Kauhu ei ole kadonnut, se on itsenäistynyt. Tervetuloa ottamaan kuusi askelta pimeyteen, jossa luonnottomat oliot jo odottavat.
Katsoessani pelikaupan hyllyä minua pelottaa. Eivät ne pelit, vaan se, kuinka vähän hyviä kauhupelejä kaupan hyllyltä löytyy. AAA-luokan kauhupelejä ei ole tullut aikoihin, kevyenä säikyttelykauhuna alkanut Resident Evil -sarjakin on nykyään puhdasta toimintaa.
Elokuvissa kauhu pysyy ja paranee, mutta videopeleissä se on hankala toteuttaa. Niin moni asia voi nakertaa tunnelmaa, niin moni pelaajan valinta voi kääntyä kauhukokemusta vastaan.
Kauhupelien ystävien onneksi indiepelitiimit ovat omistaneet aikaa ja vaivaa hyvien, kekseliäiden kauhupelien luomiseen. Esimerkiksi Frictional Gamesin Amnesia: The Dark Descent -seikkailu ja Penumbra-sarja ovat parhaita ja pelottavimpia kauhupelejä pitkään, pitkään aikaan. Ne käyttävät tehokkaasti pimeyttä, ääntä ja avuttomuutta, niin tehokkaasti, että esimerkiksi Amnesia on jäänyt monelta kesken ihan vain siksi ettei pysty.
Frictional Games ei pidä linjaansa yksin. Parhaimmillaan jopa yksinäiset sankarikoodaajat ovat loihtineet vaikuttavia ja vavisuttavia kauhukokemuksia.
Hyvä lukija, esittelen sinulle kuusi mielenkiintoista indiekauhupeliä. Suurin osa on ilmaisia, vain Annasta joutuu maksamaan.
Tavallisen arvosteluasteikon asemasta käytän pelkokerroinmittaria. Pääkallot eivät edusta normipisteisiin vertailtavaa asteikkoa, vaan ne kertovat, kuinka pelottava peli on. Viiden kallon peli hyytää veren ja vie järjen.
Juho Penttilä
huom, tähän myös laatikko!
Slender: The Eight Pages
http://www.parsecproductions.net/slender/
Pimeä, aidattu puisto. Kahdeksan lappua löydettäväksi, ainoa varuste taskulamppu. Lampussa on rajallinen määrä virtaa. Painostava äänimaailma. Sekä yksi pitkä, laiha ja kasvonpiirteetön mieshahmo, joka yrittää saada sinut kiinni sitä hanakammin, mitä useamman paperinpalan olet löytänyt. Siinä tiivistettynä yksi kaikkien aikojen pelottavimmista peleistä.
Slender nojaa peloista pahimpaan, tuntemattoman pelkoon. Pelaajaa jahtaava slenderman on väsymätön, tehokas ja ennen kaikkea tuntemattomuudessaan uhkaava pelote. Slendermanin motiivit, alkuperä ja tavoitteet ovat täysi mysteeri. Vain se on varmaa, ettei laiheliinin kohtaamisesta seuraa mitään hyvää. Pelkästään slendermanin katsominen vääntää vatsaa ja saa mielen tekemään temppuja.
Amnesian tapaan pelaajalla ei ole mitään tapaa vastustaa slendermania, joten ainut vaihtoehto on yrittää paeta. Hahmo pystyy lyhyisiin sprintteihin, mutta mitä useammin juoksee, sen enemmän rasittaa itseään ja sitä lyhyemmän matkaa pystyy juoksemaan seuraavalla yrityksellä. Taskulamppu sentään valaisee metsäistä puistoa, mutta rajallisen virran takia sitäkin tekisi mieli säästää. Toki slenderman saa pelaajan helpommin kiinni, jos taskulamppu ei ole päällä. Kaikki pelimekaaniset ideat on hyödynnetty tehokkaasti tekemään pelikokemuksesta entistä ahdistavampi.
