Kaikki saa alkunsa, kun universaali verotoimisto IRSD huomaa sankarin viime vuosina luistelleen veronmaksusta ja päättää ryhtyä keräämään saataviaan. Laddilla on vain 28 päivää aikaa kerätä IRSD:n vaatimat miljoonat tai häntä odottaa tuskallinen loppu.
Psygnosiksen seikkailupeliesikoisessa pelaaja astuu galaksia kiertelevän pikkuvarkaan nahkahousuihin hyvin rexnebularmaisissa tunnelmissa. Tosi vaikeasti, kylläkin.
Tapahtunut tähän mennessä
Innocent Until Caught tuntuu yllättävän hankalalta paketilta, sillä jostain maagisesta syystä jämähdin kiinni pelin alkumetreille. Joko syy on pelissä tai minussa, mutta kaikesta yrittämisestä huolimatta ei seikkailu tunnu etenevän. Varsinaisen arvostelun saatte lukea pirunnyrkin vihdoin ratkettua ja pelin edettyä edes puolen välin paikkeille. Nyt kuitenkin ensivaikutelmia tähänastisen pelikokemuksen pohjalta.
Innocent alkaa Laddin laskeuduttua läheiselle planeetalle, jonka kaupunkinäkymät ovat melko kauniisti piirrettyjä. Seikkailun johto onnistuu erittäin sierrahtavalla käyttöliittymällä, jossa eri toiminnot valitaan oikeaa hiiren namiskaa painamalla. Ikonit on jokainen animoitu, esimerkiksi kävely-optiossa ikoni muuttuu jalkojaan viskovaksi tikku-ukoksi. Tämä käy pitemmän päälle todella hermoille, kuten myös ruudun alalaidasta löytyvä inventaario. Kaikki mukaan otettavat kamat voi kasata varattuun tilaan oman makunsa lailla, eli sikin sokin toisensa päälle, eikä oikeaa tavaraa pian tahdo löytää roinapinon keskeltä. Muutenkin kamanhallinta kaipaisi viilausta, sillä esineiden käyttö keskenään on todellista pikselinviilausta. Kaikesta huolimatta systeemi on kuitenkin kohtuullisen toimiva.
Musapuolella ei Sound Blaster suostunut toistamaan ensimmäistäkään nuottia, vaan ulvoi kuin kiimainen susilauma. Rolandin kautta luritukset sentään kuuluvat, mutta rasittavaan vongutukseen kyllästyy alta tunnissa. Yleisesti pelin äänimaailma kaipaisi kohennusta, sillä efektejäkään ei turhan rutkasti viljellä. Innocent yrittää myös epätoivoisesti olla hauska, mutta valitettavasti epäonnistuu lähes totaalisesti, sillä suurin osa vitsinpoikasista on keskitetty vyötärön alapuolisille alueille. Dialogia katsellessa tuleekin lähinnä sääli pelin käsikirjoittajia.
Kaikesta valituksesta huolimatta Innocent ei kuitenkaan tunnu totaalisen epäonnistuneelta, mutta siitä voin kirjoitella syvemmin vasta pelissä pitemmälle päästyäni.
