Olympiavuoden kunniaksi Konami julkaisee perinteisestä Track & Field -yleisurheilupelistä toisen painoksen. Nyt voi kotisohvalla istuen pelata kesän olympialaiset etukäteen.
Konamin Track & Field -yleisurheilupeli on niin lähellä oikeaa liikuntaa kuin koneen ääressä voi päästä. Lajeissa pärjääminen vaatii nopeaa ja kestävää napin naputtamista. Pelaaja väsyy fyysisesti ja seuraavana päivänä kädet voivat särkeä pahemmin kuin punttikuurin jälkeen.
Yleisurheilulajit toimivat kaikki samalla periaatteella. Ensin taotaan kahta voimanäppäintä vuorotellen niin nopeasti kuin suinkin pystytään. Lopuksi painetaan toimintonäppäintä, jolla voi lajista riippuen säätää vaikkapa hyppykulmaa tai heittäytyä maaliviivalle. Idea on tuttu jo vuosikymmenien takaa, mutta tavallisen padin kanssa on vaikea keksiä parempaakaan tapaa.
Esimerkiksi moukarinheitto toimii siten, että aluksi naputetaan raavaalle äijänköriläälle vinha kieppumisvauhti. Sopivassa välissä nostetaan heittokulmaa toimintonäppäimellä. Leka irtoaa käsistä heti kun otteen hellittää näppäimestä. Jos ajoitus on kohdallaan, metallikuula sinkoaa häkin sijasta heittosektoriin. Suorituksen aikana ruudulla näkyy ajoitusta helpottavia nuolia.
Lajivalikoimaan mahtuu viisi yleisurheilulajia, eli sadan metrin juoksu, pituushyppy, seiväshyppy, keihään- ja moukarinheitto. Kaikkiaan eri lajeja on runsas tusina. Harmittavasti edellisen osan mainio aitajuoksu on jätetty pois ja onnistuneen korkeushypyn sijaan on valittu kuivakas seiväshyppy.
Punttisalille ja uimaan
Lajivalikoiman yhteinen teema on kesäolympialaiset. Keski-eurooppalaisia kosiskellaan peräti kahdella pyöräilylajilla. Näistä kilometrin aika-ajo on todella hurjaa paahtamista, sillä suoritus kestää yleensä yli minuutin. Toinen pyöräilylaji on hieman inhimillisempi. Se on kahden polkijan välistä leppoisaa kyttäilyä viimeistä raivoisaa kirikierrosta lukuunottamatta. Paikallaan polkevaan parivaljakkoon kyllästyy selvästi muita lajeja nopeammin.
Vedessä läträtään kolmen kilpailun ajan. Melonta poikkeaa positiivisesti joukosta, hyvää rytmiä eikä niinkään nopeutta vaativana lajina. Viidenkymmenen metrin vapaauinti on normaalia rytyyttämistä. Uimahypyissä valitaan ensin suoritettava liike, mutta se vaikuttaa lähinnä vain animaatioon ja maksimipistemäärään. Hyppyyn kuuluu kaksi ajoituspainallusta, joiden välissä rämpytetään.
Painonnostossa on kaksi erillistä ajoitus- ja takomisosiota. Ajoitukset liittyvät asennonvaihtohin ja voimanappeja tökkimällä puntteja puristetaan ylöspäin. Rauta on myös saatava suorille käsivarsille, ennen kuin nostajan sietokyky loppuu ja tanner tömisee. Voimisteluhypyt tehdään mätkintäpelien combojen tyyliin. Liikkeen vaikeudesta riippuen hyppyyn kuuluu kuudesta kymmeneen painallusta, jotka pitää saada aikaiseksi tiukan aikarajan puitteissa. Tämä kaksikko eroaa mukavasti edukseen muusta valikoimasta, vaikka etenkin voimistelu tukeutuu hieman liikaa mittarien tuijottamiseen.
Painonnostajat järkäleitä, naisvoimistelijat kirppuja
Kilpailutilanteessa on korkeintaan kolme yritystä, eli siltä osin realismi on unohdettu. Normaalisti loppukilpailuissa parhaimmistolla on ainakin kuusi yritystä. Ymmärrettävästi yrityksiä on vähennetty, jotta touhu sujuisi nopeammin, mutta aitoja sääntöjä haluaville tällaisen vaihtoehdon olisi suonut.
Varsinaisia pelimoodeja on vain kaksi. Arcadessa on mukana yhdestä neljään pelaajaa koneen täyttäessä puuttuvat paikat. Voittaja selviää kahdentoista lajin yhteistuloksesta. Challengessa metsästetään maailmanennätyksiä rajattomien yritysten turvin ja replayssa ihaillaan vanhoja ennätyssuorituksia.
Urheilijoiden animaatio on uskottavaa ja laadukasta. Painonnostajat ovat mahakkaita järkäleitä eivätkä kaikki heittäjätkään ole mitään ruipeloita. Vastapainoksi naisvoimistelijat ovat totutun anorektisia kirppuja. Valitettavasti taustat eivät ole lähimainkaan urheilijoiden tasoisia. Ne vaikuttavat lähinnä pikaisesti studioon raahatuilta pahvilavasteilta.
Äänet sen sijaan ovat hyviä, sillä mieleen painuu ensimmäisenä painonnostajien ja moukarimiesten riuska ähinä, puhina ja karjunta. Toisaalta askelien kopinaa on korostettu hieman liikaa ja valikkojen taustalla rullaava musiikki on teknosta vaikutteita hakevaa tusinajumputusta. Kilpailijoiden elämöinnin lisäksi kuullaan lähinnä kansan kohinaa ja lyhyitä fanfaareja.
Hopeamitali
Yksinpeli tuntuu hyvin pian tylsältä ennätystehtailulta, mutta kaikki muuttuu heti, kun pääsee paahtamaan muutaman kaverin kanssa. Tällöin armoton kohkaaminen muuttuu jopa viihdyttäväksi yleisölajiksi, sillä sivustajakatsojan silmiin osanottajat takovat tai hinkkaavat nappeja mitä omituisemmilla tyyleillä. Valitettavasti kilpailijoita voi olla enintään vain neljä, vaikka jopa kahdeksan pelaajan tukeminen samalla koneella olisi mahdollista.
Sarjan edellinen vain yleisurheiluun keskittynyt osa on pintakiiltoa lukuunottamatta kokonaisuutena sujuvampi. Nyt muutamissa lajeissa, kuten melonnassa kikkaillaan mittareiden kanssa niin, että itse tapahtumia ei ehdi seurata kunnolla. Jos ykkösosa on jo hankittu ja se ei tunnu riittävän, silloin kannattaa napata tämäkin kokoelmiinsa.
82
