International Superstar Soccer (PS2) – Kultainen kosketus

Jalkapallon ystäville koittaa jälleen kesä talven keskelle, kun taivaalta sataa tonneittain mannaa ja ISS-sarjan uusin osa.

Yksi kerrallaan vuosien varrelta tutut pelisarjat debytoivat uudella konsolilla. Tällä kertaa vuorossa on Konamin tunnustettu, maailman parhaaksi jalkapallosarjaksikin kehuttu ISS, joten odotukset ovat korkealla.

Seurajalkapallon fanaattiset ystävät pettyvät heti kärkeen, sillä ISS pitää sisällään vain maajoukkueita. Tarkemmin sanottuna noin sadan valtion A-maajoukkueet, ja kaupan päälle nuorten vastaavat noin kolmasosasta.

Takakannen uho siitä, että pelaajien nimet ovat sarjan aiemmista osista poiketen todellisia, paljastuu valitettavasti puolittain ontoksi. Nimet ovat kyllä oikeita, mutta vain karkeasti arvioiden puolella eurooppalaisista joukkueista. Suuri osa nimistä on edelleen vaihtelevan tunnistettavia väännöksiä tyyliin Kroatian Suhker tai Brasilian Rivasko.

Jos ovat keksittyjä nimet, sama meininki jatkuu pelimoodien puolella. Sekä nuorille että aikuisille löytyy kansainvälinen cup, joka vastaa pitkälti MM-kisojen läpikäyntiä alueellisista karsinnoista alkaen sekä maailmanliiga, sarjamuotoinen koitos ilman sen kummempia kohokohtia. Skenaariot palauttavat mieliin viime kesän EM-kisojen kymmenen huippukohtaa ja antavat mahdollisuuden muuttaa historiaa. Espanjan nuoren messiaan Raulin hermot eivät kestäneet viime hetken rankkaria Ranskaa vastaan, kestävätkö sinun?

Pukusuojan kautta kentälle

Pukusuojassa tunnelma alkaa kirkastua. Niin taktiikkaa, kokoonpanoa kuin erikoistilanteita ja niiden suorittajia saa muokata monipuolisemmin kuin monissa manageripeleissä. Sääli vain, että kahden rivin ylimalkainen kuvaus ei kuvioita hirveästi valota, mutta harjoitteluhan tekee mestarin ja koko roskan voi jättää halutessaan koneen huoleksi.

Ottelutilanteessa ensimmäisenä häiritsee grafiikan suhteellinen vaatimattomuus. Ihmishahmojen mallinnus on tarkkaa ja hyvää, vaikka pelaajat muistuttavat esikuviaan parhaimmillaankin vain etäisesti. Yksivärinen taivas ja puolen katsomon kokoiset karkeat jättiliput ovat aika rumia, ja nurmikko näyttää lähinnä muovimatolta. Kenttä ja taustagrafiikka välkkyvät ilkeästi, mutta sen huomaa ainoastaan pelikatkojen aikana.

Äänistä on turha jaaritella pitkään. Jömps kuulostaa tumpsilta, valikoiden poppi tekee suurempina annoksina hulluksi ja selostajat puhuvat paitsi tylsiä myös täysin sekavia. On kuin he kommentoisivat aivan toista ottelua. Kun heput eivät tiedä edes pelaajien nimiä, vaan käyttävät pelkkiä numeroita, on tunnelman kannalta yksi ja sama pitääkö selostusta päällä vai poissa.

Vain yksi virhe kaiken muuttaa voi

ISS pyrkii realistiseen jalkapallon kuvaukseen. Tempo on rauhallinen. Kuten oikeasti, koko ottelun voisi hyvin kuluttaa rakentelemalla peliä keskialueella. Oppimiskäyrä on sopiva, peruspelin omaksuu hetkessä, mutta syvempiä elementtejä löytyy valtavasti seinäsyötöstä paitsioansaan ja niin edespäin. Monimuotoisuus on suorastaan hämmentävää, mutta paketti pysyy loistavasti kasassa.

Vain kierteet jäävät hämäämään. Voi olla, että olen tyhmä, mutta en ymmärrä, miksi vasemmalle suunnattu jenga kaartuukin puolet ajasta oikealle.

Kuvakulmien tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. ISS:ssä ne koskettavat rimaa mutta läpäisevät seulan loppujen lopuksi. Kameroita on vain kaksi, kentän sivulla ja päädyssä, mutta linssin saa siirrettyä riittävän kauas tilanteen hahmottamisen kannalta. On ruudulla tutkakin, mutta ei tempo niin rauhallinen ole, että tutkaa ehtisi alinomaa tuijottaa.

ISS hyödyntää uuden Dualshockin analogisia nappeja. Syöttöjen, laukauksien sun muiden voima määräytyy sen perusteella, kuinka kovaa namiskoja painaa. Kuulostaa hyvältä teoriassa, mutta käytännössä voimakkuuksia on vain muutama ja tiukassa tilanteessa ainakin minulla on paha tapa hakata padia niin kovaa kuin jaksan. A vot, laukaukset päätyvät kiertoradalle ja syötöt vastustajalle.

Harjoittelemalla tilanne varmasti helpottaa, mutta itse vaihdoin mieluummin vanhaan ohjaimeen - sillä pelaaminen oli erilaista, ja vähintään yhtä miellyttävää. Suosittelen kokeilemaan.

Läpiajot ratkaisevat

Tietokone on vastuksena kovin keskinkertainen. Välillä se onnistuu luomaan ahdistavaa painetta omaan päähän pyörittämällä peliä kuin aimo tekijä, mutta viimeistelytaidoissa sillä on rutkasti harjoittelun varaa. Kone aikailee tai siirtelee vastuuta liikaa aivan selvissäkin maalipaikoissa, ja häviää jostain syystä kaikki pääpelitilanteet.

Puolustuspelissä tekoälyn linjan murtaminen läpisyötöillä onnistuu suht helposti. Koska läpiajot ovat kaiken mahdollisen ja mahdottoman torjuvien maalivahtien heikko kohta, tasaisetkin ottelut pystyy ratkaisemaan "epärehellisesti" niin halutessaan.

Mahdollisia oikeudenjakajia on vain kolme, joten periaatteessa tuomarilinjaa voi ennakoida heti ottelun alussa. Ideaa latistaa tosin se, ettei kolmikon toiminnassa ole kummoista eroa. Taklata saa kovaa, kunhan tööttää reilusti, raukkamaiset takaapäin taklaukset ja paidasta repiminen saavat kortin vilahtamaan alta aikayksikön.

Jos etsii peliä, jonka voi lyödä sisään mustaan laatikkoon esittelemään sen mahtavaa laskentakykyä, kannattaa katseet suunnata aivan muualle. Jos taasen etsii realismihenkistä ja olennaiseen keskittyvää jalkapallosimulaatiota, on ISS harkitsemisen arvoinen hankinta. Tähän kun saisi oikean lisenssin ja/tai paremmat pelivaihtoehdot, niin futispelien tekemisen voisi hyvin lopettaa.

87