New Worldin Iron Crossin on jokainen vakava strategiapelilehti ja -pelaaja niitannut. Mutta kun pelin ottaa enemmän Warcraftin kuin Gary Grigsbyn hengessä, niin jopas!
Rautaristi alkaa Normandian maihinnoususta _ ajasta, jolloin rautaristillä varustetut germaanisotilaat alkoivat olla kolmannelle valtakunnalle tosi tarpeeseen. Iron Crossin skenaariot sijoittuvat ajallisesti tästä eteenpäin aina Operaatio Kauppapuutarhaan ja Reinin ylitykseen.
Käyttöliittymältään ja pelimekaniikaltaan (ja realismiltaan) Iron Cross muistuttaa lähinnä Dyyni kakkosta tai Warcraftia. Aivan samaan addiktiivisuuteen ei Iron Cross pääse, mutta onpahan muuten mukavan kevyt sotastrategia.
Was ist das? Ein kleiner Sardaukar?
Iron Crossin skenaarioissa ei ole sen suurempaa yhtenäistä linjaa, taistelut ovat pieniä yksittäisiä kahakoita poimittuna sieltä täältä viimeisen sotavuoden varrelta. Taistelujen kokoa rajoittaa jo käytössä olevien yksiköiden määrä, kolmellakymmenellä yksiköllä ei isoa verilöylyä järjestetä. Eivätpä kyllä ole suuremmat määrät tarpeenkaan, sillä mukavasti miniatyrisoidut ja yksinkertaistetut taistelut ovat pelattavuudeltaan ja viihdyttävyydeltään huippuluokkaa. Sopivan "nappulamäärän" ansiosta taisteluihin voi valita järkevän kokoonpanon eri aselajien edustajia, mutta yksiköiden määrä ei kuitenkaan kasva uuvuttavan isoksi.
Rautaristin taistelut käydään pääasiassa jalkaväkijoukkueiden, panssarien, tykistön, pst:n ja korohoron avustuksella. Skenaarioiden alussa voi itse sijoitella joukkonsa lähtö- tai puolustusalueelle je erikseen voi tilata ruudun ulkopuoliselta kenttätykistöpatterilta tykistökeskityksiä ja ilmavoimilta ilmaiskuja. Ilmaiskut ovat tyylikkäästi hoidettuja: ruudulla lentää kone pommien räiskyessä ja ilmatorjunnan onnistuessa kone syöksyy maahan tulipallona.
Kuten Warcraftissa, kaikki toiminta tapahtuu reaaliaikaisesti. Peli kuitenkin pysähtyy kun annetaan käskyjä yksiköille, eli tarpeettoman hoputtamisen sijasta voi plutoonaa käskyttää rauhassa. Tankki tai joukkue valitaan hiirellä, jolloin ruudun oikeaan laitaan ilmestyy yksikön kuva ja toimintonäppäimiä. Sitten osoitetaan yksikölle maali ja näytetään reitti, jota pitkin sopii siirtyä, tarvittaessa waypointtien avulla. Toimintoja on vain liikkuminen ja ampuminen _ jos yksikkö ei liiku, se automaattisesti valitsee jonkin maalin, jota ampua.
Tsiljoonaan heksastrategiapelin joukossa Rautaristi on piristävää vaihtelua: yksiköt eivät ole sidottuja keinotekoiseen ruudukkoon vaan voivat liikkua vapaasti, ja osaavat siirtyä myös taloihin ja muihin rakennuksiin, jolloin ne näkyvät talon katolla vaikka itseasiassa ovat talon sisällä. Aluksi tämä tuntui köpelöltä yksinkertaistukselta, mutta pelimekaniikan kannalta ratkaisu toimii hyvin, yleissilmäyksellä näkee helposti missä yksiköt majailevat.
Wo sind der juoni?
Iron Crossissa tapahtuu koko ajan jotakin, tykit ja miehet ampuvat ja liikkuvat ja toimintaa säestää parhaat sotastrategiassa kuullut äänet: taistelut todella kuulostavat taisteluilta konekiväärisarjojen kaikuessa kajareista, varsinkin kun äänirutiinit pystyvät paukuttamaan monella kanavalla samanaikaisesti. Tykit ja miehet on animoitu hyvin ja Super-VGA-grafiikan ansiosta yksiköt ovat teräväpiirteisiä ja selviä. Lisämausteena ruudun nurkassa näkyy koko ajan videopätkiä, jotka liittyvät kulloinkin ampuvaan yksikköön.
Pelimekaniikasta löytyy hyvien puolien lisäksi myös pieniä puutteita, esimerkiksi tykistö ja raketinheittimet voivat ampua vain jos näkevät vihollisen. Pyhä Panzerfaust, eiväthän 155 millin kenttätykistö tai kranaatinheittimet mitään suorasuuntausta käytä! Erillinen tulenjohto olisi ilman muuta kuulunut olla. Lisää hassukaisuuksia: Rein-skenaariossa vihollisen tykistö yllätti pahasti lähtemällä uimaan joen yli raketinheitinryhmät vanavedessään. Eikä joukkojen liikkumisreitin automaattiplottaus toimi kunnolla, yleensä tietokone johdattaa porukan pahimpia näreikköjä ja monttuja pitkin.
Iron Cross kaipaisi pientä juonta ympärilleen sitomaan sinänsä hyviä tehtäviä toisiinsa. Ykkösluokkaan se nousisi, jos esimerkiksi tehtävästä toiseen pääsisi vain kun on suorittanut edellisen, tyyliin Dyyni 2. Tai vaihtoehtoisesti tehtävät voisivat olla sidottuja toisiinsa kampanjalla. Silti, vaikka skenaariot ovatkin erillisiä, tulee taistelujen läpipelaamiseen jostain syystä kumma himo ja Rautaristi on kevyenä sotastrategiana onnistunut luomus. Realismia vaativat pelaajat kiertäkööt sen silti kaukaa.
90
