Amerikassa kaikki on suurempaa, autokilpailutkin. Indycar-kilpailut ovat amerikkalaisten nopeampi ja rankempi versio Formula ykkösistä. Autot ovat huippukalliita turboahdettuja metanolihirviöitä, joilla ajetaan pääosin ovaaliradoilla, joilla nopeudet ovat aivan omaa luokkaansa.
Varsin tuntematon Papyrus Publishing teki muutama vuosi sitten senaikaiset mikrot huomioon ottaen harvinaisen realistisen autopelin Indianapolis 500. Aihe oli sama kuin nyt, mutta silloin valittavana oli vain yksi rata. Tällä kertaa kaikkea on enemmän, näyttävämmin ja tarkemmin.
Pitkin ovaalia
Vaikka Indycaria ajetaan hyvin monenlaisilla radoilla, suurin osa kilpailuista käydään kuitenkin ovaaliradoilla, joissa on mutkia vain vasemmalle. Ovaaliradoilla ajetaan erittäin lujaa, joten autotkin ovat raskaampia ja tehokkaampia kuin muuten varsin samankaltaiset Formula ykköset.
Indycar Racing on tarkka simulaattori kilpa-autoilusta. Ajaminen ei todellakaan ole helppoa, vaan menestyminen vaatii kaikkien kahdeksan radan ominaisuuksien opettelua ja oikeiden ajolinjojen valintaa. Radat on toteutettu pikkutarkasti esikuviensa mukaisiksi ja ennen kilpailua on syytä harjoitella niin kauan, että jokainen nyppylä ja mutka on muistissa. Itse kilpailussa ei enää ole aikaa ihmettelyyn.
Auton käyttäytyminen on onnistuttu saamaan todella oikean tuntuiseksi. Rajut kiihdytykset saavat perän viipottamaan puolelta toiselle, jos pitoa ei ole tarpeeksi. Muutenkin tärkeät asiat, kuten ali- tai yliohjautuvuus, on otettu huomioon, aerodynaamiset ominaisuudet jopa niin pitkälle, että riittävän kovassa vauhdissa toisen auton takana voi peesata ilmanvastukselta suojassa.
Onneksi peliin pääsee pehmeästi sisään. Realistisuutta, aputoimintoja ja muita valintoja on riittävän monipuolisesti, jotta asioihin voi keskittyä vähitellen. Auton pitäminen ehjänä edes yhden kierroksen ajan kunnon nopeuksilla sateisessa säässä ja realistisimmilla asetuksilla onnistuu vasta monen istunnon jälkeen.
Varikkojen velhot
Yhtäkään kilpailua ei voiteta pelkästään ajamalla, vaan varikolla kuluu aivan varmasti enemmän aikaa kuin ratin takana. Auton virittäminen on taidetta, jossa etsitään tasapaino nopeuden, renkaiden pidon ja ilmanvastuksen välillä. Renkaiden ilmanpaineet ja koostumus, siivekkeiden kulmat, iskunvaimentimien jäykkyys, vaihteiden välitykset sekä renkaiden ripustuskulmat ovat vain muutamia keinoja, joiden avulla autoa yritetään saada mahdollisimman nopeaksi ja ohjattavaksi.
Parasta (tai rasittavinta) hommassa on se, että viritysrumba odottaa ennen jokaista kilpailua. Radoilla on omat kummallisuutensa, mutta myös kilpailujen sääolosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti auton säätöihin. Käytännössä virittely tapahtuu niin, että ensin tehdään karkeat perussäädöt, ajetaan pari kierrosta kokeeksi, tarkennetaan säätöjä ja ajetaan taas koekierrokset. Näin jatketaan kunnes on löydetty mahdollisimman hyvä kiihtyvyys, nopeus, renkaiden pito ja kohtuullinen bensankulutus.
Aikaa kuluu senkin takia, että auton kilpailukäyttäytyminen tulee esille vasta kun renkaat ovat lämmenneet parin kierroksen ajamisella. Tiettyjen auton perusominaisuuksien hallinta tai niiden oppiminen pelailun myötä on aivan välttämätöntä. Sen verran tekijät ovat kuitenkin tehneet myönnytyksiä, että malliksi mukana on muutamat valmiit asetukset.
Kuvakulmia
Realismi ei lopu pelkästään insinööritaitoihin tai nippelitietoihin. Samaa pilkuntarkkaa linjaa jatketaan grafiikassa. Nopealla mikrolla pääsee nautiskelemaan komeista yksityiskohdista autoissa, radoissa ja ratojen varsilla. Jokaista autoa koristavat yksilölliset maalaukset, ja merkit ja radat ovat täynnä mainoskylttejä, jarrutusjälkiä ja muuta tilpehööriä. Kolareissa renkaat lentelevät ja kipinät sinkoilevat savun ja pölyn keskellä.
Saavutuksia tai pahimpia töppejä pääsee seuraamaan hyvin toteutetuilla pikauusinnoilla. Kuvakulmia on auton sisältä ja ulkoa, mutta dramaattisimpia ovat filminpätkät tv-lähetyksien tapaan radan varsilla olevista kameroista. Tunnelma on kuin telkkarissa, paitsi tällä kerralla ratissa olenkin minä.
Nopeus ja sulavuus ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin kauniit kuvat, joten onneksi yksityiskohtaisuutta voi säätää itse tai antaa koneelle pienin sallittu näytön päivitysnopeus, jolloin grafiikan tarkkuus määräytyy dynaamisesti pelin edetessä. Hyvä idea, joka pitää huolen siitä, että mitään yllättävää tökkimistä ei pääse tapahtumaan.
Nautittavaa tarkkuutta
Oikeastaan ainoa narisemisen aihe on vaatimaton äänipuoli. Moottoreista kuuluu pateettista ininää ilman mitään voiman tuntua eikä kolareitakaan säestetä pellin kolinalla vaan epämääräisellä mölinällä. Musiikki on aiheeseen sopivasti vauhdikasta, mutta kyllä peli olisi ansainnut huomattavasti munakkaammat ääniefektit lisäämään vauhdin ja voiman tuntua.
Pelin todellinen viehätys on viimeisten mutta sitäkin tärkeämpien sekuntien puristamisessa virittelyn, harjoittelun ja ajolinjojen jatkuvalla parantamisella. Simppeleitä sunnuntaikuskin sutaisuja on julkaistu kasapäin, mutta Indycar on tähän saakka realistisin, näyttävin ja nautittavin autopeli.
Indycar on autourheilusta innostuneen unelma. Pitäytyminen tiukasti realistisuudessa takaa kuitenkin samalla sen, että satunnaiselle ajelijalle se voi olla liian raskas paketti.
91
