Iron Brigade (Xbox 360) – Elämää juoksuhaudoissa

Iron Brigade -tornipuolustuspeli kumartaa mechaan päin.

Pelintekijöillä on käsittämätön taito julkaista samankaltaisia pelejä yhteen nippuun. Iron Brigade yhdistää juuri ilmestyneiden Orcs Must Dien (Pelit 11/11, 85 p) ja Dungeon Defendersin (Pelit 12/11, 90 p) parhaat ideat yksiin kuoriin.

Iron Brigaden vahvuus on monipuolisuus, sillä juuri sinun pelitapasi ratkaisee, muistuttaako peli räiskintää vai tornipuolustuspeliä.

Länsirintamalla kaikkea uutta

Iron Brigaden taustalla on persoonallisten pelien jumala Tim Schafer. Vaikka Schafer toimi Iron Brigadessa vain tuottajana, miehen kädenjälki näkyy kaikkialla. Viittaushuumoria vilisee, mutta rimaa voisi vetää  aika paljon alemmas ennen kuin osumat napsahtavat navan alle. Vitsit ovat trivian juhlaa, esmes päähenkilö Frank Woodruff on viimeinen amerikkalainen ensimmäisen maailmansodan veteraani.

Onneksi tarina ei ota itseään vakavasti. Joskus ensimmäisen maailmansodan aikoihin ympärysvaltojen kuunteluosasto kaappaa radiosanoman, joka sulattaa muun tiedusteluosaston aivot, mutta muuttaa tohtori Vladimir Farnsworthin ja kersantti Frank Woodruffin superälykkäiksi.

Tykistökeskityksessä jalkansa menettänyt Woodruff on kehittänyt konejaloilla juoksevan trenchin, jotta sotilaat eivät koskaan joudu jättämään juoksuhaudan turvaa. Vlad keksii television, josta sikiää Tuuria ja Big Brotheria kamalampia hirviöitä. Konehirviöidensä voimalla Vlad uhkaa tuhota koko maailman, joten alkaa sota Frankin ja Vladin armeijoiden välillä.

Tarina etenee yksittäisissä tehtävissä. Vladin hirviöt iskevät aalto aallon jälkeen kovenevalla voimalla, mutta jättävät kuollessaan resursseja, joilla ihmiskunta parantaa puolustustaan. Taistelu jakaantuu varustelu- ja toimintavaiheisiin.

Trench-sotakoneita saa lukuisia malleja, joiden korin rakenne määrää varusteet. Kevyt kenttätykki vaatii useamman asetelineen kuin konekivääri tai haulikko, mutta pikkuaseita saa mukaansa useampia. Aseiden tulinopeudessa, tehossa, kantomatkassa ja tarkkuudessa riittää eroja, joten trenchin aseita saa tasaisesti vaihdella.

Raskaimmin panssaroidut hirviöt eivät edes välitä kevyistä pikkupyssyistä, joiden luodit vain kimpoilevat paksusta kuoresta. Vastaavasti nopeita pikkuotuksia on vaikea lanata hitaasti lentävillä kranaateilla.

Asepaikkojen rinnalla korissa on myös varustepaikat, joiden perusteella rakennetaan bunkkerit taistelukentälle. Jos aseripustukset ovat runsaat, varustetilat jäävät pieniksi eikä kentälle saa rakennettua järeämpiä tykkiasemia. Raskaimmat rakennelmat, kuten miinaheitin tai kenttätykki, torjuvat perusviholliset liki yksinään. Pelaajan tehtäväksi jää vain oikean rakennuspaikan valinta.

Tasapaino toimii hyvin. Omat valinnat sanelevat, mihin kohtaan tornipuolustuspeli-räiskintäpeli-janaa Iron Brigade kussakin tehtävässä sijoittuu. Ainoastaan kampanjat päättävissä pomotaisteluissa suositaan räiskintätyyliä, sillä Vladin joukoilla annetaan rakennelmat rikkovia kikkoja, mikä on vähän mälsää.

Mekaniikka palkitsee pelaamisen, jopa samojen kenttien uudelleen hinkkaamisen. Liki kaikesta saa palkkion. Haulikkotapoista palkitaan paremmilla haulikoilla ja tarkkuuskiväärin käytöstä paremmilla kiväärimalleilla. Bonuksena pomo-otuksista putoaa saalista, jonka saa pitää tai vaihtaa kaupassa parempaan.

Jäähyväiset aaseille

Ihmiset kehuvat, että Iron Brigade on parhaimmillaan yhteistyöhön keskittyvässä moninpelissä. Totta, mutta silloin pitää tuntea pelihaluisia kavereita. Nettipelihaku löytää leikkikavereita äärimmäisen harvoin, ja kun nettipeli käynnistyy, toivon taas olevani yksin.

Matsiin mahtuisi neljä kuskia, mutta itse pelasin vain kaksinpelejä ja aivan käsittämättömien tyyppien kanssa. Joko pelikaverit keskittyivät vain häröilemään tukikohtana toimivalla taistelulaivalla tai vähintään koittivat koko taistelun ajan blokata liikkumistani.

Moninpeli menee helposti koheltamiseksi, koska yleiskuva jää heikoksi. Vähän käsittämättömästi minikarttaa alueesta ei ole lainkaan. Kaveri katoaa herkästi silmistä, jos vihollisaaltojen välillä keskitytään väsäämään puolustuslaitteita.

Olisin innostunut enemmänkin mutta mutta. Iron Brigade on verkkaista hölkkää verrattuna kiivastahtiseen Orcs Must Die -aateveljeensä. Vaikeustaso on jossain mitättömän ja olemattoman puolivälissä, joten tornipuolustuspelin sijaan genremääritelmä voisi olla läpijuoksupeli.

Taideteos tunnettiin alun perin nimellä Trenched, mutta eurojulkaisun yhteydessä nimi piti vaihtaa Iron Brigadeksi. Trenched-tuotemerkki kuului jo portugalilaiselle lautapelille.

Ei nimi onneksi peliä pahenna, eikä sitä tee edes ääliömäinen nettipeliseura.

84