Tähänastisista Lucasfilmin peleistä ei yksikään ole ollut pettymys. Siispä odotukset ovat aika korkealla, kun Indiana Jones jälleen kerran astuu kotimikrojen kuvaruuduille. Uusin seikkailu ei tällä kertaa perustu elokuvaan, mutta onpa kuulunut sitkeä huhu, että tilanne saattaa lähivuosina korjaantua.
Indiana "Indy" Jones on tuskin tuntematon hahmo kenellekään. Sympaattisen Harrison Fordin esittämä nahkahattuinen, sänkinen, ruoskaa heiluttava seikkailija ratkaisee ongelman kuin ongelman. Useimmiten älyllään, mutta jos vastus on kovaa, heiluu nyrkkikin tarvittaessa.
Legendan jäljillä
Ammattiarkeologimme on jälleen uuden haasteen edessä: pitäisi löytää Atlantiksen kadonnut manner ja vielä selvittää kuka, tai pikemminkin mikä on salaperäinen Nur-Ab-Sal. Tie Atlantikseen kerrotaan legendaarisessa Platon kadonneessa kirjassa, joka on ensin tietysti löydettävä. Hommia siis riittää.
Ikävä kyllä Indy ei taaskaan saa seikkailla rauhassa. Kadonneen kaupungin voimanlähde, oricalchum-metalli, kiinnostaa myös kyseisen ajan pahoja poikia, natseja. Näiden päätavoitteena on löytää oricalchum-varasto ja varustaa Saksan sotakalusto mittaamattomalla määrällä energiaa. (Lienee tarpeetonta kuvailla, miten tällainen voima olisi vaikuttanut toisen maailmansodan lopputulokseen.)
Matkalla kadonneeseen kaupunkiin
Suuri Seikkailu alkaa Indyn omalta yliopistolta, jonka varastoista hän koluaa vanhaa patsasta eräälle vieraalleen. Tämä kun väittää, että hänellä olisi siihen sopiva avain. Kun patsaan sisältä löytyy kummallinen metallinpalanen, paljastaa salaperäinen vieras todellisen olemuksensa, vetäisee pistoolin esille ja käskee nostaa kädet kattoa kohti. Roiston yrittäessä paeta Indy hyökkää kimppuun. Vieras pääsee kuitenkin livahtamaan ulos, mutta jättää takkinsa Indyn käsiin. Taskusta löytyvän passin perusteella Indylle ja Marcukselle selviää, että mies oli saksalainen vakooja.
Tämä osuus on itse asiassa yhtä kuin alkudemo, jossa pelaaja johdatellaan hiljalleen Lucasfilmin käyttöliittymään mukaan. Osuus on hauska ja muutenkin yksi parhaista konsanaan näkemistäni alkudemoista, suurelta osin juuri systeemiin tutustuttamisensa johdosta.
Kilpajuoksussa Atlantikseen Indyn haastajaksi ilmestyy natsiagentti Kerner, joka on päättänyt visusti löytää kadonneen Atlantiksen voiman salaisuuden. Indylle tulee hätä käteen: hänen on varoitettava vanhaa "ystävää" Sophia Hapgoodia ja ennätettävä löytää se kadonnut Platon kirja.
Tästä alkaa seikkailu, josta ei irti pääse kuin rautakangella. Se, mikä saa pelaajan painimaan Indyn kanssa viikon putkeen on vaikeustaso, joka on säädetty lähes prikulleen oikeaksi. Ongelmien ratkaisua joutuu joissain paikoissa hieman miettimään, mutta ei kertaakaan liian kauan. Tosin myöhemmissä vaiheissa olisivat ongelmat ehkä voineet vaikeutua hieman enemmän. Nyt peli sujahti Team-moodissa yötä päivää pelaten viikossa läpi. Lucasfilm on ilmiselvästi suunnannut pelin ihmisille, ei pelkille seikkailupelifriikeille.
Kukaan ei ole kuolematon
Herra Henry Jones Jr. voi periaatteessa hölmöillä miten paljon tahansa, mutta kuolematon hän ei ole. Viikate viuhahtaa, mikäli tekee todella typerän virheen, esimerkiksi yrittää viisastella pistoolin asiakaspuolella. Onneksi sentään Lucasfilmin periaatteen mukaan kerrasta poikki -ongelmia ei ole mukana yhtään, eli King's Quest -maiselta kokeile-lataa-kokeile-lataa-kyllästymiseen-saakka-jaksoilta vältytään.
Vaikka mukaan mahtuu huumoria, ei vitsejä lauota Monkey Island -tyylisellä konekiväärinopeudella. Kysessä on vakava seikkailu, ei vitsimiehen vuosikirja.
Nyrkki heiluu...
Indy & Fate of Atlantis jakaantuu noin kolmeen osaan eli kirjan hakemiseen, Atlantiksen löytymiseen ja itse Atlantikseen. Näistä osio kahden voi pelata läpi kolmella eri tavalla, joten muistakaa tallentaa peli oikeassa paikassa.
Action-versiossa edellisestä Indystä tuttu nyrkkeily on mukana kuvioissa. Jos huvittaa ja action-hammasta kolottaa, voi ongelmat ratkoa brutaalisti voimakeinoin. Vaihto-ehtona on tietysti Wits eli äly. Kummassakin tapauksessa Indy löytää Atlantiksen yksin ja kohtaa entisen työtoverinsa Sophia Hapgoodin vasta Atlantiksessa.
