D-Day, siinäpä h-hetki joka m-muistetaan i-ikuisesti!
Sotimisesta on tullut nykyajan urheilua. Juostaan, hypitään, ammutaan lonkalta ja kerätään palkintoja. Vain Bohemian Arma-sarja on ollut vastavoima iloiselle, yksinkertaiselle toimintapaukuttelulle.
Ikävä kyllä Arma keskittyy vain nykyaikaiseen sotaan, ja kokoontumispiste vastaavalle toisen maailmansodan kokemukselle on jäänyt parin modin varaan. Sitten yksi niistä kasvoi täysimittaiseksi Iron Frontiksi. Se kuulosti jo suorastaan liian hyvältä: toisen maailmansodan itärintamaa vuonna 1944 Arma 2:n pelimoottorilla! Jotain, jonka ympärille voisi kasvaa armamainen peliyhteisö, mutta wanhan suursodan hengessä. Juuri kesän kynnyksellä peli julkaistiin, ja ensimmäisenä rautarintamalla kaatuivat unelmat.
Alkuperäisestä Operation Flashpointista kipinän saaneena puolustan Bohemian pelejä viimeiseen asti. Kukaan ei odota että heidän pelinsä, tai edes heidän pelimoottoriaan käyttävät pelit, olisivat julkaisupäivänä kunnossa. Mutta jopa 20 vuoden pc-pelaamisen antamalla sietokyvyllä teippiviritelmäpeleihin minunkin oli myönnettävä, että Iron Front oli lähes pelikelvoton, pahasti buginen ja epävakaa.
Alku aina hankalaa.
Pieni rintama joka pystyi
Kesä kului ja päivitykset paransivat kaatumatautia. Vastapainoksi hahmomallibugi muutti neuvostoliittolaisten naamat oranssin hohtavaksi. Eikä värihehku heti himmentynytkään, sillä pelin julkaisija tappeli boheemien kanssa rojalteista. Yllättäen kokematon pelintekijätiimi täysin avoimesti purki katkeria tunteitaan rahoittajaansa kohtaan. Sitten hekin hiljenivät. Fanit huhuilivat päivityksen perään saamatta vastausta. Iron Front kadotti pelaajansa lähes kokonaan.
Kului kuukausia, ja yllättäen rautarintamalta kuului jotain uutta. Tekijätiimi ilmoitti paitsi olevansa elossa, myös julkaisemassa odotettua päivitystä ja vielä väsäämässä paria DLC:tä Iron Frontille. Päivitys korjasi hohtavat tekstuurit ja muut pahimmat ongelmat. Samalla se päivitti pelimoottorin, ja Iron Front muuttui sulavaksi ja toimivaksi, osittain jopa Arma kakkosta edistyneemmillä yksityiskohdilla. Se myös peri DayZ-moninpeliä varten tehdyt viilaukset, mikä todella näkyy, esimerkiksi kymmenen pelaajan co-op-tehtävä lähemmäs sadalla tekoälyhahmolla oli brittien kanssa pelatessa täysin lagiton ja ongelmaton.
Jouluksi saatiin vielä lahjapäivitys, joka täydensi saksalaisten kalustoa Tiger 1E (Late Version) -tankilla. Päivityksessä saksalaiset saivat kaksoissalamajoukot poliittisesti korrektilla salanimellä sekä itselataavan G43-kiväärin, venäläiset vastaavan Tokarev SVT:n. Poliittiset upseerit olisivat olleet kiva yllätys.
Virallisen lisäsisällön vastapainoksi Iron Frontin modaaminen on vielä rajoitettua, tekstuureja saa sentään muutettua kun sapluunat julkaistiin. Uusien 3D-mallien lisääminen ei ole kiellettyä, mutta ilmeisesti vaikeaa. Kunnolliset työkalut puuttuvat ja sisältö pitää hyväksyttää pelintekijöillä.
P-pelin H-hetki?
Ensimmäinen (ja myynnistä riippuen mahdollisesti viimeinen) DLC toi peliin aiheena kuluneen, mutta Atlantin toisella puolella aina suositun klassisen maihinnousun Omaha Beachillä, siellä Normandiassa. Paketti sisältää 25 neliökilometrin palan Normandian kuuluisaa rantaviivaa bunkkereineen, lisänä pensasaidoilla reunustettuja peltoja ja teitä, kylän ja valikoiman autiotaloja ympäri karttaa.
Laadullisesti kartta on Arma 2 DLC:stä tuttuja postimerkkikyhäelmiä selvästi mielekkäämpi ja tarjoaa varsinkin pensasaidoillaan ja monipuolisilla korkeuseroillaan toisenlaisen elämyksen, mitä tämän pelimoottorin peleissä on aiemmin nähty. Tekoäly pärjää uudessa ympäristössä melko hyvin olematta liian tarkkasilmäinen, mutta silti rankaisee pensaiden takana juoksevaa pelaajaa. Huonona puolena tekoälymiehet saattavat lähtevät etsimään reittiä aidan läpi kauempaa ja kieltäytyä seuraamasta pelaajaa pienimpien aukkojen läpi. Talot ovat Iron Frontin kartoissa totuttuun tapaan kaikki avoimia, mikä on iso juttu varsinkin moninpelissä.
