoiden nettikoti on HyperLobby. Lobbyn käyttöliittymä ei ole kaikkein selkeimpiä, mutta pelaajia ja pelejä riittää. IL-2:n lisäksi Lobbyssa pelataan muun muassa Lock-Onia, Falconia ja Strike Fighters -sarjalaisia.
IL-2 on joukkuepeli ja joukkueen yhteistyö vaatii toimiakseen kommunikaatiota. Monilla peliservereillä on oma TeamSpeak-puheohjelmalle pyhitetty palvelin, jota pääsee käyttämään hankkimalla ilmaisen TeamSpeak-clientin. TeamSpeak on kevyt ja melko luotettava, äänenlaatu on kohtuullinen ja käyttäjiäkin voi olla kerralla vaikka kuinka paljon. Parhaimmillaan TeamSpeak on suorastaan maagisen tehokas peli-ilon parantaja moninpelaajille, ja koska kustannuksetkaan eivät ole ongelma, kannattaa sitä ehdottomasti ainakin kokeilla. Mikrofonit ovat varsin edullisia, ilman sellaistakin pääsee kanaville kuuntelemaan.
Suomen Virtuaalilentäjät ry. ylläpitää varsin luotettavaa TeamSpeak-palvelinta ja mainiota koiratappeluserveriä, jolla järjestetään toisinaan hauskoja erikoistapahtumia. Virtuaalilentäjien kotisivuilta löytyy muutenkin valtavasti mielenkiintoista ja hyödyllistä luettavaa kaikille ilmailusta kiinnostuneille.
Muitakin apuohjelmia on olemassa, mutta niillä ei välttämättä kannata hankaloittaa elämää aloitteluvaiheessa. IL-2 Compare on ihan hyvä apu konetyyppeihin tutustumisessa, annettuihin suoritusarvoihin ei tosin kannata luottaa liikaa. DCG luo miltei rajattomasti uutta pelattavaa, IL-2 Mission Log Reader tekee hienoja tilastoja tehtävistä. Moninpeliä varten löytyy erillinen serveriohjelmisto ja erilaisia kampanjoita, jotka tuovat peliin myös strategisen ulottuvuuden.
Siinäpä se, enää pitäisi oppia pikkuhiljaa lentämään. Tästä eteenpäin tarvitaan runsaasti sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, palava into ilmailuun ei sekään ole pahaksi. Muista, että et ole ainoa aloitteleva savikiekko taivaalla. Kesytön taivas odottaa niitä, jotka ottavat haasteen vastaan.
IL-2:n sirpaleinen, lisälevyjen ja yhdistelmäversioiden täplittämä menneisyys näkyy edelleen, vaikka 1946 yksinkertaistikin asennusrumbaa roimasti. Sitten Forgotten Battlesin on päivitysten mukana tullut uusia, tärkeitäkin toimintoja, joille ei ole tähän mennessä määritelty vakionäppäimiä. Jotkut toiminnoista on käytännössä pakko käydä säätämässä kohdilleen controls-valikosta ennen ohjaamoon kapuamista. Näillä pääsee hyvin alkuun:
Toggle chocks vaikuttaa renkaiden eteen työnnettäviin palikoihin, joilla kone pidetään paikoillaan lentotukialuksilla ja joillain kentillä. Kuten arvata saattaa, palikoista on päästävä eroon ennen nousua.
Toggle wing fold taittaa tukialuskoneiden siivet auki tai suppuun. Siivet ovat ilmailussa varsin oleellisia, joten tukialusilmailijoiden kannattaa säätää ne tehtävän alussa lentoasentoon, jossa ne viihtyvät laskuun saakka.
Pysäytyskoukun laskeva Toggle arresting hook on tarpeellinen lentotukialuslaskuissa.
Kaikissa koneissa (esimerkiksi I-16, F4F) ei ole hydraulisia laskutelineitä, jolloin ne on nostettava ja laskettava käsiveivillä pumppaamalla. Rise/Lower gear manually -toiminnot tekevät lennosta tasaisempaa ja laskuista pehmeämpiä.
Uuden lentomallinnuksen myötä moottorin vääntö täytyy ottaa huomioon erityisesti nousun aikana, jolloin kannuspyörän lukitseva Lock tail wheel helpottaa koneen pitämistä kentällä.
Monimoottorikoneita lentävien täytyy käynnistää moottorit erikseen Select engine 1-4 -toimintojen avulla, jonka jälkeen valitaan lennon ajaksi Select all engines. Syöksypommittelijat ja P-38-kuskit tarvitsevat lisäksi Airbraken, joka auttaa P-38:n irti surmansyöksystä ja käynnistää Stukan pommitustoiminnot.
Kovemmilla realismiasetuksilla lentävät tarvitsevat lisäksi Supercharger- ja Mixture-säätöjä, elleivät lennä automaattikoneilla (esimerkiksi Mersut, Focket). Nyrkkisääntönä mixture on 80 prosenttia noin 3000 metristä ylöspäin ja samalla mahdollinen ahdin pannaan kakkoselle, 5000 metrissä ja yli mixture on 60 prosenttia.
Erilaisia lähinnä moottorin ja pommitustähtäimen säätämiseen liittyviä toimintoja on enemmänkin, mutta mikäli kaikille edellä mainituille on näppäinkomento tiedossa, voi huoletta hypätä saman tien vaikka täyden realismin moninpeliin. Ainoastaan tasopommitus jää näillä opeilla väliin.
- Shturmovik Stab
- IL-2 Joycontrol
- Hyperlobby
- TeamSpeak
- IL-2 Compare
- DCG
- Mission Log Reader
- Virtuaalipilotit