Aja hiljaa, isi nyt vaan, niin kyllä varikolla kirotaan. IndyCar II tarjoaa nopean formulamaailman nopeille miehille, joilla on nopeat koneet.
Papyrus hyppäsi kerralla maineeseen pelillään Indy 500. Sen jälkeen niin autot kuin tietokoneetkin ovat kehittyneet, mutta Papyruksen tavoite on pysynyt samana: siirtää Amerikan formulat mahdollisimman oikeaoppisesti tietokoneen ruudulle.
IndyCar II:sta on turha mitään etsiä uutta, NASCARia pelanneet tietävät mitä odottaa: SVGA-grafiikkaa ja kasvanutta konetehovaatimusta. Radan ääriviivat eivät näytä aivan niin rujoilta kuin ennen ja itse autot ovat aikaisempaa vaikeampia ohjata, mikä johtuu osin indyautojen muuttuneesta aerodynamiikasta, osin Papyruksen todenmukaisuuden tavoittelusta.
Säätöjä kerrakseen
IndyCar Racing II on oikea säätelijän unelma, sillä sen voi muokata omille kyvyille ja näkemyksille sopivaksi. Siivekkeet, renkaat, ilmanpaineet, välitykset ja iskunvaimennukset voi valita haluamikseen puhumattakaan alustan eri säädöistä, pyörän kallistuskulmista ja turboista. Eri säätöyhdistelmiä on teoriassa rajattomasti. Papyrus on onneksi laatinut valmiiksi kullekin radalle omat ehdotelmansa, joten aloittelijankaan ei tarvitse kaahata sormi suussa.
Myös vastustajien aggressiivisuutta voi säätää, samoin oman auton kolhunkestävyyttä. Ennen kurveja tapahtuva automaattijarrutus sopii aloittelijoille, mutta hermostuttaa nopeasti kokeneemman. Spinnin jälkeen auto pyörähtää niin haluttaessa takaisin menosuuntaan. Johtoauton takana kierrostolkulla kärkkymiseen ei myöskään tarvitse suostua. Realismifriikki luonnollisesti eliminoi kaikki ajamista inhimillistävät optiot.
Ratatapahtumia voi seurata kahdesta eri kuvakulmasta auton takaa. Nämä kolikkopelinomaiset vaihtoehdot helpottavat ratojen opiskelua ja nopeuttavat tunnelmaan pääsyä: seuraavan kurvin suunnan hahmottaa lintuperpektiivistä huomattavasti aikaisemmin kuin ratin takaa. Parhaimmillaan IndyCar II on tietysti kuskin näkövinkkelistä: silloin autosuman keskellä kaahaaminen tuntuu oikeaoppisen kiivaalta.
Kontrollit ovat haastavat, mutta samalla hienostuneet. Rattiohjaimen omistajat lienevät ekstaasissa, mutta analogisella perusohjaimellakin pääsee oikeaan tunnelmaan. Jos auton säädöt ovat pahasti pielessä, ohjaaminen on luonnollisesti hillittömän vaikeaa. Downforcea eli autoa katuun kampeavaa voimaa on huomattavasti vähemmän kuin edeltäjässä. Niinpä IndyCar I -veteraanitkin joutuvat etsimään uudet säädöt ja opettelemaan paremmat ajolinjat. Rataennätyksistä ei kannata haaveilla ensimmäisenä iltana, eikä välttämättä edes ensimmäisinä viikkoina.
Ajaja voi ottaa yhteyden varikolle monipuolisen tietokonejärjestelmän avulla, eli käytännössä funktionäppäimillä. Hän voi muun muassa tarkistaa oman sijoituksensa, seurata renkaiden lämpötilaa ja käskyttää varikkoa tulevan varikkokäynnin varalta. Pelin voi jopa pysäyttää varikolle viestinnän ajaksi.
Sukua edellisille
IndyCar II:n pelirunko on sukua Papyruksen edelliselle autosimulaatiolle NASCAR Racingille. Maisemat liikkuvat kuitenkin sujuvammin, eikä nopealla Pentiumilla pelatessa tarvitse yksityiskohtia juurikaan karsia. Jostain syystä kontrollit tuntuvat luontevammilta VGA-tilassa, vaikka ruudun päivitys on tarkemmallakin SVGA-grafiikalla jouhevaa. 486:lla kannattaa tyytyä VGA-grafiikkaan, jolloin vauhdin tuntu on erinomainen, pelattavuus hyvä ja katseltavaa radanvarsilla riittävästi.
Indy-ajot yhdistetään oitis suoraviivaisiin ovaaliratoihin. Ratavalikoima on kuitenkin monipuolinen ja vaihtelua on riittävästi. Viidestätoista radasta vain viisi on ovaaleja. Lentokentälle kyhätty Burke Lakefrontin rata on leveä, laakea ja nopea, Australian katurata Surfers' Paradise taas mutkainen, kapea, mutta silti vauhdikas. Phoenix on ovaaliradoista tiheätunnelmaisin ja vaikein.
Hullunrohkeimmat ohitukset ja kiilaukset voi katsoa uudelleen kilpailun jälkeen. Uusintojen avulla voi myös analysoida omia ja muiden ajolinjoja. Tulevia graafikonalkuja kiinnostanee autonmaalausohjelma, jonka avulla voi antaa autoille oman persoonallisen ehostuksen. Valmiita muunneltuja auto- ja ajajatiedostoja löytyy internetistä jo nyt.
IndyCar II ei ole Screamerin typpinen "Niki Laudaan ja menoksi" -peli, vaan monipuolinen, haastava ajosimulaatio. Oikeiden asetusten etsiminen vie aikansa, samoin kullekin radalle sopivan ajotyylin hiominen. Aluksi kontrollit saattavat tuntua turhankin vaikeilta, mutta sujuvan ajorytmin löytyminen tuo ansaittua tyydytystä. IndyCar II tarjoaa ajopelifanaatikolle kaluttavaa viikoiksi, jopa kuukausiksi, eikä siitä nauttiminen vaadi edes maailman nopeinta Pentiumia.
92