Saksan pahin pelko käy toteen, Yhdysvallat liittyy sotaan Euroopasta! Tuliaisina se pistää ilmaan legendaarisen P-47 Thunderboltin, maihin noustaan LCVP-maihinnousuveneestä ja matka jatkuu Sherman-tankilla (kahlausröörillä tai ilman), Willys-jeepillä, M3-miehistönkuljetusvaunulla (sekä puolitela- että rengasversio) plus tietysti GMC-rekalla lakanalla tai ilman. Jenkkien aseina ovat perinteiset Thompson-konepistooli, M1-kivääri Garandina ja karbiinina, M1903A4 Springfield -kiikarikivääri, BAR-konekivääri, sinkoileva bazooka ja pistooliksi vielä Colt m1911. Uuden sisällön tekstuurit ja 3D-mallinnukset ovat peruspelistä tuttuun tapaan huippuluokkaa: pikanttina yksityiskohtana Garandia ei voi ladata ennen kuin lipas on tyhjä.
Pelastakaa sotamies Ron Front
Normandian maihinnousu sisältää kahdeksan uutta yksinpelitehtävää ja ainakin kuusi moninpelikenttää, joista osa on co-op-versioita yksinpelitehtävistä. Lisäksi mukana on tankkien team-deathmatch ja perinteinen lipunvaltaus. Tekeillä on käännös suositusta saarenvaltauksesta eli (Benny´s) Warfare -moninpelimuodosta. Se tarvitsee kolme osapuolta, minkä ongelman amerikkalaiset nyt paikkasivat. Testiversiot pyörivät jo servereillä, vaikkakin vielä keskeneräisenä. Jos haluaa pelata Warfarea toisen maailmansodan malliin, on D-Day käytännössä pakollinen.
Yksinpelitehtävät alkavat tietysti maihinnousutehtävällä D-Day, joka on yllättävän tunnelmallinen ja hektisen onnistunut kuvaus kuuluisasta taistelusta. Ja samalla äärettömän haastava: tekoälytiimiläiset jäävät hidastelemaan heti rannalle ilmeisesti jatkuvasta konekivääritulesta pelästyneinä. Kun vihollisia vielä spawnataan päälle loputtomasti, historia muuttuu ja Saksa voittaa. En millään päässyt kohteeseen, vaikka se oli vain muutaman sadan metrin päässä. Kai joku taktiikka toimii, kun tehtävän tekijä kerran on pelannut kentän onnistuneesti läpi. Onneksi pelin foorumilta löytyy ilmainen helpotettu versio.
Muissa tehtävissä suoritetaan muun muassa haastava P-47:lla lennettävä pommitustehtävä D-Day-hengessä, hiippaillaan yksin yössä kiikarikiväärin kanssa saksalaiskenraalin perässä ja harrastetaan iltahämärähommia jalkaväkiryhmän johtajana risteyksiä valtaamassa. Loput neljä tehtävää on tankeille. Yhdessä puolustetaan tukikohtaa Shermanin ohjaimissa, toisessa Tiikeri-ryhmän johtajana väijytetään Shermaneja ympäri karttaa, kolmannessa etsitään Shermaneilla piileskelevää Tiikeriä jalkaväkeä kuhisevassa ympäristössä. Neljännessä, ja saamalla suosikkitehtävässäni, pääsee komentamaan paitsi Tiikeri-tiimiä myös muita tankki- ja jalkaväkiryhmiä High Command -valikon kautta paketin ainoana tehtävänä Staszow-kartalla.
Miinuksena uusista tehtävistä puuttuu ääninäyttely, välivideoita on vain yksi, briefingit ovat vaatimattomia ja bongasin muutaman huomaamattoman bugin. Itse tehtävät ovat hyviä perustehtäviä, joita ei edes vaivaa liika kaavamaisuus. Jalkaväkitehtäviä olisin kaivannut paljon enemmän, sillä pelimoottori on parhaimmillaan sotilassimulaattorina. Iron Frontissa tankkeja komentaa mielellään, koska siinä pyritään realismiin. Hiparit korvataan läpäisylaskennalla, joten Tiikerin kannattaa pitää lähes läpäisemätön etupanssarinsa kohti vihollisvaunuja. Tuttuun Arma-tyyliin tekoälyn osumatarkkuus on jopa liikkuessa korkea, pelimoottori ei ilmeisesti salli tykkien vakainmallinnuksen täydellistä poistoa.
Vaikka alkuhyökkäys menikin pieleen, nyt Iron Front selvästi lunastaa lupauksiaan. D-Day on kiinnostava paketti ja helposti hintansa arvoinen. Jollei itse viihdy pelin erinomaisessa tehtäväeditorissa, peliyhteisö kyllä väsää lisää pelattavaa. Peruspelille löytyy jo kymmeniä lisätehtäviä, ja Normandian taistelujen kiihtyminen on vain ajasta kiinni, sillä tulossa on D-Day-henkinen tehtäväntekokilpailu.
Itärintama petti, mutta veikkaan että Iron Front kestää.
Santeri Oksanen
Santeri ”SaOk” Oksanen on Arma-aktivisti, joka viime vuoden lopussa voitti Iron Frontin tehtäväsuunnittelukilpailun tehtävällään Battle of Szydlow.
87
