Arkeologiseikkailija Indiana Jones palaa aarteenmetsästykseen Buffy-toimintaseikkailun koodipohjalla. Korvaavatko nuhjaantunut lierihattu, ruoska ja revolveri pelityylien hautausmaalle joutuneen tavaraseikkailun ja huumorin?

Vuonna 1935 Indiana Jones etsii Ceylonin viidakon uumenista temppeliä, johon kätketty taikakalu johtaa Indyn kohti kiinalaisen keisarin myytiksi uskottua hautakammiota. Haudan salaisuudet kiinnostavat myös saksalaisia, joten Albrecht von Beckin johtama gestapo-osasto kirittää Indyn aarteenmetsästystä.

Kuuteen eri maankolkkaan sijoittuva toimintaseikkailu ei muistuta lainkaan LucasArtsin klassisia tavaranrahtausseikkailuja, vaan on elokuville uskollisempaa vauhdikasta toimintaa. Pääpaino on taistelukohtauksissa, joihin Indyn käyttämä Collectiven Buffy the Vampire Slayer -pelimoottori taipuu erinomaisesti.

Parin nappulan taistelusysteemi loihtii Indystä kolmirytmisiä komboja, joissa liikesarjat vaihtelevat käytetyn aseen mukaan. Lähes kaikki irtoroina, kuten tuolit, pullot, lapiot ja lankunpätkät käyvät konepistoolin tai kranaattien puutteessa aseesta. Jos luodit loppuvat, vihollisia voi kolauttaa pistoolin- tai kiväärinperällä.

Valitettavasti aseet kärsivät tehottomuudesta. Pahimmillaan vasta neljäs lugerin laukaus lannistaa saksalaisen ja machete leikkaa lihaa puisen voiveitsen raivolla, joten kovanyrkkinen Indy ei välttämättä tarvitse aseita lainkaan.

Seikkailu jakautuu kompakteihin pätkiin, joissa reittiä ei tarvitse pähkäillä. Indyä kiskotaan oikeaan suuntaan kiusallisen tiukassa lie'assa. Hyppysellinen eksymisen uhkaa ja reittien miettimistä vähentäisi esteratafiilistä huomattavasti. Kahden oven tästä sisään ja tuosta ulos -tyyliä rikotaan vain parissa paikassa, joissa tohtori Jonesin päätä vaivataan helpoilla logiikkapulmilla.

Prahalaisen jykevän linnan koluaminen tuntuu putkimaisuudesta huolimatta maukkaalta, sillä huimaavan korkeista torneista voi pällistellä PS2:n Icon tapaan jo aiemmin tutkittuja paikkoja tuoreesta vinkkelistä. Muuten tyylikkäitä maisemia pilataan vedellä, joka koostuu peilityynestä ja rumasti pinnoitetusta massasta.

Vettä tarvitaan, sillä pipit paranevat ryystämällä leilistä raikasta vettä. Mikä tahansa kuravelli ei kelpaa, sillä vesileilin saa täyttää vain erityisten lähteiden luona. Veden puutteessa haavoja hoidetaan perinteisillä ensiapupakkauksilla.

Juomapullon ohella Indy raahaa mukanaan tuttuja välineitä, kuten ruoskaa ja revolveria. Ruoskaa voi käyttää taisteluissa, mutta eniten se viuhuu pitkissä loikissa, joissa sankari flengaa sillä kuilun toiselle puolelle. Muutenkin kettingeissä ja köysissä roikutaan jatkuvasti. Valitettavasti Indy könyää niitä muumion ketteryydellä.

Kadonneen kameramiehen metsästys

Toimintaseikkailulle tyypillinen pomppiminen ja kiipeily sujuvat kohtuullisesti, mutta välillä Indy syöksähtää surutta surman suuhun. Satunnaiset lipeämiset ja äkkikuolemapaikat kiristävät pinnaa turhan takia. Jostain älyvapaasta syystä muutamissa ketteryyspulmissa käytetään adventure-ohjaukseksi nimettyä systeemiä, jossa loikkanappi ei toimi. Se tuntuu säälittävän keinotekoiselta, sillä hyppäämällä kohdat sujuisivat leikiten.

Natsiroistojen ja muiden vihollisten ällillä ei revitä älliä YO-kokeista. Jos vieruskaveri saa luodin kaaliinsa, asiaan reagoidaan hirveällä viiveellä. Pyssymiehet sentään ymmärtävät suojautua pylväiden ja nurkkien taakse, mistä tarkasti sihtaavat vihulaiset ampuvat ystävällisen verkkaiseen tahtiin.

Vihollisista vaarallisin on kameran liike tai pikemminkin sen puute. Vauhdikkaissa taisteluissa vastustajat katoavat usein kuolleisiin kulmiin. Vaikka kameran voi keskittää Indyn taakse käsin, jo seuraavan käännöksen jälkeen vastustaja katoaa jälleen. Onneksi Indy kestää hurjaa kuritusta, joten muutama ilmainen osuma takavasemmalta ei liiemmin haittaa.

Indyn seikkailut keisarin aarteen perässä ovat kevyen viihdyttäviä. Mikään virhe ei ole rampauttavaa luokkaa ja Indyn parissa rymyää mielellään. Vaikka peli on hyvä, kokonaisuus on lievä pettymys, sillä tekijöiden Buffy the Vampire Slayer on Indyä hiotumpi toimintaseikkailu. Buffyn eri tyylillä tapettavat viholliset nostavat vampyyritappajan vetovoiman Indyn ja natsien edelle.