Rata-autoilujen sankkaan massaan ei ole kovin moni uskaltanut lyödä kiilaa. Codemasters osoittaa, että vapaus on hieno asia.
Unkarilaisen Invictuksen toinen PC-peli Insane hylkää tavallisen ratakaahailun ja antaa pelaajan itse päättää omista ajolinjoistaan ja reiteistään. Kilpailemiseen on uusia ideoita keksitty oikein reippaasti, mutta silti ei sorruta turhan itsetarkoitukselliseen kikkailuun. Asiat on tehty niin yksinkertaisen kauniisti, että miksei kukaan ole aikaisemmin tällaista hoksannut?
Itse asiassa on, sillä jeepeillä krossaaminen vapaassa maastossa on päivän sana ja 4x4-pelejä tulee leegio. Ensimmäiseksi ehtinyt Insane lyö pohjatuloksen, jonka päihittämisessä muilla on hommia. Saapa nähdä, pystyykö esimerkiksi ennakkoon kovasti hypetetty Terminal Realityn 4x4 EVO pistämään kapuloita Codemastersin vanteisiin.
Totaalinen voitto
Insanen yksittäisissä kilpailuissa pääsee muokkaamaan kisan jokaista osa-aluetta aina vuorokauden ajasta lähtien. Ajamaan pääsee kaikille avatuille radoille mitä tahansa kilpailua ja millä tahansa avatulla autolla. Radat ja autot avataan kampanjamoodissa, joka on Insanen selkäranka.
Kampanjassa kilpailut jakaantuvat viiteen luokkaan. Jokaisessa luokassa pitää kerätä tietty määrä pisteitä, jotta seuraava luokka avautuu. Luokat sisältävät kolmen eri tyypin kilpailuja, joita pystyy ajamaan itseään miellyttävässä järjestyksessä parin pakollisen kilpailun jälkeen. Erityyppiset kilpailut ovat Insanen suurinta herkkua, sillä ne eroavat melkoisesti tavallisesta radan tahkoamisesta.
Lähimpänä tuttua ratakaahailua on Off-Road Race, jossa maastoon on siroteltu portteja ratamaiseen muotoon ja tarkoitus on kiertää ne järjestyksessä. Lippusiimalla merkittyä rataa saa käyttää, mutta oikopolut ovat sallittuja ja jopa suotavia.
Return the Flag- ja Capture the Flag -kisoissa taas leikitään kahta erilaista lipunryöstöä. Return the Flagissa on tarkoitus noutaa lippu ja palauttaa se maalialueelle. Koska vain palauttaja saa voittoon oikeuttavia pisteitä, on muiden yritettävä osua lipunkantajan autoon ja ryöstää lippu tältä. Capture the Flagissa on tarkoitus pitää lippua hallussaan niin pitkään kuin mahdollista. Lisäpisteitä saa, jos onnistuu kiertämään maastossa olevia portteja.
Jamboreen ideana on kiertää maastossa olevia portteja, jotka aktivoituvat yksitellen. Vain ensimmäinen portille ehtinyt saa pisteen, joten periaatteessa kisaaminen on jatkuvaa portilta toiselle hurjastelemista. Käytännössä taktikoiminen on paljon suuremmassa roolissa.
Lisää porttien metsästystä on Gate Huntissa ja Pathfinderissa. Edellisessä on tarkoitus kerätä portteja yksinkertaisesti ajamalla niistä läpi. Maastossa on vain tietty määrä portteja, joten kisaamisesta tekee mielenkiintoisen ärhäkkä kuka ehtii ensin -henki. Pathfinderissa puolestaan kaikkien on tarkoitus kiertää kaikki radalla olevat portit, mutta järjestyksen ja omat reittinsä saa valita vapaasti.
Seitsemäs laji on Destruction Zone, jossa kerätään pisteitä törmäilemällä muihin ja pyrkimällä olemaan ainoa, jonka auto on parkkeerattu radalla olevien vihreiden rastien päälle.
Joka lajissa on omat hyvät puolensa, mutta Jamboree on kisoista ehkä mielenkiintoisin. Se avaa eniten mahdollisuuksia taktikointiin. Kaikille porteille on turha lähteä huristamaan, koska saattaa olla fiksumpaa jäädä valmiiksi kärkkymään jo seuraavaa porttia.
Muita tylsempiä yksinpelattavia ovat molemmat lipunryöstöt ja Destruction Zone. Return the Flag menee välillä turhauttavaksi lippuauton perässä ajeluksi, kun taas Capture the Flagia riivaa ajoittainen autosumppu, kun lippu vaihtaa omistajaa tuhkatiheään pienellä alueella kolaroidessa.
