iPadin peliominaisuuksille kukaan ei irvistä, mikäli se on kiinni pelitoimittaja Nnirvistä (vanha viidakon sanonta Mustanaamion paluun kunniaksi). Mutta miten toimii iPadissa sarjakuva?
Selvittyäni pahimmasta pelihuumasta (iPadin ostohetkestä kului neljä kuukautta melkein pelkkään pelaamiseen) teki mieleni kokeilla konetta muuhunkin. iPadia markkinoidaan sähköisenä lukulaitteena, joten Kindle koneeseen ja kauppaan. Yhden ilmaisen klassikon (Viimeinen mohikaani) ja kahden rahalla hankitun dekkarin jälkeen voin sanoa, että kirjojen lukeminen sujuu vähintään yhtä hyvin sähköisesti kuin perinteisesti. Pimeässä paremminkin. Heti, kun e-kirjojen hinnat kohtaavat reaalimaailman, siirryn suosiolla käyttäjäksi.
Sarjakuva on eri juttu
Minulle sarjakuvat ovat aina olleet kirjojen aatelia. Niissä tarina on tärkeä, mutta niin on myös tarinan ylöspano eli se, miltä sarja näyttää. Lukukokemusta voi iPadissa säädellä monin eri tavoin, mutta mahdollisuus muuttaa koneellisesti kirjasintyyppiä tai kasvattaa kirjasinkokoa ei ole sarjakuvassa oleellista. Lisäksi iPadin ruutu on fyysisesti kovin pieni. Siksi suhtauduin alussa epäillen iPadin mahdollisuuksiin sarjakuvanlukulaitteena.
Ennen varsinaisten sarjakuva-appsien lataamista kokeilin omien nettisarjakuvieni lukemista. Ja yllätyin positiivisesti. Hessukissa.fi ja vielä hieman vaiheessa oleva mikrokivikausi.fi toimivat moitteetta, sarjat tulivat näytölle kirkkaina ja helposti luettavina. Kun käänsin iPadini pystyasentoon, sain sivut kokonaisina näytölle. Tähän ei PC pysty!
Varsinaisia sarjakuvasovelluksia löytyy iPadille runsaasti. Jokaisella suurella amerikkalaisella kustantajalla on jo omansa. Siksi helpommalla pääsee, kun lataa Comics+- tai Xcomics-palikat. Niistä löytyy keskitetysti suuri määrä isoja (DC, Marvel) ja pieniäkin englanninkielisiä sarjakuvakustantamoja.
Sähköisesti tarjolla on paljolti samaa materiaalia kuin paperiversioina, mutta ostotapahtuma on sukkelampi. Kun raha kirstuun kilahtaa, e-lehti on jo luettavissa. Onnistuinpa kertaalleen saamaan tilaamani kirjan ennen maksusuoritustakin (Ei, en saanut ilmaista, kirja piti maksaa, että voin jatkossakin tilata kyseisestä kaupasta). Ilmaiseksi on tarjolla lähinnä mainosluonteisesti lyhyitä katkelmia uusista sarjoista tai pitkien jatkumoiden, kuten vaikka The Walking Dead -sarjan, ensimmäisiä numeroita. Mukavan poikkeuksen tähän tekee englantilainen Korkkarikustantaja Commando, joka tarjoaa heti kättelyssä neljä lehteä kokonaisina luettavaksi. Jatko sitten maksaakin: vajaalla viidellä englannin punnalla saa kahdeksan sähköistä numeroa kerran kuussa.
Jos ostaminen on helppoa, on sitä itse lukeminenkin. Sormea napauttamalla sivu vaihtuu. Hieman tällaista sisäsiistiä lukijaa aluksi häiritsi se, kun yritin pyyhkäistä pölyhiukkasta ruudulta, samalla tulin selanneeksi kirjaa monta sivua eteenpäin. Lisäksi erityisesti sarjakuvien lukemista sotki se, että jotkut sovellukset käyttävät oletuksellisesti sarjakuvaruutu kerrallaan -näyttötapaa. Sillä yritetään imitoida silmän liikettä sivulla, mutta onnistutaan vain tekemään kokemuksesta jatkuvaa ruudun naputtelua ja kuvallista sillisalaattia. Onneksi tämän ominaisuuden voi useimmiten kytkeä pois. Jos jotain yksityiskohtaa haluaa katsoa tarkemmin, laitteen oma sormizoomi on sukkelampi.
Ja paperillako vain pyyhitään?
Kaikkea ei iPadille saa. Hakusanalla sarjakuva ei löytynyt ensimmäistäkään suomalaista sarjaa (ellei lasketa Hesarin iPad-versiota, jolla voi lukea Fingerporillisia). Edelleen siis erikoisuudet on hankittava muualta, iPad tarjoaa vain massaviihdettä. Ja suhteettoman kovalla hinnalla. Tuntuu kuin hinnoittelijat eivät olisi huomanneet, että enää ei painokone paina, kuorma-auto kuljeta eikä vähittäiskauppias myy. Lisäksi hinnan muodostuksessa on unohdettu, että mitään fyysistä ei ostaja saa, vain lukuoikeuden sarjaan. Kun lehti on luettu, sitä ei voi viedä divariin eikä antaa kaverille.
Saati että sillä olisi kymmenen vuoden kuluttua keräilyarvoa (kuten monilla omistamillani kulttisarjoilla, sellaisilla kuin Miracleman).
Ja vielä: siinä missä kokonaisia pelejä myydään vajaalla eurolla, 24 sivua sarjakuvaa maksaa pari euroa ja ylikin. En millään usko, että sarjakuvien tuotantokustannukset ovat noin paljon korkeammat peleihin verrattuna. Jos olisivat, olisin minä sarjakuvineni miljonääri, ja Angry Birdsin tekijät kitkuttelisivat köyhyysrajalla.
