Supersankaripeli Infamousin tarina on liki raamatullinen. Tarkoituksena on päättää, maistaako sankari hyvän vai pahan juonipuun hedelmää.
Infamous: Second Son –toimintapelin nimi on kuvaavampi kuin tekijät todennäköisesti haluavat. Sonyn tiimeistä Infamous-sarjaa tehnyt Sucker Punch on pikkuveljen asemassa verrattuna Naughty Dogiin, jonka Uncharted-sarja yksinään oikeutti PS3:n olemassaolon. Kuin korostaakseen ylivoimaansa Naughty Dog tempaisi PS3:n finaaliksi vielä The Last of Usin, yhden koko konesukupolven tärkeimmistä teoksista.
Sony haluaa Sucker Punchin supersankaripeli Second Sonista ensimmäisen PS4:n superhitin. Toinen poika yrittää kerrankin olla ykkönen.
Pysy aina pikkuveljenä
Second Son sijoittuu Infamous 2:n jälkeiseen aikaan ja maailmaan. Yhdysvaltojen vainoharhainen lentokenttäturvallisuuskohellus on siirtynyt läpivalaisujonoista kaduille asti. Poliisit etsivät supervoimaisia ihmisiä, jotka ovat hallituksen vainoamia hylkiöitä, sillä yhteiskunta kohtelee supersankareita terroristeina. Päähenkilö Delsin Rowe on seattlelainen nuori mies, joka huomaa olevansa yksi supervoimilla siunatuista tai kirotusta ihmisistä. Delsinin isoveli Reggie on tietenkin poliisi, jonka tehtävänä on jahdata bioterroristeina pidettyjä super- ja antisankareita. Asetelmasta rakentuu peruskonflikti tarinalle ja veljesten välille.
Pelasin tunnin pituista demoa, jossa kuviosta sai esimakua. Pätkä alkaa tilanteesta, jossa Reggie pidättää huumekauppiaita sarjamurhannutta Fetch-tyttöä. Tytöllä on myös supervoimia, ja pelaajan pitää päättää, karkaako hän tytön matkaan rellestämään voimillaan vai tyytyykö perinteiseen supersankarointiin poliisin salaisena apulaisena ja Fetchin esiliinana.
Vaikka valintatilanne tuntuu turhankin keinotekoiselta (paina L2 ollaksesi sankari, R2 antisankarointiin), niin systeemi toimi demossa silti hyvin. Teema on tuttu aikaisemmista sarjan osista, joissa moraalimittari vääntää sankarin ominaisuuksia superroiston tai -sankarin suuntaan. Myös Second Sonissa kyvyt riippuvat suoraan siitä, minne moraalimittari sojottaa.
Second Son vie idean vielä pidemmälle, sillä voimien lisäksi valinnat vaikuttavat itse tehtäviin. Antisankarireitti ohjaa Delsinin ääripäässään psykoottisen murhaan suuntaan, sillä tehtävänä on hajottaa väkivalloin mielenosoitus. Supervoimilla se sujuu näppärästi, kunnes mielenosoittajia suojeleva mellakkapoliisi pyyhältää paikalle.
Pahisvoimilla pystyy muuttumaan savuksi, imeytymään ilmastointia myöten katolle, räjäyttämään voimakentän kuin käsikranaatin tai iskemään aluevahinkoa tekevän vimmaiskun. Siviilit ja poliisit saattavat yrittää antautua, jolloin vastustajat voi vain sitoa maahan tai polttaa savuna ilmaan. Tuhkaaminen tietenkin vääntää mittaria pahojen suuntaan, mikä lisää voimia entisestään.
Lähitaisteluliikkeiden lisäksi antisankari pystyy ampumaan käsistään energia-ammuksia, mutta ainakaan demossa tulittaminen ei ollut järin tehokasta. Vastustajat kaatuivat nopeimmin, kun teleporttasi kohteesta toiseen ja iski parilla nopealla sarjalla miliisit maahan.
Demossa pahispuu vaikuttaa varsin vapaamuotoiselta riehumiselta ja kaidempi hyvistely tuntuu selvästi tehtävävetoisemmalta. Hyvien puolella tuhotaan huumekauppiaiden varastot Fetchin kanssa yhteistyössä. Suunnitelmana on, että Delsin etsii huumekätköt, jotka Fetch räjäyttää pahisvoimillaan.
Hyvien jengissä Delsinin voimat eivät ole samanlaisia massatuhotaikoja kuin pahispuussa. Demossa sankarivoimat keskittyivät yksittäisten kohteiden tuhoamiseen lähi- ja kaukotaistelulla, mutta hyvispuun vahvuutena on pahaa vapaampi liikkuminen. Supersankari pystyy lentämään pidempiä matkoja kuin antisankari teleporttauksellaan, joten rakennusten tutkiminen ja parkourmainen kiipeily kaupungin katolla onnistuu sujuvammin hyvien jengissä.
Eroa käytetään hyväksi myös tehtävissä. Perinteisessä seuraamistehtävässä jengiläisten autoa varjostetaan loikkimalla supervauhtia katolta toiselle. Infamousin hiekkalaatikkomaailma toimii hyvin, sillä koko kaupunki on kuin rakennettu kiipeilytelineeksi. Alhaalla kadulla ihmiset hoitavat asioitaan, mutta reagoivat supervauhdilla ohi kiitävään sankariin hälyttämällä poliisit paikalle, mikä herättää heti seurattavien roistojenkin kiinnostuksen. Ylhäällä katolla saa kytätä rauhassa.
Maistiainen
Lyhyt demo antoi hyvän maistiaisen kuun lopussa ilmestyvästä toimintapelistä. Demossa tosin useat asiat on otettu pois päältä. Hyvis-pahismittari ei toimi, sillä voimat ovat ilmeisesti koko ajan tapissa. Vaikeustasosta on paha sanoa mitään, koska kuoleminen tuntui mahdottomalta eikä energia loppunut koskaan kesken. Taistelu oli puhdasta rämpyttämistä ilman suurempaa sisältöä, sillä vastustajat heittäytyvät selälleen liki ilman vastarintaa. Onneksi myös poliiseilla on supervoimia. Kytät pystyvät heittämään itsensä katolle tai nostamaan asfaltin ympärilleen bunkkeriksi, jonka ampuma-aukosta on hyvä räiskiä turvassa.
Graafisesti Infamous on ihan jees -tasoa. Kun ruutu täyttyy efekteistä, ruudunpäivitys tuntui jopa kyykkäävän. Koodi tosin oli keskeneräinen ja pelattava versiokin vain demo. Vastapainoksi käsikirjoitus ja ääninäyttely ovat pelistandardeilla jopa hyviä. Hahmojen sanailu on pikkunokkelaa nokkapokkaa, mikä luo aina hyvää fiilistä.
Näkemäni perusteella Infamous: Second Son on hyvää viihdettä, mutta ei mikään pelihistoriallinen merkkiteos, joka perustelisi yksinään PS4:n ostoa. Eniten kiinnostaa, miten juonipuusysteemi on saatu upotettua kokonaiseen seikkailuun. Onko valinnoilla oikeasti yhtä suuri vaikutus pelitapahtumiin kuin demo antaa ymmärtää?
PS4
Ilmestyy 21. maaliskuuta