Seuralliset ihmiset tietysti valitsevat Team-tien, jolloin Sophia liittyy mukaan. Teamin paras puoli onkin se, että aina välillä voi kysyä Sophialta, josko hänellä olisi hyviä ideoita, mitä tehdä seuraavaksi. Sophia puolestaan kyselee neuvoa Nur-Ab-Salilta, jonka neuvot ovat useassa paikassa aikamoisen tarpeellisia.
Orilcalchumin herra
On itsestään selvää, ettei Nur-Ab-Sal ole se kiltti jumalolento, jolta ensin näyttää. Vaikka hän olikin alunperin varsin mukiinmenevä ihminen, jumaluus vääristi hänen olemuksensa. Esimerkiksi Indyn ollessa mahdollisimman kiperässä tilanteessa houkuttelee Nur-Ab-Sal Sophian omaan kammioonsa ja miehittää tämän ruumiin natsimaisella ahneudella.
Tämä antaakin pelille varsin mielenkiintoisen filosofisen sisällön: valta tuhoaa ja täydellinen valta tuhoaa täydellisesti. Kovapäiset natsit kokevat tämän lauseen oikeellisuuden kantapään kautta.
... ja hiiri heiluu
Käyttöliittymä on täsmälleen sama kuin Monkey Island II:ssa, sillä poikkeuksella että tappeluissa, sukellusveneen, kamelin ja ilmapallon ohjailussa on oma metodinsa. Eli ruudun alalaidassa on verbivalikko, josta valitaan mitä tehdään, ja seikkailuruudusta tai inventaariosta valitaan tekemisen kohde. Käyttöliittymä on aivan Sierran vastaavan tasoa, jollei parempikin.
Dynamixin tyylistä "tabilla seuraavaan mahdolliseen klikkauskohtaan" -toimintoa jää kaipaamaan, sillä jotkut objektit löytyvät lähinnä hyvällä onnella, kun hiirellä huitoo ruutua summanmutikassa. Toisaalta niiden löytäminen on silti helpompaa kuin monessa muussa seikkailupelissä.
Verbeille on näppäinlyhenteet, joka poistaa osan hiirenheiluttelutarpeesta. Pelkästään näppistä käyttämällä ei pelistä kuitenkaan juuri tule mitään.
Erittäin hämmästyttävää on se, että peli pyörii Windowsin alta ihan kiltisti, eivätkä edes SoundBlasterin äänet kärsi. Mukana tulee jopa oma ikoni. Windowsin tulevaisuus näyttää todella valoisalta, kun kerran jo Lucasfilmkin tukee sitä!
Pensseli on viuhunut ja viulu vaiennut
Graafikot on pantu töihin ja tulos on odotusten mukaista eli ensiluokkaista. Kuvat ovat vanhahtavan näköisine väreineen kuin parhaasta Indiana Jones -elokuvasta. Indy ja muut sankarit on digitoitu videolta (en tosin mene vannomaan, että kyseessä on Harrison Ford) ja tulos on animaatiopuolellakin varsin vaikuttavaa: mukaan mahtuu puuskassa seisomista, päänraaputtamista, syyttävää silmäilyä, hiusten pölläyttämistä ynnä kaikkea muuta kivaa. Jopa Kerneriin on saatu ilkeyden tuntua pelkillä graafisilla keinoilla, puhumattakaan hullusta professorista, joka suorastaan hohtaa järjetöntä neroutta. Parasta kaikista on kuitenkin se, että Indy kolmosen yliterhakkuustaudista on päästy eroon.
Pimeissä paikoissa käytetään varsin hienoa visuaalista efektiä. Pilkkopimeästä paletti vaalenee lähelle normaalia hiuksenhienosti, ikäänkuin silmät tottuisivat hämärään. Olisipa Ultima seiskassa ollut sama toiminto!
Lucasfilmin sankarit eivät kärsi sierramaisista perspektiiviongelmista, jotka ovat vaivanneet Sierran sankareita aina Laura Bow II:een asti. Ruudulla liikkuvat hahmot pienenevät kulkiessaan kohti horisonttia ja suurenevat lähelle tullessa. Indy tosin kutistuu helposti kahden tuuman miehestä sentin pikku-ukoksi. Tämä on hieman häiritsevää, sillä muutamissa paikoissa viettää kauan ohjaillen mini-Indyä.
Ikävä kyllä audiopuolen pojat ovat laistaneet hieman. Musiikki on sellaista "olenpahan nyt takana pimputtamassa" -tasoa, johon ei pahemmin tule kiinnittäneeksi huomiota, mutta joka ei liiemmin häiritse. (Tjah! Muu toimitus on kyllä eri mieltä. Reippaasti pärähtävä Indy-teema probleeman selvittämisen jälkeen ja muutenkin toimintaa myötäilevä soundtrack toimii kyllä erinomaisesti!)
Lopullinen tuomio
Tekijät ovat onnistuneet vangitsemaan Indiana Jonesin idean ja roolin paremmin kuin yhdessäkään aikaisemmassa lisenssipeleissä on nähty. (Indiana Jones -pelihän on periaatteessa lisenssipeli, joka on tehty kuuluisan hahmon mainetta hyödyntäen.) Tunnelma ja jopa jännitys ovat sitä luokkaa, että voisi luulla katselevansa uuden Indy-elokuvan tekoa aitiopaikalta Spielbergin vierestä. Koko peli on Täyttä Seikkailua, aina Atlantiksen kohtaloa myöten. Indiana Joneshan on tunnetusti muinaisaarteiden viikatemies.
92
