Suurin osa viimeisimmistä CD-ROM-peleistä näyttää seuraavan lähes samaa formaattia: kymmeniä megatavuja elävää videokuvaa, hienoa grafiikkaa ja paljon puhetta. Pelattavuus ja juoni ovat usein lähes sivuseikka, mikä kyllä kostautuu.
Iron Helixin tulevaisuudessa sodankäynti on siirtynyt avaruuteen. Lähellä planeetta Calliopea käydään sotaharjoituksia, joissa testataan uutta tuhoavaa bioasetta. Kaikki menee hyvin, kunnes aluksen tietokone luulee liian realistista harjoitusta tositilanteeksi ja valitsee kohteekseen lähimmän planeetan. Miehistö on viruksen ensimmäinen uhri: eloonjääneitä nolla. Maasta lähetetään hätäsignaali ja komentamasi tutkimusalus joutuu pysäyttämään karanneen sota-aluksen.
Kaukosäätimellä kimppuun
Viruksen saastuttamalla aluksella liikutaan pienellä tutkimusrobotilla. Pelaaja näkee asiat robotin kameran silmin, eikä onneton tutkimusluotain pysty juuri muuhun kuin näytteiden ottamiseen ja tietokoneiden operoimiseen. Homma menisi hienosti ellei vastassa olisi myös tehokasta vartijarobottia.
Karanneen aluksen pysäyttämiseksi pitää löytää miehistön DNA-avaimia, joiden avulla päästään liikkumaan aluksen eri osiin. Riittävän hyvien avainten kanssa pääsee hakkeroimaan aluksen tietokonetta. Päämääränä on ensin vartijarobotin eliminoiminen ja myöhemmin itse aluksen pysäyttäminen ennen törmäystä kohteena olevaan planeettaan.
Itse toiminta on lopulta perin yksinkertaista. Paljon muuta tehtävää ei ole kuin DNA-näytteiden etsiminen alukselta ja robotin väisteleminen. Alus on täynnä tietokonepäätteitä, joista joihinkin on tallennettu miehistön jättämiä viestejä. Viestit on tallennettu videopätkinä, joiden perusteella pitäisi saada vinkkejä etenemistä varten. Aina välillä vartijarobotti putkahtaa paikalle, jolloin on syytä ottaa hatkat hissien tai kuilujen kautta.
Vähän hienoa
Pelin ongelmana on vaihtelun puute. Vaikka alus on pullollaan DNA-näytteitä ja tietokonepäätteitä, oikeiden löytäminen on kuin etsisi älyllistä elämää maailmankaikkeudesta, suurin osa näytteistä ja päätteistä kun on täysin turhaa. Kun pelissä ei ole juuri muuta tekemistä, eikä ohjattava robotti mihinkään muuhun edes pysty, loppuu mielenkiintoinen tekeminen hyvin nopeasti. Kolmesta vaikeustasosta riippuen hyödylliset näytteet ovat hiukka vaikeammissa paikoissa ja vihollisrobotin reaktiot nopeutuvat.
CD-ROM-peleiltä on jo totuttu odottamaan roppakaupalla hienoja efektejä, animaatiota ja puhetta, sillä johonkinhan massiivinen tallennuskapasiteetti on käytettävä. Tällä kertaa kuorrutusta on levitetty kitsaasti. Näytöstä suurin osa on kulutettu erilaisiin nappuloihin ja valikoihin ja itse toiminta tapahtuu lähes postimerkin kokoisessa ikkunassa. Suurin osa näkymistä koostuu tylsistä käytävistä, tosin tarkkanäköisimmät voivat ehkä nähdä ikkunassa varsin mukavan näköistä ja hyvin liikkuvaa grafiikkaa. Liikkuminen on kuitenkin rajoittunut yhdeksänkymmenen asteen käännöksiin ja ruutu kerrallaan tepasteluun. Äänimaisema koostuu harvoin kuultavista puheista, digitoiduista efekteistä ja tylsästä ääniraidasta.
Minkä hemmetin takia CD-ROM-peli vie kiintolevyltä 14 megatavua? Isotkaan levykkeillä julkaistavat pelit eivät vie näin paljon tilaa, eikä massiivisemmillakaan CD-peleillä ole ollut ongelmia toimia ainoastaan CD-asemalta. Lisää ongelmia tulee siitä, että peli toimii Windowsin alta ja on erittäin nirso ympäristönsä suhteen. Muutamassa eri kokoonpanossa peli kaatuili tai sekoitti grafiikan. Manuaalikin ehdottaa editoimaan Windowsin asetuksia rankalla kädellä, mutta minä en ole ollenkaan varma haluanko.
Kokonaisuutena Iron Helix jättää itsestään vaikutelman puolihuolimattomasti ja laiskasti toteutetusta projekista, jonka tekijät ovat jossain vaiheessa itsekin kyllästyneet projektiinsa.
62
