Nuoremmanpuoleiset lapset ovat syrjitty ryhmä tietokonepeleissä, mutta löytyypä heillekin aina jotain. Putt-Puttit ovat oiva esimerkki kohderyhmäänsä ymmärtävistä peleistä, mutta entäs jos voittoa yritetään maksimoida maustamalla peliä myös aikuisille sopivaksi? New Worldin Inherit The Earth on seikkailupeli, joka seisoo jalka kummassakin leirissä.
Eläinten kansoittama maapallo on onnen tuutulinna, kunnes tieto Myrkyjen jalokiven anastamisesta saapuu vuotuisille markkinoille. Eri lajien välit rakoilevat uhkaavasti, ja paikalle sopivasti osunut Rif-kettu saa syyt niskoilleen. Hyvänä puhujana Rif lupaa etsiä kadonneen jalokiven ennen kuun loppua ja todistaa näin olevansa syytön. Aikarajaa painottaakseen vallisikojen kuningas kaappaa Rifin tyttöystävän ja uhkaa tehdä tästä lattiamattoa. Rif aloittaa etsintänsä peuran ja villisian saattelemana.
Kaikenikäisille
Jo alussa käy selväksi, että Inherit the Earth pyrkii olemaan koko perheen peli. Sankarit ovat kaikki eläimiä, ja muutenkin maailma on satutyyliin toteutettu. Mukaan on myös yritetty saada vanhempaan yleisöön vetoavaa syvyyttä pohjustamalla maailma nykypäivään. Maailmasta lähteneet ihmiset ovat jättäneet jälkeensä erilaisia rakennuksia ja raunioita, joita pelaaja saa tutkia aarniometsiä samotessaan. Kieltämättä peliin tuleekin näin hieman scifi-virettä, mutta liian vähän. Lapset varmasti nauttivat ITE:n juonenkäänteistä ja sopivan mustavalkoisista henkilökuvista, mutta vanhemmat juoni jättää valitettavan kylmäksi.
Koko perheelle suunnatuissa seikkailuissa on usein se ongelma, että ne ovat liian helppoja vanhemmille pelaajille. Näin käy myös ITE:lle, jonka ongelmien rakentamisessa on sorruttu outoon hybridimalliin. Itse ongelmat koostuvat lähinnä oikea esineen löytämisestä ja tuomisesta sopivalle henkilölle. Tyypillisessä tapauksessa tulevan tehtävän vaikeutta kuvaillaan usealla lauseella, mutta todellisuudessa pelaajan täytyy vain kävellä oikeaan paikkaan ja poimia esine. Tämä yksioikoisuus alkaa ärsyttää vanhempaa pelaajaa todella nopeasti, vaikka varmasti sopiikin nuoremmille ensikertalaisille. Peliä on yritetty pitkittää painottamalla esineen etsimiseen kuluvaa aikaa. Nyt pelaaja joutuu harhailemaan mailikaupalla korvessa ja vierailemaan kaikissa mahdollisissa paikoissa ennen esineen löytymistä. Ja tietenkin mukaan on aina tilaisuuden tullen ängetty hehtaarilaajoja sokkeloita, joiden läpäisy ilman kartoittamista on kiven takana.
Hyvän näköistä helppoutta
Seikkailun helppokäyttöisyyteen on panostettu, ja pelin ohjailu sujuukin suoraan LucasArtsilta pöllityllä systeemillä. Ruudun alalaidasta voi hiirellä valita haluamansa toiminnan sekä ikoneina esitetyt esineet. Onpa mukana myös tuttu toiminnan automaattivalinta, eli oikeaa hiirennappia painamalla peli valitsee mielestään kohteeseen sopivimman toiminnon. Esikuvansa mukaisesti systeemiä on todella mukava käyttää. Myös keskustelukohtaukset sujuvat tuttuun tyyliin Rifin valitessa sanottavansa ruudun alalaitaan ilmestyvistä vaihtoehdoista.
Graafisesti ITE on mannaa näköelimille. Taustat ovat siististi ja värikkäästi piirrettyjä ja muistuttavat paljon Westwoodin Kyrandia-sarjaa. Myös hahmot ovat kauniisti toteutettuja, joskin animaatioon olisi voitu panostaa hieman enemmän. Pelin musiikkikaan ei haukkuja saa ja kuulostaa hyvältä niin Blastikalla kuin Rolandillakin. Toteutuksen suurin miinus tulee äänitehosteista. Ne ovat kyllä hyvin toteutettuja, mutta äänenvoimakkuus on yleensä muutamia satoja desibelejä liian suuri musiikkiin verrattuna. Vaikka sisäinen äänensäätö löytyykin, ei siitä ole mitään huomattavaa hyötyä.
Peli vaatii pitkää pinnaa, eikä näin oikein sovi nuoremmillekaan pelaajille. Yrityksestä luoda kaikille sopiva peli onkin tullut luomus, joka ei sovellu oikein kenellekään.
71
