Saamani palautteen mukaan lukijat kaipaavat tekstiini nasevampia kannanottoja ja ärhäkämpää otetta. Eivät he aivan väärässä ole.
Nyt on vain niin, että viime aikoina ei roolipelimaailmassa ole tapahtunut mitään niin mieltä kuohuttavaa, että minulle olisi tullut tarvetta kritiikkiin. Kyllä minulla mielipiteitä on, joskus kuulemma liikaakin. Niiden julkituominen lehden palstoilla ei aina ole välttämättä järkevää.
Mieli maassa marraskuussa suunnittelin kirjoittavani asioihin rankemmin kantaaottavan palstan, jossa jakaisin pommeja ja silmille räjähtäviä raketteja minua ärsyttäville asioille. Sitten luin erään mainion käytännön psykologiaa käsittelevän kirjan, ja päätin sen neuvojen opastamana kirjoittaa positiivisesti. Siitä kun kuulemma ilahtuu omakin mieli.
Tässä siis löytämiäni isoja tai pieniä asioita, jotka tuottavat iloa ainakin minulle.
Zombies!!! Pieni, helppo ja äklövätiivisen hauska lautapeli, jossa lahdataan meikäläisiä oikein olan takaa. Nerokkaasta rakenteesta johtuen pelikenttä muotoutuu uudenlaiseksi jokaisella pelikerralla ja kavereille pääsee tekemään inhaa jäynää. Joulunpyhiksi, vaan ei joulun henkeen, sopiva peli.
Kaksi tornia -leffa. Oikeasti on ihan sama, millainen se lopulta on, mahtava se on kuitenkin. Kiihkeä odotus ei varmasti ole turhaa. Itse asiassa huolestuttavaa, kuinka nopeasti se joskus pitkältä tuntunut vuosi on mennyt!
Reaper-miniatyyrit. Vaikka niitä ei nyt Suomesta saakaan, ovat ne aivan kärkiryhmässä ulkoasultaan. Reaperilta löytyy niin mahtavia fantasiasankareita, upeita vampyyrimisuja kuin inhottavia epäkuolleitakin. Jos käyt Jenkkilän mailla, etsi myyntipaikka käsiisi, ja onhan nettikin olemassa: www.reapermini.com.
Mechwarrior Dark Age. Wizkidsin uudenlainen figupelimekaniikka sopii mecheille kuin korva sieneen. Vaikka Mage Knight on hyvä, jää se kyllä mekkisoturien mittelön varjoon. Olisipa tällainen taistelusysteemi ollut jo aiemmin Mechwarrior-ropen kanssa pelattavaksi!
Games Workshop on paljon parjattu putiikki, mutta totuuden nimessä, ilman Warhammereita aika monella voisi olla paljon vähemmän mielekästä tekemistä pitkinä talvi-iltoina. Tässä niin kuin monissa muissa kiinnostuksen kohteissa kannattaa pitää mielessä, että vähemmälläkin voi harrastaa. Eihän kolmella ukolla tietysti saa kovin eeppistä taistelua aikaiseksi, mutta kuitenkin.
Gameboyt. Kunnon pelivehkeet jaksavat edelleen napata osan päivittäisestä vapaa-ajastani. Enemmän näppistelen vanhalla Pocketilla tai Colorilla, mutta Advancellakin välillä. Kun sille vain saisi myös niitä minuun iskeviä yksinkertaisia, nopeasti pelattavia pelejä.
Elastomania. Minäkin pelaan PC:llä! Vanha crossailu jaksaa innostaa aina vaan ja taistelu sekunnin kymmenyksistä saattaa yltyä yllättävän kuumaksi. Varsinkin täydellisen version kenttäeditorin avulla tehtyjen ratojen myötä peliin saa nikkaroitua melko ufoja kiemuroita. Yksinkertaisuus osoittaa taas mahtinsa.
Pelit.fi:n keskustelu. Sieltä löytää aina jotain uutta hauskaa, mielenkiintoista tai hölmöä. Kun vain jaksaa suhtautua riittävällä volyymilla, mukana sanailussa pärjää helposti. Ja löytäähän sieltä välillä oikeasti kiinnostavaakin asiaa, kaiken hömpän keskeltä. Aiheuttaa kyllä nähtävästi joillekin aika pahanlaatuista riippuvuutta.
Te. Ilman teitä ropeltajia ja muita lukijoita palstani tuntuisi entistäkin turhemmalta. Kiitos kun olette olemassa ja lukemassa ja... okei, kritisoimassakin!
Kuten lista vääjäämättä todistaa, vähästäkin voi iloita. Kaikki tekniikan viimeiset ihmeet eivät enää meikäläistä kummasti hetkauta. Onhan peli- ja konepuolella toki paljon upeita juttuja, mutta parin kuukauden kuluttua ne ovat kuitenkin jo vanhoja. Siihen rumbaan en enää millään viitsi lähteä. Kamerapuhelin saattaa olla seuraava ultratekninen vempele, johon ehkä sorrun. Vaikka pärjäähän 3310:lläkin.
Joulua kaikille lukijoille ja kokeilkaa ennakkoluulottomasti erilaisiakin pelejä!
