Invisible, Inc.

Klei Entertainment

Ilmestyy alkuvuonna 2015

[caption id="attachment_19257" align="aligncenter" width="640"] OK, Easy-tasokin oli liikaa. Internationale jäi huoneeseen, kaksi vartijaa käveli paikalle, shakki ja matti.[/caption]

 

Kuolet vain yhdesti

Joskus pelisuhde tuntuu taivaassa luodulta, mutta sitten treffeillä kemiat yllättäen menevät päin helvettiä.

Vuoropohjainen stealth-peli, jossa on satunnaisesti luodut kentät ja joka on houkuttelevan retroselkeän näköinen! Ottakaa rahani!

Invisible, Inc. voitti minut puolelleen jo "vuoropohjaisessa", ja pelin sisällyskin kuulosti heti mielenkiintoiselta. Stealthia, hakkerointia, vakoilua, vieläpä kentät, jotka peli luo satunnaisesti. Luulin että sellainen on jo kadonnutta taitoa!

Jo nimellään loputtomasti naurattava hiipeilypeli on Don't Starve -selviytymispelistään tunnetun Klein luomaa pelitaidetta. Pelin foorumeilla ollaan peliin kovasti tyytyväisiä ja jutut tuntuivat kiinnostavilta, joten peli plakkariin ja vakoilemaan.

 

Vartijoiden kosto

Invisible, Inc. lähtee käyntiin kahden agentin voimalla. Miesagentti Deckardilla ja naisagentti Internationalella on 72 tuntia aikaa kerätä kokemusta ja kohentaa olemustaan, ennen kuin varsinainen tarinamoodi käynnistyy. Kartalle ilmestyy satunnaisia tehtäviä, joista valitaan vaikeustasoltaan ja tavoitteiltaan sopivia.

Tyypillisessä tehtävässä pelastetaan vaikka vanki. Ornstein ja Smough ilmestyvät hissistä rakennukseen. Kentän layout on täysi arvoitus, ja sieltä pitäisi löytää ensin se vanki ja sitten paikka, josta pääsee pakoon. Kaksikkoa auttaa edistynyt tekoäly, jonka avulla voi hakkeroida kaiken elektroniikan valvontakameroista vartijoiden suojahaarniskoihin.

Agentit osaavat tehokkaasti kurkkia nurkan taakse tai oven toiselle puolelle, ja painautuvat automaattisesti piiloon objektien vierellä. Kentistä saa kerättyä rahaa, jolla agentteja kehitetään paremmiksi tai ostetaan uusia leluja.

Peleissä on kiva nauraa tyhmiä vartijoita, joita huolestuttaa vain hetken kun kaverin aivot ovat seinällä, sitten taas palataan rutiiniin. Kas tässä on peli jossa tyhmiä vartijoita oppii arvostamaan. Nämä innokkaat vartijat ovat todellinen kipu persiissä.

Minä syytän

Se mikä minulle oli yllätys, oli se että suotuisista merkeistä huolimatta koko peli on minulle kipu persiissä. Masentavaa lukea pelin foorumilta, miten tekijämiehet veivaavat peliä loputtomiin ja valittavat, että eihän tässä ole edes haastetta, kun minulla ennätys on kolmanteen tehtävään pääseminen. Olenko mä mies lainkaan?

Ensimmäisenä minua ärsyttää hiostaminen. Heti kun skenaario alkaa, alkaa hälytystaso automaattisesti nousta. Se tarkoittaa vuoro vuorolta yhä enemmän päälle räpsähtäviä kameroita, vartijoita ja lopulta huippuvaarallisia eliminoijia.

Toisena pakkoavuttomuus: agentit ovat rakenteellisesti täysin altavastaajia. Ainoa ase on tainnutin, joka toimii vain jos vartijan yllättää iloisesti joko takaapäin tai reaktiolyöntinä. Tainnutus kestää agentista riippuen muutaman vuoron, samoin tainnuttimen uudelleenlautautuminen.

Vastaavasti kun agentti on vuoron alussa vartijan näköpiirissä, hän on käytännössä kuollut. Vartija osuu aina, mitään satunnaisuutta ei ole. Ja kuolleella tarkoitan lopullisesti kuollut, sillä Invisiblesissä on pakollinen Rautamies. Siinä siis ei ole tehtävän aikaista talletusta, paitsi jos lopettaa pelin samalla.

Mutta toisaalta tehtävää saa yrittää uudestaan, ja on pelissä nykyään jo takaisinkelauskin, jolla selviää pahimmista töpeistä. Eli olisin päässyt eteenpäin, kun olisin vain jaksanut hieroa.

Mutta ei yhtään huvittanut. En edes tiedä miksi, mutta en halua pelata koko peliä. Se tuntuu koko ajan pakkopullalta, joka sanelee liian tiukat ehdot, ja jota siksi pelaan hampaat irvessä. Koska inhoan peliä, en opi sen systeemiä, peli pysyy vaikeana ja epäonnistumisen kierre jatkuu.

Lopullinen niitti oli höyrytuore Dying Light, jossa Dead Islandin lähitaistelu yhdistyy avoimeen pelimaailmaan ja toimivaan parkouriin, joskin myös tylsiin pakkovideoihin sekä teknisiin ongelmiin. Kun se ilmoitti että lataus valmis, suljin näkymättömän mustepullon ja olen aika varma etten sitä enää avaakaan.

 

Nnirvi