Destruction Zonen huono puoli on rastin päällä nyhjääminen, etenkin silloin kun samassa paikassa on kiehnäämässä parikin koneen autoa itsensä lisäksi. Tokihan koneen laitteita voi pyrkiä romuttamaan niihin törmäilemällä, mutta kolaroimisessa on se riski, että vauhdinoton aikana toinen rastin päällä maannut koneen ajaja päättää lähteä myös hakemaan vauhtia, jolloin rastille yksin jäänyt konekuski kerää komean pistesaaliin.
Kevyttä ja raskasta kalustoa
Kilpailujen kaikissa viidessä luokassa on ajettavana oman tyyppisensä autot. Ensimmäisessä luokassa tarjolla on urheilukilpureita roimasti kustomoidusta Kuplasta jenkkimaastureihin. Toisessa luokassa vallalla ovat erilaiset maasturit.
Kolmannessa pääsee huristelemaan raskaalla kalustolla, sillä ajettavaksi tarjoutuu erilaisia kuorma-autoja ja armeijan kahdeksanpyöräinen voimanpesä. Neljännen luokan muodostavat hulvattomat pick-upit, kun taas viimeisessä luokassa saa ajettavakseen hilpeän ketterät, rantakirppumaiset maastovempaimet, jotka ovat kevyitä mutta samalla mielettömän tehokkaita.
Eri luokkien autojen ajotuntuma on selkeästi erilainen ja luokkien sisälläkin on eroja. Codemastersille tyypilliseen tapaan ajotuntuma on hiottu timantintarkaksi, oli välineenä sitten näppäimistö tai ratti. Ajokuvakulmia on runsas määrä ja todellista haastetta kaipaavat voivat ajaa vaikkapa ratin takaa. Kannattaa varautua melkoiseen höykytykseen.
Mielettömän hieno keksintö on käyttää hiirellä ohjattavaa kameraa, jonka kanssa voi vilkuilla ympärilleen varsin vapaasti. Käyttöäkin sille on, sillä esimerkiksi osa tavoiteltavista porteista on välillä sen verran kiperissä paikoissa, että niiden hakeminen katseella on käytännön pakko.
Radat, tai tarkemmin ottaen kartat, on jaettu erilaisiin teemoihin. Esimerkiksi Afrikassa kaahataan savannilla, kun taas Yosemitella liukastellaan lumen ja jään keskellä. Turhan tarkkoja teemat eivät ole, vaan Walesissakin ajellaan huikeiden kukkuloiden keskellä. Kaiken kaikkiaan kartat ovat kuitenkin hauskoja ja täynnä jäyniä kohtia, jotka vaativat kuljettajalta huolellisuutta.
Lisätunnelmaa luovat vielä luonnonhelmassa juoksentelevat biisonilaumat ja muut luontokappaleet. Ei, niitä ei voi ajaa sohjoksi.
Raskaat huvit
Insane kuuluu niihin peleihin, joiden laitevaatimukset ja -suositukset kannattaa ottaa tosissaan. Testikokoonpanolla peli pyöri pääasiassa ihan kelvollisesti, kun ei ryhtynyt ahnehtimaan liikaa resoluutiota ja malttoi pitää yksityiskohdat kurissa. Insanen automaattiasetukset, joissa peli pudotteli itsekseen ylimääräiset hienoudet pois sitä mukaa kun ruudunpäivitys laski, tuntuivat toimivan ihan mainiosti.
Syy koviin laitteistovaatimuksiin löytyy vähemmän yllättävästi grafiikkamoottorista. Vaikka maastot eivät mahtipontisen hohdokkaita olekaan, ne ovat täynnä pieniä kumpuja ja töyssyjä sekä isoja jylhiä kukkuloita. Joillakin radoilla on vielä tiheää metsikköä ja pöpelikköä sekä rakennuksia, ja kun siihen lisää vielä railakkaan vesisateen, niin johan menee kone tukkoon. Hienoja ja toimivia juttuja kaikki tosin ovat, ei sitä käy kieltäminen.
Myös autot ovat yksityiskohtaisuudessaan tavattoman hienoja. Ne menevät nätisti solmuun isoista pudotuksista, akselit vääntyvät, pikkuosat irtoilevat ja muuta sellaista. Kaikilla autoilla on myös muutama erilainen maalausvaihtoehto, joten kilpailemisen saa kivasti miellyttämään omaa silmäänsä.
Äänimaailma noudattaa hyväksi havaittua peruslinjaa: autojen pörinät sopivat peliin mainiosti, kun taas muissa äänissä ei ole mitään ihmeellistä. Musiikki jää kokonaan taka-alalle puhtaaksi taustamusiikiksi.
Invictuksella on paketti hyvin kasassa. Peli on mainiossa tasapainossa, eikä mitään suurta valittamisen aihetta ole. Ennemminkin on paljon kiiteltävää tuoreen lähestymistavan ansiosta. Uudet ideat ovat aina tervetulleita ja etenkin silloin kun ne ovat näin onnistuneita. Insane on kuin raikas tuulahdus autopelien tunkkaisessa massassa.
89