Vaikka Slender on kokemuksena puistattava, pelinä se on yksinkertainen. Yhteen pelisessioon kuluu kymmenisen minuuttia, graafinen ulkoasu on simppeli ja polygonimallit pelkistettyjä. Kuvissa slenderman näyttää enemmän legoukolta kuin pelottavalta uhalta pimeässä metsässä.
Se, mikä jälleen kerran nostaa kauhukokemuksen yli simppelin mekaniikan ja yksinkertaisen ulosannin, on äänimaailma. Jokaisen sivun löytymisen jälkeen alati kasvava taustamelu saa sydämen kurkkuun ja slendermanin läheisyydestä ilmoittava särinä ihon kananlihalle. Tätä peliä saa pelata vain pimeässä huoneessa kuulokkeet päässä.
Viime kesänä ensimmäisen version julkaisun jälkeen Slenderistä tuli oikea nettihitti. YouTube täyttyi videoista, jossa pelaajat kirkuivat yrittäessään pelata peliä. Ymmärrän ihmisten reaktiot täysin: Slender on yksi pelottavimmista peleistä ikinä, mutta samalla siinä on jotain erikoisen kiehtovaa. Sen täytyy olla jonkinasteista masokismia, että palasin pelin ääreen, vaikka tiesin katuvani sitä heti alkutekstien päätyttyä.
Nyt kun olen kirjoittanut tekstin ja kaapannut kuvat, lupaan, etten varmasti pelaa Slenderiä enää ikinä! Ainakaan siis ennen luvattua jatko-osaa.
Pelkokerroin: Viisi pääkalloa
Anna
http://dreampainters-anna.blogspot.com/
Anna vaikuttaa aluksi tavalliselta ensimmäisen persoonan naksutteluseikkailulta, ja sitä se onkin. Kunhan sanan ”tavallinen” unohtaa. Ensivaikutelma pettää: kauniisiin ja seesteisiin eteläeurooppalaisiin vuoristomaisemiin sijoittuva peli on päivänvalossa aurinkoinen ja unenomainen, mutta pimeässä pelottava, jopa ahdistava.
Entisen rakkaansa mysteeriä selvittävä päähenkilö löytää itsensä painajaisissaan näkemältä vanhalta italialaiselta sahalta. Ränsistyneen vanhan rakennuksen ulkonäkö on petollisen raukea, sillä sisätiloista paljastuu toinen toistaan merkillisempiä asioita. Milloin seinille ilmestyy omituisia merkkejä tai tyhjään huoneeseen joukko varjohahmoja seuraamaan pelaajan toimia.
Pelaaminen on tavallista tavaroiden metsästystä ja pulmien ratkomista. Jotkin pulmat toimivat tosin kummallisella logiikalla. Pelin ehdoton vahvuus on sen tunnelma ja tarina. Tylsäkin tavaranmetsästys saa ihmeesti pontta siitä epävarmuudesta, mitä kauheuksia vanha saha seuraavaksi paljastaa. Tunnelma sahan sisällä on painostava, vaikka mitään ei tapahtuisikaan. Ja se on onnistuneen tunnelman luonnin merkki.
Pelkokerroin: Kolme pääkalloa
Erie
http://www.eriegame.com/
Laboratoriot, kokeet, ilkeät mutantit. Yksikään kauhupelikollaasi ei ole täydellinen ilman ainakin yhtä peliä, jossa käsiteltäisiin nämä kauhukliseistä kuluneimmat.
Eriessä tehtävänä on selvittää, mitä tutkimuslaitoksessa on tapahtunut, ja sen jälkeen paeta paikalta. Paeta pitää muutenkin, sillä kompleksin käytävillä vastaan vaappuville hirvityksille ei pärjää rehellisessä taistelussa.
