Otetaan viisitoista kilpailua, vajaat kolmekymmentä kilpailijaa ja tuhansia kierroksia. Sekoitetaan yhteen ja nautitaan ovaalisesti.
Papyruksen Nascar-pelit ovat osoittaneet, että ovaaliradoilla ajamisen ei tarvitse olla tylsää. IndyCar Series iskeytyy samaan markkinarakoon, mutta vaihtaa rymistelevät peltilehmät siroihin Indy-autoihin.
Vain ruoska puuttuu
IndyCar Series ei turhia koreile. Ajamaan pääsee yksittäisten kisojen lisäksi kokonaista Indy-kautta tai pelkkää legendaarista Indianapolis 500 -kilpailua. Kisat voi lyhimmillään käydä kymmenen kierroksen pikaisina rykäyksinä tai täyspitkinä kahdensadan kierroksen megaspektaakkeleina. Kisoja ennen pääsee radalle hakemaan autoon oikeita säätöjä ja tekemään kovaa aika-ajotulosta.
IndyCarista pääsee heti jyvälle. Kolmen vaikeustason lisäksi ajamisen tueksi ja turvaksi voi kytkeä apuvälineitä, kuten sutimiseneston ja automaattivaihteet, jolloin peli on helpoimmillaan käytännössä arcadea ja pelaajan tehtäväksi jää auton pitäminen hyvällä ajolinjalla. Helpoimmalla vaikeustasolla vähänkään pidemmissä kisoissa aika-ajolla ei ole mitään merkitystä, sillä kisan aikana kärjen saa paitsi kiinni myös jätettyä takaspoilerin paremmalle puolelle parinkymmenen sekunnin hajuraolla.
Vaikeimmillaan IndyCar Series pistää hanttiin kunnolla. Pitkissä kisoissa täytyy ottaa huomioon renkaiden kuluminen ja bensan määrä, ja autokin on sen verran herkässä kunnossa, että seinäkosketuksella pilaa kisansa nopeasti.
Toisto alkaa käydä hermoille hyvinkin nopeasti. Ajaminen ei realistisimmillaankaan poikkea arcadevaihtoehdosta niin paljon, että se olisi totisen haasteellista, eivätkä konekuskit ole erityisen persoonallisia kilpakumppaneja.
IndyCar Series sopii myös sellaisille virtuaaliajajille, jotka eivät ole koskaan Indy-autoista kuulleetkaan. Mukana tulee ajokoulu, jossa käydään läpi Indy 500 -voittaja Eddie Cheeves nuoremman opastuksella kaikki tarvittavat asiat niin kisoista kuin niihin valmistautumisestakin. Oppitunteihin kuuluu kasoittain havainnollisia esimerkkejä, tietoa, ajovinkkejä ja harjoituksia. Kun kurssit on suorittanut, yllättyy itsekin siitä, kuinka paljon lajista on oppinut ja kuinka vähän aiemmin tiesi.
Lisäksi pelissä saa avattua keräilykortteja, joissa on kylmää numeerista faktaa, ja bonusvideoita, jotka valottavat lajin eri puolia eräänlaisina minidokumentteina. Oikein mielenkiintoista kamaa.
Kadonneen kaarteen metsästäjät
Indy-autojen ajaminen on parhaimmillaan tosi hauskaa, sillä Nascarin tavoin Indy-sarjaan kuuluu tiivis lähituntuma kanssakilpailijoihin. Konekuskit ajavat vakaasti oikeilla ajolinjoilla, eivätkä pahemmin väistele. Jos omasta autosta häviää hetkeksikin kontrolli, voi olla melko varma, että joku käy tökkäisemässä takapuskuriin.
Ohittamista on paljon ja se on nautinnollista. Ainoa tapa päästä tasavertaisen vastustajan edelle on hakeutua ensin edellä menevän imuun, kerätä lisää vauhtia ja sen jälkeen heittää rinnalle ja ohi. Konekuskit tekevät samaa. Yhden kisan aikana ohituksia tulee niin paljon, että laskut menevät sekaisin jo ensimmäisten minuuttien aikana.
Realistisilla asetuksilla vastaan tulee ongelma: autoissa ei ole peilejä. Ratin takaa ajettuna olisi tärkeää nähdä nopeasti ja yksinkertaisesti, mitä takana tapahtuu. Nyt ainoa keino on vaihtaa kuvakulma hetkeksi sojottamaan taaksepäin. Vaikutus on suunnilleen sama kuin jos kuski yrittäisi kisan aikana kurkkia olkapäänsä yli nähdäkseen mitä takana tapahtuu. Seinät siinä kolisee.
IndyCar Seriesin grafiikka pyörii erinomaisen sujuvasti, vaikka rataa kiertää yhtäaikaisesti 26 autoa. Itse pääosanesittäjät ovat siistejä ja radatkin ovat pelkistetyn toimivia. Äänet ovat perustasoa, vaikka kitararäminämusiikin kytkee oitis pois häiritsemästä. Moottorien äänet ovat nautittavaa kuultavaa.
IndyCar Series on väliinputoaja. Kisaaminen ei ole tarpeeksi realistista ollakseen kiinnostavaa, eikä tarpeeksi rämäpäistä ollakseen hauskaa. Vaikka yksikään osa-alue ei ole selvästi poskellaan, peli ei yksinkertaisesti sytytä. Tekijöiden olisi kannattanut päättää kumpaan suuntaan kallistua, arcadeen vai simulaation. Tällaisenaan IndyCar Series kaahaa kultaisen harmaata keskitietä niin että renkaat ulvovat.
Suurin ja kaunein
Indianapolis 500 on autourheilun legendaarisin kilpailu. Vuonna 1911 ensimmäistä kertaa käyty kisa kerää 250 000 katsojaa lehtereilleen seuraamaan aina yhtä huikean jännittävää kamppailua. Paras esimerkki tästä on vuoden 1992 kilpailu, jossa Al Unser Jr. voitti lähes neljä tuntia kestäneessä kisassa toiseksi tulleen Scott Goodyearin 0,043 sekunnilla. Terveisiä vaan formula ykkösten "Koskakohan tulee varikkopysähdys?" -jännitykselle.
79
