Mielipuolisen kieroutunut varjoplaneetta on onnellisten ihmisten paikka. Ainakin minun mielestäni.
Sivulta kuvatut luolastoräiskinnät ovat olleet suosikkejani jo 90-luvun taitteesta lähtien. Voi sitä riemua, kun digimyynti herätti lajityypin uudelleen henkiin. Modernit lentelyt eivät tyydy vain kamppailuun painovoimaa vastaan ahtailla käytävillä, vaan vievät sokkelolentelyä eteenpäin uusilla ideoilla.
Synkän tyylikäs Insanely Twisted Shadow Planet ynnää yhtälöön eteenpäin piiskaavan metroidmaisen rakenteen ja lumoavan graafisen tyylin.
Pimeä tähti
Lentävissä lautasissa asuvien muukalaisten merkillinen maailma joutuu pimeyttä tihkuvan avaruusmömmön haltuun. Valtavat koneet möyhentävät ja murjovat planeettaa, jonka flora ja fauna muuttuvat tunkeilijoita suojeleviksi hirviöiksi. Maailma pelastetaan kurmottamalla vaarallisissa tunneleissa majailevia petoja monitoimialuksella.
Kevyellä inertialla höystetty ufo lentää tatin osoittamaan suuntaan. Toisella tatilla ja liipaisimella käytetään yhdeksän työkalun ja aseen arsenaalia. Ufoon pultataan alkumetreillä vain toimintavihjeitä antava skannerisäde, energiapyssy ja tarttumakoura. Vähitellen varustepakkia laajennetaan muun muassa laserilla, kauko-ohjattavalla ohjuksella ja kivisirkkelillä.
Laitteiden käyttö opetetaan ammuskelun lomassa puolihuolimattomasti huomaamatta. Ensin eteen tulee ainoastaan uutta härveliä hyödyntäviä paikkoja ja kavahtavia vihollisia, jonka jälkeen tuore kikka kolmonen sekoitetaan vanhoihin.
Kanuunoilla harvennetaan pienistä sittiäisistä ruudun kokoisiin pomomörreihin vaihtelevaa kummajaiskaartia. Osa öhkömönteistä rynnii suoraan päälle, toiset ampuvat ja kolmannet tekevät molempia. Väistely on yhtä tärkeää kuin tarkka sihti. Kakkostatti määrää aktiivisen aseen tulituksen suunnan.
Suora hyökkäys ei ole aina paras puolustus, sillä tietyt viholliset suojaavat itsensä etupuolelta. Otukset ilmestyvät luoliin hetken päästä uudestaan, mutta se ei minua kiusannut. Kun lopulta totuin otusten elkeisiin, ohitin suurimman osan nopeilla ohjausliikkeillä.
Putkiaivot
Varjoplaneetta ja sen asukkaat kuvataan pataponmaisilla mustilla silhueteilla, joiden yksityiskohtia tehostetaan kirkkailla väreillä. Tarkkojen silhuettien taustalla vierivät sumuiset maisemat piirretään yhden värin sävyillä, mikä luo näkymiin jännän kontrastin. Luolaston jättimäiset koneet ja muut kookkaat kohteet herättävät kysymyksiä siitä, mihin ihmeeseen niitä käytetään. Jäyhän jykevää fiilistä pohjustetaan tanakan bassovoittoisilla ääniefekteillä ja Dimmu Borgirin biiseillä.
Mahtavia näkyjä ja ääniä rytmitetään klassisella, mutta aina yhtä koukuttavalla Metroid-rakenteella. Matkan varrella tulee jatkuvasti eteen paikkoja, joista pääsee eteenpäin vasta myöhemmin saatavilla varusteilla. Toisin kuin Metroideissa, harhailu ei kuulu ohjelmaan. Kattava kartta näyttää tarkasti seuraavan kohteen sijainnin. Skanneri jättää karttaan symbolin siitä, mitä laitetta lukittuun, tukittuun tai muuten vain outoon paikkaan tarvitaan.
Suurin osa varusteista on karttaan merkattujen valtavien pomo-otusten hallussa, joten niitä ei tarvitse liiemmin etsiä. Pomojen kaataminen vaatii enemmän hoksottimia kuin refleksejä, mutta kumpaakaan ei kaivata poskettomasti. Kuolin pomomatseissa yhteensä ehkä parikymmentä kertaa ja useimmiten tyhmyyteeni.
Sama pää hidasti, mutta ei pysäyttänyt, etenemistä toiminnallisissa pulmapaikoissa. Loogisissa pulmissa muun muassa heijastetaan lasersäteitä siirrettävillä prismoilla, tuupitaan voimasäteellä palikoita ja käännetään maailmaa 90 asteen kulmissa. Ideoita ei käytetä puhki, joten keikka pysyi tuoreena noin 8–10 tunnin tienoolla häämöttävään loppuun asti.
Ainoa moninpelimuoto on neljän ufon kimppapeli, jossa kaikki työskentelevät yhteisen hyvän eteen. Jokainen alus huolehtii yhdestä jättilampusta, jota raahataan tarttumakouralla pois alati lähestyvän jättiläispedon ulottuvilta. Pakotunnelia tukkivat erilaiset viholliset ja esteet, joiden läpäisy nopeutuu tai helpottuu tiimityöllä. Jos vedät lamppua, et voi tehdä mitään muuta. Kiivastahtinen pakomatka päättyy vasta, kun peto on särkenyt kaikki lamput tai kukaan ei enää selviydy seuraavalle tarkistuspisteelle. Omaperäisen Lantern Runin tiimi voi notkua netissä tai samalla sohvalla.
Insanely Twisted Shadow Planet on tyylikäs luolaräiskintä, joka lainaa hyviä ideoita vähän joka puolelta. Mehevän synkeä ja yksinkertainen graafinen ilme on ehtaa Pataponia, rakenne Metroidia ja taistelu Robotronia. Fuusio toimii hienosti, mutta kaipasin kokonaisuuteen tujausta jotain todella omaa.
Insanely Twisted Shadow Planet nousee joka tapauksessa PS3:n veikeiden PixelJunk: Shooterien korkealle hilaaman riman tasolle.
83