Tunnelma on vahva etenkin alussa. Ennen kuin ainuttakaan hirviötä ehtii nähdä, onnistuu tunnelman kasvatus äänien ja parin säikäytystehosteen myötä jopa erinomaisesti. Harmillisesti hirviöiden vihdoin näyttäytyessä laskee myös kauhun tehokkuus. Väärällä tavalla karmea hirviö huvittaa enemmän kuin pelottaa, kiitos kömpelön animoinnin ja tympeän hahmomallin. Pakokauhu on aitoa, mutta sitä säestää epäuskoinen kikatus.
Slender näytti, kuinka sinällään typerän näköisellä hirviöllä luodaan kauhua, mutta Erie ei seurannut oppituntia.
Pelkokerroin: Yksi pääkallo
Hide
http://andrewshouldice.com/hide-game/
Hide on pienestä kauhupeliotannasta pelinä yksinkertaisin, mutta se ansaitsee paikkansa todistamalla, että kauhun luomiseen ei välttämättä tarvita hirveitä hirviöitä tai yliluonnollisia tapahtumia.
Perusidea Hidessa on lähes sama kuin Slenderissä. Uhrin on kierrettävä rajatulla alueella ja etsittävä sinne tänne ripoteltuja lappuja vainolaisia vältellen. Tällä kertaa pelaajan perässä ei tosin ole yliluonnollinen olio, vaan hahmot lamppujen kanssa. Kaukaisuudesta kuuluu sireenit, horisontissa siintää valonheittimien keilat. Hetkinen, kukas tässä onkaan se tarinan pahis?
Yksinkertaistettu mustavalkoinen pikselityyli yhdistettynä simppeliin äänimaailmaan onnistuu luomaan Hidelle hienon ja uniikin audiovisuaalisen ilmeen. Lumipyryn keskellä sydän hakkaa tiheään, kun jahtaajien rinki tiivistyy oman piilopaikan ympärillä, eikä kuulu muita ääniä kuin oma raskas hengitys ja ne perhanan sireenit.
Pelkokerroin: Kolme pääkalloa
huom tähän myös laatikko
SCP: Containment Breach
http://www.scpcbgame.com/
SCP-säätiö pitää kirjaa ja suojaa maailmaa yliluonnollisilta olennoilta ja esineiltä. Massiiviseen kompleksiin on säilötty sadoittain tiukin turvallisuusmääräyksin varjeltuja kummallisuuksia kummittelevasta wc-pöntöstä uhriensa niskoja katkoviin sementtipatsaisiin.
Iso osa kompleksin vangeista on hengenvaarallisia. Kaikkien videopelisääntöjen mukaan pökäle lentää tuulettimeen heti ensi metreillä, kompleksin turvajärjestelyt pettävät ja asukkaat pääsevät vapauteen. Pelaajan ikävänä roolina on olla keskellä tätä kaikkea, onnettoman epäonnisena koehenkilönä.
Ulkoasultaan SCP on ruma ja amatöörimäinen. Yksinkertaiset polygonihahmot saavat silmät verille ja piirtoetäisyys on noin viisi metriä, mutta yksinkertaisen kauhistuttavat suunnitteluratkaisut nostavat SCP:n osakkeita.
SCP: Containment Breach on kuin Slenderin antiteesi – siinä missä Slenderissä ei missään nimessä saanut katsoa kohti slendermania, on SCP:ssä pakko tuijottaa kompleksin läheisriippuvaisinta kummajaista, sementistä kasattua rujoa ja elävää SCP-173-patsasta suoraan silmiin. Jos katsekontakti katkeaa hetkeksikin, niska sanoo naps ja 173 seisoo isoine päineen ruumiisi yläpuolella. 173 kun ei liiku niin kauan kun siihen luo katsekontaktin.
Katsekontaktiin luottava pelimekaniikka lisää mukaan oikean pelillisen uudistuksen: napin silmien räpäyttämiselle. Alakulman mittari vähenee jatkuvasti ja mittarin loppuessa silmät räpsyvät automaattisesti. 173 taas kiitää kokoonsa nähden pelottavan nopeasti, joten manuaalista räpäyttämistä pitää käyttää harkiten ja sopivan välimatkan päässä. Containment Breachissa henki on löyhässä ja hirvitys jatkuvasti kintereillä.
