iPadin komeimmassa pelissä miekkaillaan mies miestä vastaan. Kamppailut ovat totista vääntöä, sillä panoksena on paluu pelin alkuun.
Infinity Bladet ovat iPadin toimintapelien parhaimmistoa. Vaikka nopeita ja täsmällisiä ohjausliikkeitä on vaikea toteuttaa pelkällä kosketusnäytöllä, Chair-kehitystiimi on saanut miekkakaksintaisteluistaan sujuvan nautinnollisia.
Näyttävistä taisteluistaan ja kevyistä roolipelimausteistaan huolimatta Infinity Blade -sarjaa on alusta lähtien vaivannut pinnallisuus. Peli heittää tuon tuosta vastaan pomoja, joita vastaan ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia. Väistämättömästä kuolemasta seuraa paluu pelin alkuun, mutta entiset kokemustasot ja varusteet säilyttäen. Ideana on sahata helpompia kohtia uudelleen ja uudelleen, kunnes sankari kehittyy riittävän vahvaksi kohtaamaan tien pysäyttäneen pomon.
Sen verran Chair on ottanut aikaisemmista yrityksistä opikseen, että Infinity Blade III muistuttaa jo oikeaa peliä. Sisältöä on runsaasti aiempaa enemmän, mutta samoissa maisemissa vaeltelusta ja vastustajien kierrättämisestä ei ole päästy vieläkään eroon.
Kilven takana on nainen
Kolmannen Infinity Bladen juoni on täyttä hepreaa, jos ei ole pelannut aiempia osia. Pelin päähenkilö on kuolematon Siris, joka on lyönyt Jumalkuninkaan ja pelastanut kylänsä. Siris vapauttaa Ikuisuuksien miekan takoneen Salaisuuksien työläisen, mutta tulee petetyksi. Onneksi avuksi lyöttäytyy Isla-neito, joka on lähes Siriksen veroinen soturi. Fantasiaa ja scifiä yhdistelevä juoni on melkoinen pala purtavaksi.
Kuten juonesta arvaa, ohjattavana on nyt kaksi hahmoa. Edeltäjiään selvästi pitempi tarina on jaettu viiteen lukuun, joita pelataan vuoronperään Siriksella ja Islalla. Kamppailujen välissä nuollaan haavoja linnakkeessa, jonka tarjontaan kuuluvat sepän paja, taikajuomatehdas ja jalokivitakomo. Piilopaikan lisäys ei ole uudistuksena suuren suuri, mutta kaivattu, sillä pieni hengähdystauko varusteita parissa tekee taistelurumban lomassa terää.
Mainiota taistelusysteemiä ei ole turhaan sorkittu. Vastaan marssii monenkokoista ja -näköistä mölliä vihamielisistä miekkamiehistä valtaviin lohikäärmeisiin. Vastustajien liikkeitä on osattava ennakoida, jotta osaa ajoittaa väistöt, suojaamisen ja torjunnat oikein. Oikea-aikaisen väistön tai torjunnan jälkeen kompuroivaa vastustajaa pääsee säälimättä kurmottamaan. Lisäksi pakkaa sekoitetaan magialla, lyöntisarjoilla ja voimaiskuilla, joiden ajoituksen kanssa pitää olla tarkkana.
Kun kamppailun säännöt sisäistää ja vastustajien liikevalikoima tulee tutuksi, kaksintaisteluista tulee nautinnollista tanssia, jossa pitää pysyä vastustajan rytmissä ja osata talloa oikealla hetkellä vihulaisen varpaille mahdollisimman kivuliaasti. Lisäsyvyyttä kamppailuihin tuovat hahmojen toisistaan poikkeavat taistelutyylit. Siris käyttää sujuvasti niin miekka-kilpi-yhdistelmää, kahta yhden käden miekkaa kuin raskaita kahden käden aseitakin. Islan taistelutyyli on akrobaattisempi. Vaihtoehtoina ovat varsijousi, napakat potkut ja terävät tikariniskut.
Miekkamies on palkkansa ansainnut
Infinity Bladen maailma on kaunis mutta staattinen. Fantasiaympäristöissä liikutaan kuin interaktiivisessa kuvakirjassa tökkimällä vihollisia, arkkuja, avaimia ja ovia, minkä jälkeen taistellaan tai katsellaan välivideoita. Kun viimein kohtaa sen parikymmentä kokemustasoa itseään voimakkaan pomon, mielen valtaa turhautuneisuus. Pelissä edetään hitaasti. Suurin osa peliajasta on silkkaa pään hakkaamista seinään.
Apple ei ole tainnut lukea Diablon huutokaupan sulkemisesta, sillä omppufirma tarjoaa Infinity Bladessa oikotietä onneen ja parempaan varustukseen, jos on valmis sijoittamaan sankariinsa oikeaa rahaa. Supermiekan ostaminen saattaa tuntua hetken hyvältä ajatukselta, mutta samalla huippuvarusteet rikkovat pelin tasapainoa. Mitä iloa on päihittää hetki sitten kovan haasteen heittänyt vastustaja kahdella iskulla? Työlästä tai ei, minä hankin varusteeni hiellä ja verellä ansaituilla kultakolikoilla, en euroilla.
Hahmonkehitys on pakon sanelemaa grindaamista, mutta se on sentään vivahteikkaampaa kuin ennen. Uutta on muun muassa se, että suoritusarvojen (terveys, hyökkäys, puolustus ja magia) korottamisen lisäksi hahmot voivat saada passiivisia taitoja. Terveyspuuhun satsaaminen palkitaan regeneraatiokyvyllä. Hyökkäykseen panostava voi sivaltaa vastustajaan ylimääräisen megaiskun onnistuneen iskusarjan jälkeen.
Sitä saa mitä tilaa. Infinity Blade III on kunniakas päätös kuolemattoman miekkamiehen legendalle. Keitoksen maku on kovin tuttu ja kyllästyminen meinaa iskeä, mutta vajaan tunnin annoksina kuolettavat kaksinkamppailut ovat kelpo viihdettä.
Kovia kokenut Siris saisi jo kuolla viimeisen kerran. Hän on leponsa ansainnut.
Markus Lukkarinen
81