173 ei jää kompleksin ainoaksi asukkaaksi, vaan SCP-arkistojen syövereistä on löydetty yhtä jos toista painajaismateriaalia pelaajan kiusaksi. Tällä hetkellä vielä keskeneräiseen peliin lisätään jatkuvasti uusia kammotuksia, ja jos tekninen puoli saadaan jatkossa vielä parempaan kuosiin, voi Containment Breach kivuta jopa Slenderin rinnalle indiepelottelun kärkikahinoissa. Älkää antako kuvien hämätä, SCP-173 on yksi hirvittävimmistä kauhuhirviöistä koskaan.
Pelkokerroin: Neljä pääkalloa
Which
http://mikeinel.deviantart.com/art/Which-Short-Game-152503626
Heräät pienestä omakotitalosta ja huomaat olevasi lukittuna sisään. Ulko-ovi on teljetty ketjuin ja lukoin, eikä muita reittejä ulos ole näkyvillä. Tutkit taloa ja huomaat merkkejä seinässä. Tulkintasi mukaan viesti kertoo, että vain yksi voi poistua talosta. Et taida ollakaan talossa yksin. Whichissa nimi paljastaa juonen koukun: kumpi saa poistua talosta?
Whichin visuaalinen anti on omaperäinen. Kauhukliseisen mustan sijaan autiotalossa loistavat vaaleammat sävyt. Valkoinen ja harmaa onnistuvat kuitenkin luomaan kauhua yksinkertaisen vähäeleisen äänimaailman ja varsin groteskin kämppäkaverin myötä.
Pelimekaniikaltaan Which muistuttaa Annaa, sillä nopeita refleksejä ja pakoon pinkomista ei tarvita. Valitettavasti itse pelaaminen taantuu tylsäksi nurkkien nuohoamiseksi pienten avainten löytämisen toivossa, mutta tekojaan kannattaa silti miettiä ja seinien viestit tulkita hyvin. Pelin nimen kysymykseen tulee saada vastaus ennen talosta poistumista.
Yksinkertainen Which onnistuu antamaan säväreitä, mutta ei herätä hurrauksia pelimekaniikallaan. Which ansaitsee paikkansa listalla omaleimaisella toteutuksellaan ja hienon vähäeleisellä, simppelillä tarinallaan.
Pelkokerroin: Kaksi pääkalloa
Kuvatekstit:
anna1/2: Sahan pihamaa on petollisen seesteinen. (Anna)
Anna3/4/5: Sisältä vanha saha näyttää oikean ikänsä. Joku on kuitenkin jättänyt kynttilöitä palamaan. (Anna)
Erie1: Ei tutkimuslaitosta ilman synkkiä käytäviä. (Erie)
Erie2: Spray-maalilla voi merkitä jo vierailtuja paikkoja. (Erie)
erie3: Tämähän näyttää lupaavalta. (Erie)
erie4: Jostain syystä laitos on täynnä kuolleita kissoja. Muista kerätä ne mukaasi! (Erie)
hide1: Jahtaajan valokeilan välttely on ainut tapa selvitä. (Hide)
hide2: Tuolla mäen päällä on kirkko. Sinne kannattaa piiloutua. Ai miten niin et erota sitä? (Hide)
hide3: Mäen päältä jahtaajia voi tarkkailla helpommin. Taivaanrannassa näkyy valonheittimien keilat. (Hide)
hide4: Nyt jännittää, sillä takaa-ajaja on jo tosi lähellä. (Hide)
scp1: Nämä oranssipukuiset kollegat kuolevat. Onneksi, sillä en kestäisi katsella heidän hahmomallejaan enää hetkeäkään. (SCP: Containment Breach)
scp2: Ei sitä ulkonäöstä uskoisi, mutta tuo kaveri ei ota kakkaa keneltäkään. (SCP: Containment Breach)
scp3: Argh! Mistä se siihen ilmestyi! Nyt ei saa räpäyttää. (SCP: Containment Breach)
scp4: SCP-173 olisi söötti ellei se olisi niin vaarallinen. (SCP: Containment Breach)
slender1: Slender on pimeähkö peli. (Slender: The Eight Pages)
slender2: No mutta tuohan vasta on huojentava viesti. (Slender: The Eight Pages)
slender3: Vapaus on vain tämän aidan toisella puolen. Harmi ettei sitä voi ylittää. (Slender: The Eight Pages)
slender4: Aaaaaaargh voi perkele ei ei ei ei karkuun karkuun (Slender: The Eight Pages)
which 1: Ulospääsy. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana (Which)
which2/3: Näitä ohjeita noudattaen onnistuu talosta pako. (Which)
which4: Jahas, mitäs hän osoittelee. (Which)
slenderman: Where’s Slendo?
SCP173: Tähän patsaaseen perustuu SCP: Containment Breachin tunnetuin hirviö. Onneksi tämä versio ei [REDACTED]
Nettilegendasta peliksi, pelistä maailmanmaineeseen
Slender: The Eight Pages ei syntynyt tyhjästä. Peliä innoitti kasa netissä syntyneitä legendoja pitkästä ja laihasta, kasvottomasta miehestä puku päällä. Alunperin Something Awfulin foorumitarinoista syntyneen kauhuhahmon ympärille on kerääntynyt lyhyessä ajassa sankka fanijoukko ja suuri määrä erilaisia kertomuksia. Esimerkiksi YouTubesta löytyy moniakin fanifilmejä, joista tunnetuin ja onnistunein lienee Blair Witch Project -vaikutteista ammentava The Marble Hornets -sarja.
Slendermanin suosion salaisuus liittyy hahmon mystiikkaan. Kukaan ei tiedä slendermanin motiiveja tai tarkoitusperiä. Ja hahmo, joka kiinnostuu uhristaan ja saattaa tarkkailla tätä jopa vuosikausia ennen lähestymistä, on kauhukuvaston varsin suoraviivaisiin murhaajiin ja hirviöihin verrattuna hyytävän kylmä ja epäinhimillinen. Eipä ihme, että netissä pyörii viattomia perhekuvia, joiden taustalla voi selvästi huomata tutun hintelän silhuetin.
Slendermanin suosio roihahti viime kesänä, kun peli nousi yllättävään maineeseen. Yleisöryntäys oli odottamaton ja muun muassa kaatoi peliä jaelleen vaatimattoman serverin.
Suosion myötä Slender: The Eight Pages on saamassa kaupallista jatkoa. Slender: The Arrivalin olisi tarkoitus ilmestyä jo alkuvuonna. Lisäksi Slender inspiroi toista samasta muotista muovattua ilmaiskauhupeliä Slenderman’s Shadow.
Mitä seuraavaksi, slenderman-muroja, slenderman-teemapuisto tai ehkäpä Slenderman Star Wars?
He pitävät huolen, että sinä voit nukkua yösi rauhassa
The SCP-foundation-sivusto on arkisto. Se sisältää SCP:n (Secure, Contain, Protect)-säätiön luetteloimia, enemmän tai vähemmän vaarallisia, mutta poikkeuksetta yliluonnollisia olentoja ja esineitä. Alati kasvava arkisto sisältää jo toista tuhatta säätiön käsittelemää tapausta.
Muun muassa Containment Breach -pelin innoittajana toimineen sivuston päivittäminen jatkuu edelleen. Jotkin artikkeleista aiheuttavat spontaaneja väristyksiä, kun taas toiset ovat uskomattomuudessaan hupaisia. Mutta yksi asia sivustoa selatessa kannattaa muistaa: toisin kuin slenderman-tarinat, SCP-säätiön sivusto on täysin [DATA EXPUNGED]
